perjantai 30. syyskuuta 2011

Broilerpata


Vieraillessani Saarioisilla, sain myös mukaan tuotelahjakortteja, jotta voisin testailla ilmeeltän uudistuneita Jyväbroiler-tuotteita. Mieleni teki jotain luihin ja ytimiin hiipivän syksyisen koleuden taltuttavaa pataa, joten päädyin valmistamaan mauiltaan kanakeittoa muistuttavan padan.

Parhaita paloja niin liha- kuin broilerpataankin ovat luulliset, hieman rasvaisemmat lihapalat, mutta koipien tai rintaleikkeiden sijasta jouduin tyytymään rintafileisiin lähikauppamme valikoiman heikkouden vuoksi. Hauska sattuma oli, että paketin päällä hymyili sama henkilö, jota pääsimme kartanolla vierailtaessa jututtamaan.

Broilerpata:

- 2 porkkanaa
- 2 sipulia
- 3-4 valkosipulin kynttä
- punainen chili
- oliiviöljyä
- provencen yrttejä
- kokonainen broileri/ luullisia rintapaloja/ koipia
- vettä
- tomaatti/ tomaattipyrettä
- suolaa ja pippuria
- 2 laakerinlehteä
- parsakaali
- 2 kourallista pastaa
- nippu persijaa.

Kuullota sipulit öljyssä ja lisää pilkottu chili (siemenineen), pieneksi pilkottu porkkana sekä yrtit. Paista vielä hetki ja lisää vettä n. litra. Kiehauta liemi ja laita broilerin palat kypsymään siihen. Lisää tässä vaiheessa myös pilkottu tuore tomaatti tai tomaattipyre sekä suola, rouhittu pippuri ja laakerinlehdet. Kun broileri on kypsää, ota palat leikkuulaudalle ja riivi liha luusta pieniksi palasiksi haarukalla. Lisää sillä aikaa pasta ja pilkottu parsakaali kypsymään liemeen. Kun pasta ja parsakaali on kypsynyt, lisää liha pataan, mausta persiljalla ja tarjoa.



torstai 29. syyskuuta 2011

Sienitäytteiset savoijinkaalikääryleet


Syksy on mielestäni todella inspiroivaa aikaa etenkin ruoan suhteen. Sieniä kun on lähimetsästä löytynyt enemmän kuin tarpeeksi, niille on täytynyt keksiä paljon käyttöä. Nähtyäni kaupassa herkullisen näköisiä savoijinkaalikeriä, päätös illallisesta oli helppo. Muistelin myös lukeneeni jostain, että savoijinkaali on tavallista keräkaalia pehmeämpää ja ettei sitä siksi tarvitsisi aluksi keittää kääryleitä tehdessä. Kun tällaiset alkuvalmistelut jättää väliin, kääryleetkin valmistuvat melko nopeasti (jos nyt ei lasketa uunissa kypsymiseen menevää aikaa) ja vaivattomasti.

Suppilovahvero-jauhelihatäytteiset kaalikääryleet:

- voita/öljyä/molempia paistamiseen
- 1,5 l suppilovahveroita
- 1 iso tai 2 pientä sipulia
- 400 g paistijauhelihaa
- suolaa & pippuria
- yrttejä (esim. tuoretta timjamia tai kuivattuja provencen yrttejä)
- savoijinkaali
- voita
- siirappia.

Paista sienet voissa kovalla lämmöllä ja annan nesteen haihtua. Lisää sitten sipulit ja pian perästä jauheliha. Paista liha kypsäksi ja mausta. Kuori savoijinkaalista lehtiä yksi kerrallaan ja poista niistä kovin ruotikohta. Täytä lehdet sieni-jauhelihaseoksella ja kääri kääryleiksi. Laita kääryleiden päälle nokareet voita ja valuta siirappia. Paista 175 °C:ssa n. tunti. Tarjoa puolukkasurvoksen kanssa.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Jyväbroileri

Jyväbroiler-lehikäinen
Saarioinen kutsui muutama viikko sitten minut ja muutaman muun bloggarin vierailemaan kartanossaan Sahalahdessa sekä kuulemaan Jyväbroilerista. Meistä pidettiinkin hyvää huolta, kun tietoiskun lisäksi pääsimme nauttimaan Saarioisten asiakaskouluttaja, keittiömestari Jouni Kannisen valmistamista herkuista. Ei liene mikään yllätys, että jälkiruokaa lukuun ottamatta annoksissa oli käytetty broileria.

