Chef Bruce Robertson at The Boat House

Pieni helmi matkalla Kapin niemimaan (Cape Peninsula) kärkeen* on paikka nimeltä Scarborough. Se on pieni suojeltu kylä, jonka ranta on upea. Kylä on niin pieni, ettei siellä ole kuin yksi virallinen ravintola, kahvila ja pieni kioski. Ja jäätelömyyjä rannalla.

Maisema Scarborough'ssa

Maisemien, rannan ja yleisen rennon tunnelman lisäksi kylässä kannattaa pysähtyä sen toisen, epävirallisemman ravintolan takia. Huippukokki Bruce Robertson on nimittäin avannut paikan, jonka konsepti on totutusta poikkeava. The Boat Housen miljöö on Brucen oma koti eli upea merenrantahuvila.

Paikan lämminhenkisyyden ja rentouden aistii jo ensihetkestä, kun Bruce vastaanottaa vieraansa paljain jaloin terassillaan ja kysyy, maistuisiko aperitiiviksi paikallinen, méthode cap classique -menetelmällä valmistettu paikallinen kuohuviini, Miss Molly.

Bruce valmistaa annokset kotikeittiössään silmiesi edessä samalla kun nautit maisemista ja siemailet viiniä. Myös itse ateriointi on kovin kodinomainen; istut todennäköisesti ventovieraiden kanssa samassa pöydässä, jolloin heihin tulee tutustuttua väkisinkin.

Mussel chowder

Bruce tarjoaa viiden ruokalajin lounaita (jollaiselta postauksen kuvitus on näpsitty) ja kolmen ruokalajin illallisia (jollaisella olemme myös olleet, mutta josta ei ole julkaisukelpoista kuva-aineistoa). Paikkaan on tehtävä varaus ja maksu suoritetaan etukäteen. Kuulemma seuraavat vapaat ajankohdat ovat vasta parin kuukauden päässä, mutta tietenkin kannattaa olla häneen yhteydessä, vaikka käyntisi olisi enemmän ex tempore -luontoinen. Meidät hän ainakin sai ängettyä yhdelle lounaalle vajaata viikkoa ennen, vaikka periaatteessa olikin täyteen buukattu.

Fish frikadelle

Bruce itse kertoi panostavansa enemmän lounaaseen. Illallinenkin on tietysti mainio, mutta vähemmän kunnianhimoinen ja rennompi kolmella ruokalajillaan. Kaikessa kuitenkin on teemana lähiruoka: 90 % aterioihin käytetyistä aineksista tulee alle 30 kilometrin säteeltä. Meren äärellä kun ollaan, tarjolla on pääasiassa kalaa ja mereneläviä (karttaen kuitenkin eteläisen Afrikan uhanalaisten kalojen listan, SASSI:n punaisella ja oranssilla merkittyjä lajeja).

Angelfish

Bruce Robertson on Etelä-Afrikan kokkiylpeys, joka on kiertänyt maailmaa ja kokannut kovassa seurassa, mm. Gordon Ramsay'n yhden Michelin-tähden Pétrus-ravintolassa Lontoossa. The Boat Housessa annokset ovat kuitenkin melko yksinkertaisia ja maut puhtaita, tuoden esille raaka-aineiden laadukkuuden ja raikkauden - pientä hifistelyä kuitenkin unohtamatta.

Jälkiruoka, jossa pannacottaa, fzozen creamia, malva puddingia (etelä-afrikkalainen erikoisuus), chocolate liquor saucea ja bee pollenia

Tämä ravintolakokemus (x2) oli kaikin puolin niin miellyttävä, että suosittelen sitä kaikille Cape Pointissa vieraileville.

Juustolautanen

* Oikeastaan voisi sanoa kärkiin, sillä niemen päästä löytyy sekä Cape of Good Hope (Hyväntoivonniemi) että Cape Point (Kapin niemimaan kärki).

Auringonlasku The Boat Housen terassilla

Kulinaristin päivä Johannesburgissa

Johannesburg on monelle vain pikainen välilasku matkalla Kapkaupunkiin, safareille tai syvemmälle Afrikkaan. Älä kuitenkaan kiirehdi määränpäähäsi, vaan varaa ainakin vuorokausi tutustua kultaiseen kaupunkiin (eGoli zuluksi).

