Mielestäni kaikissa ruoissa on yksi erittäin perustavanlaatuinen ja mystinen ingredientti; ripaus rakkautta. Ainakin omista keitoksistani maistan sen, onko ne tehty rakkaudella vai kauhealla kiireellä ja ilman ajatusta. Onneksi rakastan ruoanlaittoa ja kaikkea siihen liittyvää (kaupassa käyntiä, mitä tänään syötäisiin -pohdintaa, keittokirjoja etc.), joten ruokani on vain hyvin harvoin tehty kiireellä vatsaa täyttämään.
Kaalilaatikon sijaan laitan loppupiristykseksi kuvan raparpereista ja tulevasta omenasadosta mökillä. Helteistä loppuviikkoa kaikille!