Alkupaloja

Erityisen antoisan iltapäivästämme teki broilerinkasvattajan tapaaminen ja kuuleminen, sillä siten sain entistä tarkemman kuvan broilerin matkasta munasta lautaselle. Saimme myös esittää kysymyksiä kasvattajalle. Broilerin tuotantoon liittyy tietenkin kyseenalaisia seikkoja, joita mediassa on viime aikoina ahkerasti tuotu esille. Tästä tapaamisesta minulle jäi kuitenkin kuva, että niitä käsitellään mahdollisimman hyvin saatavilla olevien resurssien rajoissa. Saattaa tietenkin olla, että tehtaalla vierailu olisi saanut minut toisiin aatoksiin.

Bataattisosekeitto

Uudistuneiden Jyväbroiler-pakkausten myötä Saarioinen haluaa painottaa tuotteidensa kotimaisuutta, puhtautta ja lihapitoisuutta. Kaikki Jyväbroilerit tulevat Suomesta ja oikeastaan todella läheltä, sillä kaikki Saarioisten sopimustilat sijaitsevat muutaman kymmenen kilometrin säteellä tehtaasta. Marinadeissa ei käytetä säilöntäaineita eikä turhia E-aineita. Ja Jyväbroiler-tuotteiden lihapitoisuus on suuri. Tämä viimeinen aspekti on tietenkin koomisen kuuloinen kuluttajalle, joka ostaa lihansa marinoimattomina. On itsestään selvää, että paketissa marinoimattomia broilerin koipia on 100 % lihaa!

Kantarelleilla täytettyä jyväbroilerin rintaa

Pakkausten uudistuksen myötä nykyään jokaisessa Jyväbroiler-pakkauksessa on kyseisten tuotteiden kasvattajien kuva. Tämä on mahdollista tarkan tuotteiden seurantajärjestelmän avulla. Mielestäni tämä on mukava lisä tuotteeseen. Vaikka broileria tuotetaankin tehokkaasti, niin ei persoonattomasti. Se tulee tiloilta, joilla työskentelevät ihan oikeat emännät ja isännät, jotka ovat valmiita edustamaan työtänsä kuvalla ja nimellä pakkauksen kannessa.

Täytetty lettu ja mango-jogurttijäätelö

Keskustelimme tapaamisessa myös marinadeista, jota sivusinkin jo aiemmin. Itse en erityisemmin perusta marinoiduista broilereista ja erityisesti olen kaivannut kokonaisia ja tuoreita marinoimattomia broilereita (tai kanoja) kauppoihin. Vaikka broileri on profiloitunut helpoksi arkiruoaksi, se sopii mielestäni myös kruunaamaan sunnuntaipäivällisen; kokonaisena paistettu, yrteillä maustettu ja pinnaltaan rapsakaksi paistettu broileri on herkkua! Sainkin Saarioisilta vinkin, että Stockan Herkusta näitä kokonaisia marinoimattomia löytyy. Iloinen yllätys oli, että Sellon Citymarketin (lähin järkevä kauppa minulle) tiskissä näin niitä myös.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Ankan rintafilettä ja vihreä salaatti

Ankka on herkullinen lintu ja sen rintafileistä saa helposti yksinkertaisen mutta maukkaan perjantai-illallisen. Sen maku on hienostunut ja esim. broileriin verrattuna riistainen. Viereen sopii hyvin perinteinen vinaigrettellä maustettu vihreä salaatti.