Johannesburg on historiaa huokuva, tiukasti nykyhetkessä elävä miljoonakaupunki. Se on ollut usein otsikoissa negatiivisista syistä, mutta älä anna sen asettaa liikaa ennakkoluuloja. Suurin osa rikoksista tapahtuu paikallisissa slummeissa eli townshipeissä, joihin turisteilla ei ole yksin asiaa.

Aamiainen

Suuntaa aamiaiselle Parkhurstin trendikkäälle 4th Avenuelle, jossa riittää kadulle levittyviä ravintoloita, kahviloita ja pikkuliikkeitä toinen toisensa jälkeen. Istahda vaikka Vovo Teloon tai Niceen. 

Aamukahvi Vovo Telossa

Lounas

Siirry lounaalle lauantaisin järjestettävälle Neighbourgoodsmarketille Braamfonteiniin, jossa voit ostaa yhdestä kojusta herkullisen ruoka-annoksen ja toisesta sen seuraksi paikallista viiniä. Sulattele ateriaa viereisessä 70 Juta Street –keskuksessa, joka pitää sisällään valokuvanäyttelyitä, muotia, designia, kahvilan ja työtiloja.

Ostereita ja kuohuvaa Neighbourgoodsmarketilla

Auringonlaskudrinkit

Sundownersit ovat suosittuja koko maassa ja upea tapa aloittaa ilta. Bongaa vihreä välähdys Westcliff-hotellin Polo Barin terassilta tai Hyde Parkin Sun-hotellin Pool Deckiltä. Mene ajoissa tai varaa pöytä etukäteen. Etenkin perjantai-iltaisin paikat ovat äärimmäisen suosittuja. Huomaa, että aurinko laskee Jozissa (kuten paikalliset sitä tuttavallisesti kutsuvat) aikaisin; keskitalvella eli kesäkuun lopussa viiden jälkeen ja keskikesällä eli joulukuun lopussa seitsemältä. 

Auringonlasku Hyde Parkissa

Illallinen

Päätä päivä fine diningin merkeissä DW Eleven-13–ravintolassa. Suosittu ravintola on valittu maan kymmenen parhaan ravintolan joukkoon, joten muista tehdä pöytävaraus ainakin pari viikkoa etukäteen.

Jälkiruoka DW eleven-13:ssa

Teksti on tilaustyö Skyscanner-lentohakupalvelulle, josta se löytyy lyhyemmässä muodossa.

Fairview

Vierailimme toukokuussa Fairview'n tilalla, joka tunnetaan täällä sekä juustoistaan että viineistään. Suomessa vain viinejä on päässyt myyntiin, ymmärrettävistä syistä. Tilasta on kehittynyt melko suosittu turistikohde tehokkaan brändäyksen johdosta, joten aivan autenttinen etelä-afrikkalainen viinitila se ei ole. Ravintolansa, The Goatshed, takia se on kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen. Ravintolaa suositellaan myös Rossouw's Restaurants -ravintolaoppaassa. Muista kuitenkin tehdä pöytävaraus etukäteen.

Emme olleet ennakoineet varauksella, mutta meillä kävi tuuri ja tarjoilija löysi yhden vapaan pöydän muuten aivan täpötäydestä ravintolasta. Täytyy myöntää, että sinnikkyydelläkin oli osansa; ohitimme nimittäin päättäväisesti ulko-oveen liimatun "we are fully booked" -lapun ja koitimme kepillä jäätä - kerrankin onnistuneesti.

Ruoka on konstailematonta, mutta laadukkaista raaka-aineista huolella tehtyä. Ainakin oma kevyt (heh) lounasannokseni eli (valtava vati) ankanmaksapateeta, salaattia, grillatuja vihanneksia ja mustaherukkahyytelöä oli aivan suussasulava. Ja lähes kaikkia tilan viinejä saa ravintolasta laseittain!

