Omenamehu

Raahasin viime viikolla 88 kg omenoita mökiltä mehuasemalle. Mehua tästä määrästä tuli 42 litraa eli koko talveksi. Mehumme on pastöroitua ja c-vitaminoitua, joten se säilyy jääkaappiolosuhteissa kevyesti kevääseen saakka. Mehun maku on kuin eri planeetalta verrattuna kaupan mehuihin, paljon täyteläisempää, melkeinpä nektarimaista. Ja koska omenat ovat omista puista, tiedämme niiden olevan puhtaita torjunta- ym. ikävistä aineista.

Koska omenasatomme on joka vuosi enemmän tai vähemmän valtava, mehustaminen on loistava tapa säilöä. Harmi vain, että lähimehustamollamme taitavat hinnat nousta vuosi vuodelta samalla kun palvelun taso vain laskee. Siksi olenkin harkinnut omien puristuslaitteiden hankkimista. Ne ovat kyllä tyyriitä, mutta vuosien saatossa varmasti maksaisivat itsensä takaisin. Tästä syystä olenkin pitänyt silmäni auki mahdollisia käytettyjä rouhimis-, puristamis- ja pastöroimislaitteita varten. Vinkatkaahan, jos teillä on tällaisista käyttökokemuksia tai muuta tietoa!

Marenkihunnutettu kriikunapiirakka

Ihanat mökkinaapurimme (k)antoivat meille sangollisen oman puunsa kriikunoita, niiden sato kun oli niin valtava tänä vuonna. Kuuntelin myös hieman kateellisena, kun he kertoivat lisänneensä kellariinsa lisää hyllytilaa kaikkia hillo- ja säilykepurkkeja varten. Nyt hyllytilaa on jo 5 x 3 metriä, ja kaikki siitäkin käytössä. Tämä tosin on loogista ottaen huomioon heidän viljelyintonsa sekä kasvihuoneen koon.

Törmättyäni sattumalta herkullisen oloiseen luumupiirakkaan, päätin soveltaa ohjetta kriikunoihin. Pääainesosan vaihdon lisäksi jätin täytteestä sokerin ja kanelin pois. Ajattelin nimittäin piirakasta tulevan liian makean, kun sekä pohjaan että päällykseen tulee reilusti sokeria. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä piirakka sai särmää hieman happamasta täytteestä. Ja jälleen kerran kuulin, että tämä oli parasta piirakkaa, mitä olen tehnyt :)

Assosioin marengilla päällystetyt piirakat jollakin tapaa juhlaviksi, erityistilanteisiin sopiviksi. Tämä johtuu ehkä siitä, että isoäitini tapasi usein tehdä sellaisia piirakoita. Jostain syystä olen myös kuvitellut, että marenkipäällysteen teko olisi jotenkin työlästä ja vaikeaa, mutta olin ihan väärässä. Tämä oli siis ensimmäinen, mutta ei varmastikaan viimeinen kerta marenkipiirakkaa.

Kuningatarpiirakka

Parhaissa piirakoissa on täytettä runsaasti. Tätä piirakkaa tehdessä ei marjoissa säästelty, joten lopputulos olikin mainio. "Parasta ikinä" - kuten mieheni usein sanoo ;)

Mustikat löytyivät mökiltä lähimetsästä (tai "mun metsästä", kuten minulla on tapana sanoa, vaikka emme todellakaan omista kyseistä plänttiä - minusta vain tuntuu, että olen ainoa, joka siellä käy) ja vadelmat osittain mökin takapihalta ja osittain metsästä.

Pohja oli perinteinen:

- 100 g voita
- 1/2 purkkia kermaviiliä
- 2,5 dl jauhoja
- 1 dl kaurahiutaleita
- 1 tl leivinjauhetta
- 3 rkl sokeria
(- 1 tl kardemummaa).

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet huoneenlämpöiseen tai mikrossa muutaman sekunnin pehmitettyyn voihin ja kermaviiliin. Muotoile taikinasta pallo ja painele se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte:
- 4-5 dl mustikoita
- 1/2 dl sokeria
- 1 rkl perujauhoja
- 3 dl vadelmia.

Sekoita mustikoihin sokeri ja perunajauhot. Levitä piirakkapohjan päälle. Levitä vielä mustikoiden päällä vadelmat sellaisenaan. Paista uunissa noin 30 minuuttia. Nauti!

Syksy on vuodenajoista paras

Poimin viikonloppuna kangas- ja herkkutatteja litrakaupalla, ja kanttarellejakin löytyi mukavasti. Satoa on käytetty ahkerasti kastikkeisiin, piirakoihin ja patoihin, mutta myös kuivaukseen asti on riittänyt. Mikäs sen ihanampaa kuin herkutella tattirisotolla sydäntalvella.

Myös mustikkasato on ollut huikea. Marjat ovat olleet maukkaita ja kooltaan pensasmustikoihin verrattavia. Sitäkin on nyt pakkasessa rasioittain odottamassa talviaamujen aamiaissmoothieita ja kaurapuuroja.

Seuraavaksi alkaakin omenakausi. Alla osviittaa tulevasta :)

Raparperipiirakka

Viikonloppu vietettiin taas aurinkoisissa merkeissä mökillä. Sipulit olivat kasvimaalla itäneet, samoin persilja. Ja mikä parasta, raparperisatoa pystyi jo keräämään.

Herkullisinta, mitä raparperista voi valmistaa, on mielestäni perinteinen raparperirahkapiirakka. Ensimmäisistä varsista syntyi siis sellainen.

