Mitä ihmettä, nectarcots?

Luulin napanneeni kaupasta rasiallisen aprikooseja. Kotona vasta selvisi, että ne olivatkin nectarcotseja (nektarkoosi suomeksi?). Ihan hyviä kyllä; sekä nektariinin että aprikoosin maku oli selvästi tunnistettavissa. Silti haikailen edelleen ihan tavallisten aprikoosien perään...

Mikä on maukkain tai hulluin risteytys mitä sinä olet maistanut?

Afrikan avocadot

Kuva lainattu täältä http://www.avocado.co.za/index.php/gallery.html

Väitin aiemmassa postauksessa, että Etelä-Afrikan herkuttelijoita hemmoteltaisiin peräti seitsemällä eri avocadolajikkeella. Liioittelun puolelle meni; ainakin paikallisen avocadoviljelijöiden sivuston mukaan lajikkeita on vain viisi.

Neljä näistä lajikkeista olikin minulle jo aiemmin nimeltään tuttuja: Hass, Fuerte, Pinkerton ja Ryan. Edranol on aivan uusi tuttavuus.

Hyvän saatavuuden takia avocadoon törmää täällä usein arkisissakin ruoissa; hampurilaisissa, pizzan päällä, salaateissa, leivissä, sushissa (tietty) jne. - perinteisten katkarapucocktailien (avocado ritz) ym. lisäksi.

Avocado on myös meidän jääkaapin vakioasukas. Syön niitä välipalaksi, lisään salaatteihin ja valmistan usein guacamolea. Blogimaailmassa on kuhistu avocadopastasta, jonka resepti löytyy Chicling-blogin kirjoittajan vasta ilmestyneestä Safkaa-kirjasta. Resepti on levinnyt myös netissä, joten se menee kokeilulistalle, kunhan saan sen käsiini.

Täyteläinen omenahillo

Alkutilanne

Törmäsin pieneksi hitiksi nousseen toffeeomenahillon reseptiin täällä, mistä päädyin tänne. Loistojuttu, sillä ihan perusomenasoseeseen olen jo kyllästynyt, mutta omenoita riittää vielä kilokaupalla käytettäväksi. Siispä ryhdyin hillon keittoon.

Perinteiseen tapaani en kuitenkaan noudattanut ohjetta, vaan sovelsin reseptiä sen mukaan, mitä kaapista löytyi. Se saattoi vaikuttaa lopputulokseen, sillä ainakaan lämpimänä hilloa maistaessa en huomannut toffeemaisuutta. Kylmänä kylläkin oli havaittavissa miellyttävä toffeemainen vivahde. Mielestäni tämä oli kuitenkin parasta omppuhilloa, mitä olen syönyt. Melko pienestä sokerimäärästä huolimatta lopputulos oli aika makea.

Täyteläinen omenahillo:

- 5 l kattilallinen kuorittuja ja pilkottuja omenoita siemenkodat poistettuna
- 2,5 dl vettä
- 1 dl fariinisokeria.

Keitä omenapalat vesitilkassa pehmeiksi. Soseuta ja sekoita sokeri joukkoon. Laita sose uuninkestävässä kattilassa uuniin 225 °C:een pariksi tunniksi. Sekoita muutaman kerran tänä aikana. Purkita huolella pestyihin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin. Nauti kansien plopahtelusta hillon jäähtyessä purkeissa :)

Lopputulos

Marenkihunnutettu kriikunapiirakka

Ihanat mökkinaapurimme (k)antoivat meille sangollisen oman puunsa kriikunoita, niiden sato kun oli niin valtava tänä vuonna. Kuuntelin myös hieman kateellisena, kun he kertoivat lisänneensä kellariinsa lisää hyllytilaa kaikkia hillo- ja säilykepurkkeja varten. Nyt hyllytilaa on jo 5 x 3 metriä, ja kaikki siitäkin käytössä. Tämä tosin on loogista ottaen huomioon heidän viljelyintonsa sekä kasvihuoneen koon.

Törmättyäni sattumalta herkullisen oloiseen luumupiirakkaan, päätin soveltaa ohjetta kriikunoihin. Pääainesosan vaihdon lisäksi jätin täytteestä sokerin ja kanelin pois. Ajattelin nimittäin piirakasta tulevan liian makean, kun sekä pohjaan että päällykseen tulee reilusti sokeria. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä piirakka sai särmää hieman happamasta täytteestä. Ja jälleen kerran kuulin, että tämä oli parasta piirakkaa, mitä olen tehnyt :)

Assosioin marengilla päällystetyt piirakat jollakin tapaa juhlaviksi, erityistilanteisiin sopiviksi. Tämä johtuu ehkä siitä, että isoäitini tapasi usein tehdä sellaisia piirakoita. Jostain syystä olen myös kuvitellut, että marenkipäällysteen teko olisi jotenkin työlästä ja vaikeaa, mutta olin ihan väärässä. Tämä oli siis ensimmäinen, mutta ei varmastikaan viimeinen kerta marenkipiirakkaa.