Ota ankan rintafileet huoneenlämpöön seisomaan ajoissa, mielellään pari tuntia ennen paistamista. Tee fileen rasvapuolelle viillot lihaan asti. Aloita paistaminen rasvapuoli alaspäin ja paista kunnes rasvan pinta on ruskistunut ja rapea. Tässä vaiheessa, ennen fileen kääntämistä, kaada pannulta ylimääräinen rasva esim. kahvikuppiin (ei kuitenkaan viemäriin tai muovirasiaan; viemäri voi tukkeutua kovettuvasta rasvasta ja muovi sulaa). Paista vielä rasvattomalta puolelta muutama minuutti. Paistamisen jälkeen kääri fileet yksittäin folioon ja anna levätä noin vartti. Voit tänä aikana kääntää filettä muutaman kerran ylösalaisin, jotta lämpö leviää ja file kypsyy tasaisesti. Tällä tekniikalla file jää sisältä roseeksi, mikä on mielestäni sille paras kypsyysaste. Mausta lopuksi sormisuolalla ja pippurilla.

Fileiden levätessä voi valmistella salaatin. Sekoita kulhossa eri salaattilajeja ja vinaigrette. Voit myös vuolla sekaan parmesanista lastuja, jos jääkapista sattuu sitä löytymään (tai vaikka pecorinoa).

Vinaigrette:
- 2/3 oliiviöljyä
- 1/3 vaaleaa balsamicoa
- 1 tl dijonia
- suolaa & pippuria.

torstai 15. syyskuuta 2011

Omenamehu

Raahasin viime viikolla 88 kg omenoita mökiltä mehuasemalle. Mehua tästä määrästä tuli 42 litraa eli koko talveksi. Mehumme on pastöroitua ja c-vitaminoitua, joten se säilyy jääkaappiolosuhteissa kevyesti kevääseen saakka. Mehun maku on kuin eri planeetalta verrattuna kaupan mehuihin, paljon täyteläisempää, melkeinpä nektarimaista. Ja koska omenat ovat omista puista, tiedämme niiden olevan puhtaita torjunta- ym. ikävistä aineista.

Koska omenasatomme on joka vuosi enemmän tai vähemmän valtava, mehustaminen on loistava tapa säilöä. Harmi vain, että lähimehustamollamme taitavat hinnat nousta vuosi vuodelta samalla kun palvelun taso vain laskee. Siksi olenkin harkinnut omien puristuslaitteiden hankkimista. Ne ovat kyllä tyyriitä, mutta vuosien saatossa varmasti maksaisivat itsensä takaisin. Tästä syystä olenkin pitänyt silmäni auki mahdollisia käytettyjä rouhimis-, puristamis- ja pastöroimislaitteita varten. Vinkatkaahan, jos teillä on tällaisista käyttökokemuksia tai muuta tietoa!

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Guacamole

Guacamole-reseptistä löytyy versioita vaikka kuinka. Muutamia lueskeltuani päädyin tekemään tällaisen oman, joskaan en omaperäisen version. Lopputulokseen vaikutti myös se, että unohdin ostaa korianteria ;) Kerrankin muuten löytyi valmiiksi kypsiä, muhevia avocadoja!

Guacamole (kahdelle):

- yksi iso tai kaksi pientä kypsää avocadoa
- puolikas punainen chilipalko siemenineen
- valkosipulin kynsi
- shalottisipuli
- tomaatti
- lime
- suolaa ja pippuria.

Aja chili, sipulit ja tomaatti karkeaksi tahnaksi tehosekoittimessa. Lisää avocado ja limen mehu, ja murskaa avocado haarukalla. Avocadon voi myös surauttaa tehosekoittimen avulla, mutta haarukalla tulee mukavan chunky lopputulos. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla. Anna maustua hetki ennen tarjoamista.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Marenkihunnutettu kriikunapiirakka

Ihanat mökkinaapurimme (k)antoivat meille sangollisen oman puunsa kriikunoita, niiden sato kun oli niin valtava tänä vuonna. Kuuntelin myös hieman kateellisena, kun he kertoivat lisänneensä kellariinsa lisää hyllytilaa kaikkia hillo- ja säilykepurkkeja varten. Nyt hyllytilaa on jo 5 x 3 metriä, ja kaikki siitäkin käytössä. Tämä tosin on loogista ottaen huomioon heidän viljelyintonsa sekä kasvihuoneen koon.