Fairview'n juustovalikoima

Tilalla on myös erillinen myymälä- ja maistelurakennus. Sieltä voi ostaa juustojen ja/tai viinien maistelun erittäin houkuttelevaan hintaan (en muista enää tarkasti, mutta ei maksanut montaa euroa) ja etelä-afrikkalaiseen tapaan maistiaiset ovat runsaita. Maistattajat myös samalla kertovat tuotteiden ominaisuuksista ja valmistuksesta, joten varaa tähän tarpeeksi aikaa. Maistiaisten perusteella ostoskoriimme kertyi useampia juustoja ja viinejä. Fairview'n juustot ovat ihan kelvollisia, vaikkakin hieman kevyitä ja nuoria tällaisen voimakkaampien juustojen ystävän makuun.

Rossouw's restaurant guide

Yhdeksi tärkeimmäksi ja parhaaksi avuksi Etelä-Afrikkaan kotiutumisessa on osoittautunut pieni vihreä kirja: Rossouw's Restaurants. Kyseessä on vuosittain julkaistava ravintolaopas, josta voi hakea ravintoloita alueittain ja eri tilanteisiin. Etsitpä sitten paikkaa business-lounaalle tai romanttiselle illalliselle taikka hintatason tai viinilistan kattavuuden perusteella, opas toimii oivana käsikirjana.

Rossouw's on toiminut korvaamattomana apuna lounas- ja illallispaikkoja valitessamme. Yksikään sen avulla valittu ravintola ei ole osoittautunut pettymyksesi. Kun aikaa ei loppujen lopuksi ole liikaa käytettävissä, on hienoa voida luottaa kirjan arvosteluihin.

Lisäksi Rossouwn ravintolat ovat tutustuttaneet meidät eri kaupunginosiin, kun olemme ulottaneet reviiriämme vähitellen pidemmälle ja pidemmälle makuelämysten perässä. Osaan nykyään suunnistaa sekä Kapkaupungissa että Johannesburgissa ravintoloiden avulla :)

Oppaalla on myös nettisivut, joilta löytyy päivitettyä tietoa sekä käyttäjien kokemuksia ja arvosteluita. Jos suunnittelet matkaa Johannesburgiin tai Kapkaupunkiin, suosittelen sivustolla vierailua!

Yellowtail on kala

Yhtenä maaliskuisena päivänä ehdimme hieman paremmalle lounaalle Kapkaupungin Waterfrontiin Harbour Houseen. Paikka on kuuluisa tuoreesta kalasta ja merenelävistä - etenkin Kalk Bayssa sijaitseva, alkuperäinen ravintola.

Lounasvaihtoehto valikoitui liitutaululta päivän erikoisena: paistettua yellowtailia (suomeksi ilmeisesti piikkimakrilli?). Kyseistä kalaa käytetään täällä paljon tonnikalan sijaan, myös sushissa. Se on erittäin lihaisaa ja maukasta, silti vaalealihaista.

Annos oli aivan loistava. Alla perunapyrettä ja vihreitä papuja, päällä uppomuna.  Vierellä lisäksi pinaattimuhennosta sekä sitruksista majoneesia.

Tamarin @ Espa

Jäähyväisillallinen yhden ystävän kanssa sijoittui Tamariniin eräänä maaliskuisena perjantai-iltana. Ravintola oli saapuessamme tyhjä, eikä siitä paljon täyttynyt ateriamme aikana. Todella sääli - ruoka nimittäin oli hinta-laatusuhteeltaan erinomaista, minkä luulisi houkuttelevan porukkaa enemmänkin paikalle.

Alkuun pöytään tilattiin kevätkääryleitä ja tulista somtomia (tarjoilija vielä varmisti, haluammeko mietoa vai tulista). Tällä saatiin mukava pieni hiki pintaan. Aitoa somtomia en ole ikinä maistanut, joten en pysty sanomaan sen autenttisuudesta mitään. Raikasta se ei ollut, mutta ihan hyvää.

Pääruoaksi valitsimme paistettua kanaa cashew-pähkinöillä sekä paistettua riisiä kanalla ja punaisella curry-kookoskastikkeella. Molemmat annokset olivat perusmaukkaita ja valtavia. Tällaista söisin mieluusti dagen efterinä soffalla leffaa katsoen.