Raikas salaatti vihreistä pavuista ja appelsiinista

Appelsiinit ovat edelleen herkullisia ja ihanan mehukkaita. Eri muodoissa, syön niitä 2-3 kpl päivässä: aamulla smoothiessa, lisukesalaatissa, jälkiruoassa tai ihan sellaisenaan välipalana.

Nopea ja maukas lisukesalaatti (2-3 annosta):

- vihreitä papuja pakastepussillinen (tuoreetkin käyvät, mutta niitä ei paljon näy tähän aikaan vuodesta)
- 2 appelsiinia
- shalottisipuli
- oliiviöljyä
- suolaa
- pippuria.

Keitä pavut kypsiksi pussin ohjeen mukaan. Pilko appelsiini sopiviksi paloiksi ja sipuli renkaiksi. Sekoita kaikki salaattikulhossa, lorauta päälle tilkka oliiviöljyä ja rouhi myllystä vielä suolaa ja pippuria. Valmista!

Helppo ja nopea appelsiinijälkiruoka

Appelsiinit ja muut sitrushedelmät taitavat olla nyt makeimmillaan ja olenkin niihin ihan koukussa. Seuraavanlaista herkkujälkkäriä tein lauantaina. Ohjetta voi muokata monella eri tavalla; päälle voi pilkkoa vaikka sitruunamelissaa tai basilikaa - miksei myös balsamicosiirappi sopisi hunajan tilalle.

Ohje:

Kuori ja paloittele appelsiinit. Ripottele päälle kanelia ja valuta juoksevaa hunajaa. Nauti!

Voyage de noces

Kurkistus Indonesialaiseen keittiöön kuvasikermän avulla.

Erikoinen hedelmä, jollaista en ole ennen nähnyt. Virallinen nimikin oli niin erikoinen, ettei se jäänyt mieleen, mutta hedelmää kutsuttiin käärmeennahkahedelmäksi. Kuori lähti helposti sormin pois, sisällä oli hieman omenan hedelmälihaa kovempi, melko hapokas hedelmä - ja sisällä iso kivi. (Minulla kävi jopa mielessä tuoda kivi kotiin ja yrittää kasvattaa siitä puu.) Tunteeko joku lukijoista hedelmän?


Aamiaisvaihtoehdot olivat tuhteja. Ensimmäisenä kuvassa fried rice balilaisittain - oikein herkullista!

Japanilainen aamiaisvaihtoehto oli myös tuhti; paistettua lohta, misokeittoa, riisiä, munarullia...

Sushi oli erittäin tuoretta ja herkullista. Hintakin oli mitä mainioin; illallinen, jonka jälkeen kierimme takaisin hotellille masut täynnä ja josta otimme mukaan myös doggy bagin, maksoi euroissa muutaman kympin viineineen ja muine juomineen. Taivaallista!



P.S. Huomenna on blogin vuosipäivä, mutta olen landella ihailemassa raparperisatoani, eli tiedossa ei ole mitään juhlallisuuksia. Kiitos kaikille lukijoille ja etenkin kaikille kommentoineille!

Pepino

Viitateen edelliseen kirjoitukseen, kyseessä on siis pepino. Kommentien vastaukset jakautuivat 50-50 pepinon ja thai-munakoison välille. Ei ihme, sillä niissä on todella harhaanjohtavaa yhdennäköisyyttä, etenkin jos niitä ei pääse konkreettisesti tutkailemaan.

Pepino, jota myös päärynämeloniksi kutsutaan (kuten Mimmi Mutikainen kommentissaan jo kertoi), maistuikin mielestäni juuri päärynän ja hunajamelonin yhdistelmältä. Aiemmassa postauksessa kuvailin hedelmän kuorta tomaatinkaltaiseksi, ja selvisikin että ne ovat samaa sukua. Hedelmä ei ollut kovin makea ja se sopisi mielestäni parhaiten hedelmäsalaattiin.

Tuntematon hedelmä

Mikä hedelmä tämä on, tunnetteko? Miltä se maistuu ja mihin sitä voisi käyttää? Arvauksia, tietoa ja ehdotuksia otetaan vastaan. Selvittelen itsekin hieman asiaa ja paljastan huomenna.

P.S. Hedelmä on ison pihvitomaatin kokoinen ja kuorikin aivan tomaatinkaltainen.