Törmättyäni sattumalta herkullisen oloiseen luumupiirakkaan, päätin soveltaa ohjetta kriikunoihin. Pääainesosan vaihdon lisäksi jätin täytteestä sokerin ja kanelin pois. Ajattelin nimittäin piirakasta tulevan liian makean, kun sekä pohjaan että päällykseen tulee reilusti sokeria. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä piirakka sai särmää hieman happamasta täytteestä. Ja jälleen kerran kuulin, että tämä oli parasta piirakkaa, mitä olen tehnyt :)

Assosioin marengilla päällystetyt piirakat jollakin tapaa juhlaviksi, erityistilanteisiin sopiviksi. Tämä johtuu ehkä siitä, että isoäitini tapasi usein tehdä sellaisia piirakoita. Jostain syystä olen myös kuvitellut, että marenkipäällysteen teko olisi jotenkin työlästä ja vaikeaa, mutta olin ihan väärässä. Tämä oli siis ensimmäinen, mutta ei varmastikaan viimeinen kerta marenkipiirakkaa.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Kantarellirisotto


Tässä vielä yksi syksyinen sienirisotto, joka tässä viime viikkoina on nautittu. Risoton voi valmistaa kuten aiemminkin, perusreseptillä siis. Erona vain sienilajike. Sama pätee satokauttansa aloittelevaan suppilovahveroon.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Muna vai kana

Chili-korianteritahna herkkusieni-katkarapu-kookosmaitokastikkeen pohjana.

Keskustelu marinoiduista lihatuotteista muistuttaa hieman väittelyä siitä, kumpi oli ensin; muna vai kana. Tarjoavatko valmistajat marinoituja tuotteita, koska kuluttajat haluvat juuri niitä ostaa, vai ostavatko kuluttajat niitä, koska marinoimattomia ei ole tarpeeksi tarjolla?

Pääasiallisesti käytän itse marinoimattomia tuotteita, koska en halua ruokani maistuvan aina samalta. Ymmärrän kuitenkin myös niitä, jotka käyttävät marinoituja lihoja niiden helppouden vuoksi. Vaikka marinadi onkin helppo tehdä myös itse, on totta että lihan maustuminen vie aikaa. Liha olisi hyvä laittaa marinadiin mielellään jo vuorokautta ennen.

Yksi helppo ja nopea arkiruoka, jota tykkään laittaa on thai-kanakeitto, josta olen aikaisemminkin kirjoittanut. Ideaalitilanteessa ostan sitä varten marinoimattomia broilerin filesuikaleita tai rintafileitä. Maustamisongelman olen ratkaissut siten, että surautan tehosekoittimessa mausteisen öljypohjaisen tahnan, jossa aluksi paistan kanasuikaleet. Tällöin maku mielestäni imeytyy lihaan hyvin.

Chili-inkivääritahna:
- 1 punainen chilipalko siemenineen
- pala kuorittua tuoretta inkivääriä
- muutama valkosipulin kynsi
- loraus kylmäpuristettua rypsiöljyä
(-tuoretta korianteria tai kuivattuja korianterin siemeniä)
(- kuivattuja fenkolin siemeniä).

Laita ainekset tehosekoittimeen ja surauta tahnaksi. Paista tahnaa kuumalla pannulla hetki ennen lihan lisäämistä, jotta sen maut ehtivät paahtua esille. Tahnaa on helppo muunnella vaihtamalla käytettäviä mausteita tai niiden suhteita. Lisäksi tahnaan tarvittavat ainekset eivät paljon maksa, joten olen viime aikoina jättänyt kalliit valmiit tahnapurkit suosiolla kauppaan - itse tehty on paljon parempaa.