Jälkiruoaksi tilasimme vielä jaettavaksi jäätelöpallot, jotka saapuivat yllättäen paistetun banaanin kera.

Kaiken kaikkiaan osuuteni illallisesta maksoi alle 30 €, sisältäen yhden Singhan. Kolmen ruokalajin illallisesta se on enemmän kuin kohtuullinen hinta. Suosittelen!

Talvinen Mustion linna

 
Juhliaksemme synttäreitäni mieheni oli tänäkin vuonna järjestänyt yllätysohjelmaa. Eräänä tammikuisena perjantai-iltana arvuuttelin siis autossa Turun moottoritiellä, minne olimme matkalla. Edellisenä vuonna illastimme ja yövyimme Fiskarsin Wärdshusissa (joka muuten oli kaikin puolin mainio, myös talviaikaan), joten ainakin sen pystyin jättämään pois laskuista. Turussa tietenkin olisi ravintoloita vaikka mihin lähtöön, mutten uskonut että reissua olisi suunniteltu aivan niin pitkälle. Lohjalle käännyttyämme mielessä kävi Mustion linna. Ja sinne päädyimmekin.

Tämä oli minulle ensimmäinen vierailu linnan alueella (itse linna eli museo on talvella kiinni), mutta pidin paikasta niin paljon, että varmasti tulee mentyä myös kesällä. Illallisen nautimme Linnankrouvin takan ääressä. Päivä olikin niin hyisen kylmä, että arvostin suuresti myös huoneessamme ollutta takkaa. Linnankrouvissa on panostettu lähialueiden tuotteisiin, mikä näkyi sekä menussa että aamiaisella. Erityisen vaikuttunut olin Peltolan juustolan voista. Se oli parasta voita, mitä olen ikinä syönyt. Sitä on myös ostettavissa monista paikoista pääkaupunkiseudulla. Ihan must-ostos myös kotiin!

Alkuun nautimme blinejä ja mätiä. Blini oli täydellisesti paistettu ja lisukkeet raikkaita. Lasiin kaadettiin seuraksi Itävaltalaista Steiningerin Grüner Veltlineriä. Viini sopi annokseen hyvin ja oli muutenkin mieleeni.

Pääruoaksi valitsin marmoroitua häränfilettä, joka oli erinomaista myös. Valitsemamme punaviini on unohtunut minulta aivan totaalisesti, mutta sillä ei ole niin väliä, sillä viini ei ollut mitenkään erityistä vaikkakaan ei myöskään huonoa.

Kaiken tämän jälkeen olin aivan täynnä, mutta tilasimme kuitenkin vielä juustolautasen jaettavaksi. Lisukkeena tulleet selleriviipaleet olivat todella hyviä ja raikastivat suuta eri juustojen välissä. Tätä voisi kokeilla myös kotona.

Seuraavana aamuuna siirryimmekin aamiaiselle aivan upeissa maisemissa.

Ihana Rivoli

Erään talviperjantain iloksi menimme illalliselle Rivoliin. Tarkoituksena oli viettää perinteinen syömään ja leffaan -tyylinen ilta, mutta illallisen jälkeen pitkä työviikko alkoi jo painaa silmäluomia, joten leffa (alkutekstit*) katsottiinkin kotisoffalla.

Kävin Rivolissa ensimmäistä, mutta en varmasti viimeistä kertaa. Ravintolaan sisään astuttaessa tuntui kuin olisi mennyt muutama kymmenen vuotta ajassa taaksepäin ja tunnelma oli raukea. Useimmista lähipöydistä kuului itänaapurimme kieltä, joten voisin kuvitella Rivolia suositeltavan jossakin oppaassa. Syystäkin. Ruoka oli erinomaista.

Tyylilleni uskollisena olin jo aiemmin päivällä tarkastellut menua ja päättänyt, mitä söisin. Päädyin viskisavustettuun loheen, rapukastikkeeseen ja suppilovahverorisottoon. Annos kuulostaa mielestäni siltä, että samalle lautaselle olisi yritetty laittaa liikaa makuja. Siitä huolimatta päädyin tilaamaan sen, sillä jokainen komponentti houkutteli minua.

Valintani oli aivan nappi! Lisäksi annoksesta löytyi vielä herkkuani fenkolia, porkkanaa ja linssejä. Tarjoilijan ehdottama viini, Alsacelainen Gëwurztraminer-rypäleestä tehty, toimi myös mainiosti. Kyseinen alue kuuluukin lemppareihini. Samoin rypäle on noussut suosikikseni viimeisen vuoden sisällä, Grüner Veltlinerin ohella.

Normaalista poiketen päätin ateriani vielä makealla, mikä sinetöikin loppuillan suunnitelmat.

* Olen kuuluisa taidostani nukahtaa sohvalle kesken elokuvan - mielellään jo alkutekstien aikana. Kyky kulkee suvussa ja on peritty isältä :)

Paras risottokokemus

Söin tähänastisen elämäni herkullisinta risottoa viikko sitten lauantaina Oslossa Trattoria Popolaressa. Kuulostaa ehkä hullulta sijainnilta, mutta toista sijaa top risotot -listassani pitää sentään Italiassa nautittu risotto.

 

Tämä risotto koostui yksinkertaisesti pancettasta, säästelemättä raastetusta parmesanista ja voista. Annokseni herätti myös kateutta seuralaisissa. Terkkuja ja kiitokset hostauksesta sinne!

Minne menimme: Quo Vadis, London

Kesäreissullamme Lontoossa emme syöneet ainoastaan Michelin-tähdillä palkituissa ravintoloissa. Toisenkin illan ravintolan olin kuitenkin etsinyt ja varannut etukäteen Googlea apuna käyttäen. Rajaavana tekijänä oli myös alue; halusimme illallispaikan kävelymatkan päässä hotellista.

Päädyimme monella eri taholla kehuttuun Quo Vadikseen. Paikan yläkerrassa toimii myös yksityisklubi, mutta alakerran ravintolaan on myös rahvailla pääsy. Ravintola kertoo tarjoavansa perinteistä brittiruokaa, mutta ainakaan alkupalaani en kuvaisi sellaiseksi.

Alkuun nautin artisokkaa vinaigrette-kastikkeen kanssa. Kastike oli enemmänkin majoneesityylinen, kuin pelkkä öljy-etikka. Yksinkertaista, mutta oikein hyvää.

Pääruoaksi Fish and Chips. Kala oli todella hyvää, mutta muuten annoksessa ei ollut mitään erityistä. Remoulade-kastike (henk.koht. inhokkini) ei ollut hyvää edes tämän tason raflassa.

Lopuksi pientä makeaa kahvin kanssa.

Vaikka ravintola tarjosikin "vain" perinteistä englantilaista ruokaa, eikä sillä ollut tähtiäkään, se oli huomattavasti Arbutusta jäykempi ilmapiiriltään. Muut(kin) seurueet olivat pukeutuneet erittäin siististi ja tarjoilijat kumartelivat melkein koomisuuteen asti. Ihan miellyttävä kokemus, mutta en kuitenkaan hakeutuisi samaan paikkaan uudestaan. Plussaa ehdottomasti siitä, että alkushampanja ja viinit osuivat todella nappiin.

Ensimmäinen Michelin-kokemus: Arbutus, London

Pääsin kesällä ensimmäistä kertaa elämässäni syömään Michelin-tähdellä palkittuun ravintolaan, Arbutukseen. (Tai no, olen kerran piipahtanut Chez Dominiquessa viinilasillisella ja macaronsilla, mutta sitä ei lasketa.) Päätimme Lontoon reissua varten varata pöydät illallisille etukäteen, ja ahkeran googlailun päätteksi varasin sunnuntai-illaksi pöydän Arbutukseen. Tosin vasta tehtyäni varauksen huomasin tähtiluokituksen. Mm. täältä löytyy muiden arvioita ravintolasta. Erityisesti se, että ravintolaa kehuttiin hinta-laatusuhteltaan Lontoon parhaaksi Michelin-ravintolaksi, asetti mukavia ennakko-odotuksia.