Pohdintani marinadeista juontaa juurensa eilisestä vierailusta, josta lisää pian!

perjantai 2. syyskuuta 2011

Mascarpone-suppilovahverorisotto


Rakas ystävä ja entinen naapurini kävi lounastamassa luonani tällä viikolla. Asiaa pähkäiltyäni, päädyin tarjoamaan hänelle suppilovahverorisottoa. Risotto on mielestäni helppo ja nopea valmistaa, olematta kuitenkaan tylsä ruokalaji. Siksi turvaudun siihen usein kun on tulossa vieraita arkena. Piristyksenä risotossa oli normaalista poiketen kermaisen lisän tuonut mascarpone-juusto.

Ainekset:
- salottisipuli
- valkosipulinkynsi
- oliiviöljyä
- 1,5 - 2 dl risottoriisiä (arborio)
- loraus kuivaa vermuttia (tai valkoviiniä)
- vettä
- suolaa & pippuria
- kuivattuja tai tuoreita suppilovahveroita (itse käytin kuivattuja)
- 1/2 rasiaa mascarponea
- 1/2 - 1 dl parmesania
- sitruunamehua
- timjamia.

Aloita laittamalla sienet likoamaan pieneen tilkkaan vettä, jos käytät kuivattuja. Kuullota sipulit ja riisi oliiviöljyssä. Lisää sitten vermutti ja anna sen höyrystyä pois ennen kuin alat lisätä vettä. Lisää vettä vähitellen pienissä erissä. Lisää sekaan myös sienet sekä liotusvesi. Kun riisi alkaa olla kypsää, sekoita mascarpone ja tuore timjami sekaan, ja anna vielä hautua muutama minuutti. Mausta lopuksi lorauksella sitruunamehua, parmesaanilla sekä suolalla ja pippurilla.

Jos käytät tuoreita suppilovahveroita, voit aluksi paistaa ne voi-öljyseoksessa ja ottaa sivuun sipulien ja riisin kuullottamisen ajaksi. Lisää ne risottoon ennen kuin lisäät vermutin. Näin sen takia, että sieniä on paistettava todella kuumalla pannulla ylimääräisen kosteuden poistamiseksi, jolloin sipulit ja riisi saattavat helposti palaa, jos yrittäisit kuullottaa niitä samalla. (Tämä ei ole mikään ammattilaisohje, vaan vinkki siitä miten itse teen. Jos sinulla on joku parempi tapa, vinkkaathan siitä kommentiboksissa!)

Risottoon tarvitsemaasi veden määrää on vaikea antaa tarkalleen, sillä eri riisilaadut vaativat sitä eri määrän ja kypsymisenkin aika vaihtelee. Tästä johtuen on tärkeää lisätä vettä vähitellen ja antaa sen imeytyä riisiin lähes kokonaan ennen kuin lisää sitä. Lisäksi risottoa kannattaa koko ajan maistella, jotta riisi ei kypsy liikaa tai liian vähän. Riisi on kypsää, kun se alkaa pehmetä, mutta siinä on edelleen pieni purutuntuma. Tietenkin myös maustamisen suhteen kannattaa koko ajan maistella. Risoton valmistaminen on aika intensiivistä, joten kannattaa varautua olemaan koko ajan padan ääressä sitä valmistaessa eikä edes yrittää tehdä muuta samaan aikaan (ellei sitten ole ihan pro!).

torstai 1. syyskuuta 2011

Ensimmäinen Michelin-kokemus: Arbutus, London

Pääsin kesällä ensimmäistä kertaa elämässäni syömään Michelin-tähdellä palkittuun ravintolaan, Arbutukseen. (Tai no, olen kerran piipahtanut Chez Dominiquessa viinilasillisella ja macaronsilla, mutta sitä ei lasketa.) Päätimme Lontoon reissua varten varata pöydät illallisille etukäteen, ja ahkeran googlailun päätteksi varasin sunnuntai-illaksi pöydän Arbutukseen. Tosin vasta tehtyäni varauksen huomasin tähtiluokituksen. Mm. täältä löytyy muiden arvioita ravintolasta. Erityisesti se, että ravintolaa kehuttiin hinta-laatusuhteltaan Lontoon parhaaksi Michelin-ravintolaksi, asetti mukavia ennakko-odotuksia.