Alkupalaksi söin talon pateeta. Tykkään yleisesti ottaen todella paljon pateista, joten en edes miettinyt muita alkupalavaihtoehtoja. Valintani osui todella nappiin. Patee oli rakenteeltaan juuri sellaista, kuin sen mielestäni tulee olla; samettisen pehmeää ja suussa sulavaa, mutta seassa mureita ja lihaisia paloja. Maku oli pehmeä ja sopivan yrttinen. Muutamia kertoja elämässäni olen saanut kokea niin upeita makunautintoja, että ne ovat tuoneet spontaanisti hymyn huulilleni. Tämä oli yksi sellainen kokemus. Myös tarjoilijan ehdottama viini sopi erinomaisesti annokseen, valitettavasti vain sen nimi ei jäänyt mieleeni. Mieheni nautti alkuun crisp pig's head -annoksen, mikä sekin kuulemma oli hyvää.

Pääruoaksi valitsin hieman tylsästi pihvin, sillä muuten olin syönyt matkalla paljon kalaa. Periaatteessa annoksessa ei ollut mitään vikaa, mutta olisin odottanut jotain hieman mielikuvituksellisempaa, ainakin esillepanon suhteen. Liha oli kuitenkin aivan erinomaista, samoin lisukkeena olleet kasvikset (pinaattia, punajuurta ja salaattisikuria).

Lopuksi nautimme juustolautasen, jolta löytyi ainakin Pont l'Evequeä ja Bleu des Caussesia. Näistä erityisesti jälkimmäinen oli minun makuuni. Espressot siirryimme nauttimaan samalla kadulla sijainneeseen pieneen italialaiskahvilaan/ -baariin, josta olisi myös saanut erittäin herkullisen näköistä tiramisua, jos vain olisi jaksanut sitä syödä.

Kaiken kaikkiaan Michelin-kokemus oli todella positiivinen. Palvelu oli formaaliudesta huolimatta rentoa. Lisäksi kaikki toimi ripeästi ja miellyttävästi; tarjoilijaan ei tarvinnut kuin ottaa katsekontakti, niin hän jo tiesi, mitä halusin. Ja tarjoilijoita todellakin oli riittävästi; seurasimme heidän työskentelyä ja huomasimme kaikilla olevan jonkun erityistehtävän. Erityisesti silmiini pisti ja myötätuntoni herätti tarjoilija, jonka tehtävänä oli selvästi vain tuoda annokset keittiöstä ylös ja ojentaa ne pöytään vievälle tarjoilijalle. Lisäksi hän myös kuljetti likaiset astiat takaisin alas keittiöön. Positiivista oli myös se, että tarjoilijamme ehdotti miettimämme viinin tilalle annoksiin paremmin sopivaa ja hintaluokaltaan hieman alhaisempaa viiniä. Se olikin aivan nappi.

Ihmetyksen aihe oli kanssasyöjien pukeutuminen; useammallakin (miehellä) oli lenkkarit jalassa ja trikoinen Puman tai Niken t-paita. Vaikkakin se on minulle aivan sama, miten muut pukeutuvat, haluan ainakin itse laittaa jotain siistimpää päälle ravintolaan syömään mennessä. Pikkutakkia en miehellä välttämättä vaatisi, mutta ehkä kauluspaidan kuitenkin. Tiedä sitten, oliko kyseessä kulttuuri- vai vain henkilöiden väliset erot. Muistaakseni ainakin Hans Välimäki pitää tiettyä vaatimustasoa asiakkaidensa pukeutumiselle tähtiravintolassaan, mutta koko ilmapiiri on siellä muutenkin jäykempi.

Illallinen Café Adassa

Rankan viikon päätteeksi viime perjantaina ajattelimme pistäytyä illallisella Knipanilla. Muistelen vieläkin kaiholla heidän viime kesän listalla ollutta kevyesti savustettua lohiannosta ja toivoin saavani jonkun vastaavanlaisen annoksen illalliseksi. Roikuimme kuitenkin ovenrivassa kiinni aivan turhaan, paikka oli kiinni.

Onneksi Tammisaaresta löytyy muitakin vaihtoehtoja. Suuntasimme siis Café Adaan. Aurinkoisesta säästä ja perjantai-illasta huolimatta sielläkin oli aika hiljaista. Menu on lyhyt, mutta houkutteleva. Mikä tahansa annoksista olisi varmasti herkullinen.

Päädyimme molemmat kuitenkin paistettuun siikaan. Lisukkeena oli kukkakaali-perunakakun lisäksi parsaa, porkkanaa sekä fenkolimuhennosta. Ruoka oli taivaallisen hyvää! Suosittelen ravintolaa ehdottomasti ruoan puolesta. Tarjoilukin oli ihan ok, mutta hieman ihmetytti, että tarjoilija toi pöytään vesikarahvin, mutta ei kaatanut vettä laseihin. Ei se silti pilannut kokemusta.

Blogitapaaminen, osa 1

Eilisilta hujahti mukavassa seurassa ja herkullisten ruokien sekä viinien ääressä Rantapallon järjestämässä tilaisuudessa ravintola G18:ssa.

Aluksi maistelimme viinejä ja muita juomia eri mantereilta. Illan teemana nimittäin oli juomamatka maailman ympäri. Näistä kuitenkin lisää toisessa postauksessta. Tässä vaiheessa nälkää pitivät kuvassakin näkyvät maukkaat cocktail-palat, joissa päällä oli mm. karitsan paahtopaistia ja punasipulia.

Viinitastingin päätteeksi nautimme vielä erittäin maittavan illallisen. Eteemme kannettiin Limousine-härän tartarpihvit ja ranskalaisia perunoita. Kuvassa näkyvät pihvin päällä olevat friteeratut jutut ovat sipulia ja ranskalaiset tuotiin erillisissä kulhoissa.

Annos oli todella hyvä ja liha erinomaista, kuulemma jopa kotimaista. Vaikka annosta kuvattiinkin grillatuksi, odotin saavani hieman raaempaa lihaa eteeni, sillä miellän tartar-pihvin perinteisesti raa'aksi tai korkeintaan pannulla pikaisesti käyneeksi. Tämä pihvi oli punaista kuitenkin ainoastaan aivan pihvin keskeltä, mutta siitä huolimatta maistui erinomaisesti. Kuitenkin, kun kyse on korkealaatuisesta lihasta, sen voisi aivan hyvin uskaltaa jättää enemmänkin raa'aksi. Plussaa myös siitä, että lisukkeet olivat perinteisestä keltuaisesta, kapriksista ja sipulihakkeluksesta poikkeavia. Kuvaavampi nimi annokselle olisi ehkä steak haché et frites, joka on yksi ranskalaisten lempiannoksista ravintoloissa ja joka koostuu hyvinkin usein juuri kuvassa näkyvistä komponenteista.

Jälkiruoaksi saimme suklaamoussea ja vadelmasorbettia. Ne ovat mielestäni yhdistelmä, jossa ei vaan voi mennä pieleen. Usein ulkomailla jäätelökojuista palloja ostaessani päädynkin yhdistämään (tummaa) suklaajäätelöä ja vadelmasorbettia. Mieheni sanookin minun olevan ennalta-arvattava tilatessani ruokaa, mutta miksi vaihtaa jotain toimivaksi todettua makuyhdistelmää?

Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut ja erityisen mukavaksi siitä tekivät kanssablogaajat seuraavista osoitteista: Sillä sipuli (Merituuli), Unelias kokki ja Avec Sofié.

Lounas keväisessä Hangossa

Sunnuntain lounaspaikka oli helppo valita kevätreissulla Hangossa, sillä rannan ravintoloista ainoana oli auki Origo. Aurinkoisella terassilla oli muutama uskalias aloittelemassa jo terassikautta, mutta me söimme mieluummin sisällä. Myöhäisestä lounasajankohdasta huolimatta ravintolassa riitti asiakkaita muutaman seurueellisen verran, jopa valtiovarainministerimme perheineen.

Suurin osa asiakkaista näytti valitsevan saaristolaispöydän, joka kieltämättä näytti houkuttelevalta. Itse päädyin paahdettuun nieriään, jonka seurana oli peruna-parsakroketti, pinaatti-punasipulipaistosta sekä miellyttävä kermainen kastike (joka raaka-aineet eivät ikävä kyllä jääneet mieleen). Annos oli maukas ja raikas. Tämän kokemuksen perusteella menisin mielelläni toisenkin kerran Origoon.