Alkupalaksi söin talon pateeta. Tykkään yleisesti ottaen todella paljon pateista, joten en edes miettinyt muita alkupalavaihtoehtoja. Valintani osui todella nappiin. Patee oli rakenteeltaan juuri sellaista, kuin sen mielestäni tulee olla; samettisen pehmeää ja suussa sulavaa, mutta seassa mureita ja lihaisia paloja. Maku oli pehmeä ja sopivan yrttinen. Muutamia kertoja elämässäni olen saanut kokea niin upeita makunautintoja, että ne ovat tuoneet spontaanisti hymyn huulilleni. Tämä oli yksi sellainen kokemus. Myös tarjoilijan ehdottama viini sopi erinomaisesti annokseen, valitettavasti vain sen nimi ei jäänyt mieleeni. Mieheni nautti alkuun crisp pig's head -annoksen, mikä sekin kuulemma oli hyvää.




Pääruoaksi valitsin hieman tylsästi pihvin, sillä muuten olin syönyt matkalla paljon kalaa. Periaatteessa annoksessa ei ollut mitään vikaa, mutta olisin odottanut jotain hieman mielikuvituksellisempaa, ainakin esillepanon suhteen. Liha oli kuitenkin aivan erinomaista, samoin lisukkeena olleet kasvikset (pinaattia, punajuurta ja salaattisikuria).

Lopuksi nautimme juustolautasen, jolta löytyi ainakin Pont l'Evequeä ja Bleu des Caussesia. Näistä erityisesti jälkimmäinen oli minun makuuni. Espressot siirryimme nauttimaan samalla kadulla sijainneeseen pieneen italialaiskahvilaan/ -baariin, josta olisi myös saanut erittäin herkullisen näköistä tiramisua, jos vain olisi jaksanut sitä syödä.

Kaiken kaikkiaan Michelin-kokemus oli todella positiivinen. Palvelu oli formaaliudesta huolimatta rentoa. Lisäksi kaikki toimi ripeästi ja miellyttävästi; tarjoilijaan ei tarvinnut kuin ottaa katsekontakti, niin hän jo tiesi, mitä halusin. Ja tarjoilijoita todellakin oli riittävästi; seurasimme heidän työskentelyä ja huomasimme kaikilla olevan jonkun erityistehtävän. Erityisesti silmiini pisti ja myötätuntoni herätti tarjoilija, jonka tehtävänä oli selvästi vain tuoda annokset keittiöstä ylös ja ojentaa ne pöytään vievälle tarjoilijalle. Lisäksi hän myös kuljetti likaiset astiat takaisin alas keittiöön. Positiivista oli myös se, että tarjoilijamme ehdotti miettimämme viinin tilalle annoksiin paremmin sopivaa ja hintaluokaltaan hieman alhaisempaa viiniä. Se olikin aivan nappi.

Ihmetyksen aihe oli kanssasyöjien pukeutuminen; useammallakin (miehellä) oli lenkkarit jalassa ja trikoinen Puman tai Niken t-paita. Vaikkakin se on minulle aivan sama, miten muut pukeutuvat, haluan ainakin itse laittaa jotain siistimpää päälle ravintolaan syömään mennessä. Pikkutakkia en miehellä välttämättä vaatisi, mutta ehkä kauluspaidan kuitenkin. Tiedä sitten, oliko kyseessä kulttuuri- vai vain henkilöiden väliset erot. Muistaakseni ainakin Hans Välimäki pitää tiettyä vaatimustasoa asiakkaidensa pukeutumiselle tähtiravintolassaan, mutta koko ilmapiiri on siellä muutenkin jäykempi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...