Raparperipiirakan pohja:

- n. 100 g voita
- n. 2,5 dl jauhoja
- 1 tl leivinjauhetta
- n. 1 dl kaurahiutaleita
- 1/2 purkkia kermaviiliä
- mieleinen määrä sokeria (itse laitoin noin 4 rkl)
- 1 rkl kardemummaa.

Pehmitä voita mikrossa hetki ja sekoita siihen jauhot, leivinjauhe, kaurahiutaleet, kermaviili sekä mausteet. Jos taikina vaikuttaa liian löysältä, lisää hieman jauhoja tai kaurahiutaleita. Taputtele taikina piirakkavuokaan. Lämmitä uuni 200 °C:een.

Täyte:

- 1/2 purkkia kermaviiliä
- purkki maitorahkaa
- 1 kananmuna
- sokeria
(- sitruunamehua)
- 2-3 vartta raparperia pilkottuna.

Sekoita kermaviili, maitorahka, kananmuna sekä sokeri yhteen. Käytä sokeria makusi mukaisesti. Itse laitoin täytteeseen suunnilleen 2 rkl sekä lisäsin muutaman tipan sitruunamehua. Kaada täyte pohjan päälle ja asettele raparperipalat lopuksi pinnalle. Ripottele halutessasi vielä pikkuisen sokeria raparperin päälle. Paista noin 30 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Leikkaa piirakasta paloja vasta, kun se on hieman jäähtynyt.

Koska raparperisatoa tulee meillä aika reilusti, keittiössämme on kiehunut maanantaina myös vaniljainen raparperikiisseli sekä raparperi-inkiväärihilloa. Kiisseli valmistui hieman aiemmasta poiketen, sillä vaniljasokerin sijasta keitin raparperien seassa puolitettua vaniljatankoa ennen suurustamista. Se toi todella pehmeän ja miellyttävän vaniljaisen aromin kiisseliin. Kiisselin kruunasi pallo vaniljajäätelöä, nam!

Grillikausi on alkanut!

Aurinkoinen lauantai innoitti kaivamaan grillin mökin vajasta ja hankkimaan ribsejä. Vaikka grillaillessa nautimmekin lämmittävästä auringosta, kylmä tuuli ajoi vielä syömään sisälle. Toivottavasti vappuna pystyy jo nauttimaan brunssin ulkona.

Marinoin ribsit valmiissa Jim Beam -marinadissa (n. 1 dl), johon lisäsin muutaman ruokalusikallisen juoksevaa hunajaa sekä kymmenisen pisaraa Tabascoa. Ribsit valmistuivat noin 45 minuutissa miedossa lämmössä.

Spydäri

Pyttipannu kuuluu kesään ja mökille. Siihen saa loistavasti upotettua edellisillalta ylijääneet grillatut lihat, makkarat ja keitetyt uudet perunat. Lisäksi se kaipaa vain uutta sipulia varsineen, pikkuisen rouhittua kuivattua peperoncinoa ja herkkusieniä. Kaiken kruunaa paistettu kananmuna. Sitten jaksaakin taas pinota klapeja!

Melkein-paella

Juhannuksena meillä oli espanjalainen teema: aamiaisella peruna-makkaratortillaa, päivällä sangriaa ja illalla paellaa. Paellasta tosin jäi puuttumaan kaikkein tärkein eli sahrami, sillä epähuomiossa unohdin sen kotiin. Risotto oli silti erittäin maukasta.

Toinen kommellus risottoon liittyen oli, että sitruunalohkojen sijasta lautaselle päätyikin appelsiinilohkoja :) Olin antanut apukokilleni (rakkaalle ystävälleni) tehtäväksi leikata sitruunasta lohkoja ja nauroin katketakseni, kun hän ihmetteli illastaessamme ettei ollut "ikinä maistanut näin makeaa sitruunaa" - silloin vasta maistoin itsekin näitä sitruslohkoja ja aika makeita ne olivatkin.

Melkein-paella:

- oliiviöljyä
- 2 pientä salottisipulia
- 4 valkosipulinkynttä
- mieleisiä kuivattuja yrttejä
- hyppysellinen kuivattua peperoncinoa
- 2,5 dl risottoriisiä
- pieneksi pilkottu punainen paprika
- 2 dl valkoviiniä
- kuumaa vettä
- yrteillä maustettua tomaattimurskaa

- pakastettuja vihreitä herneitä
- mereneläviä (itse käytin valmista mixiä pakasteesta)
(- kanaa)
- suolaa
- pippuria
- kuorellisia katkarapuja

Kuumenna öljy ja freesaa siinä pieneksi pilkotut sipulit sekä mausteet ja kuullota riisi. (Tässä vaiheessa voisi lisätä mukaan myös sahramin). Laita sekaan myös paprika. Ennen kuin sipuli ruskistuu liikaa laita sekaan 1 dl valkoviiniä. Anna viinin imeytyä riisiin ja lisää loppu viini vasta sitten. Lisää koko ajan vähitellen, noin desi kerrallaan nestettä - tomaattimurska mukaanlukien, kunnes riisi alkaa olla kypsää. Lisää loppuvaiheessa herneet ja merenelävät. Kypsennä varovasti vain pari minuuttia, jotta herneet pysyvät väriltään kirkkaina ja etteivät merenelävät kypsy sitkeiksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Koristele annokset katkaravuilla ja sitruuna- tai appelsiinilohkoilla.

Juhannuspäivän brunssi

Juhannusaaton lavatanssien jälkeisenä aamuna suolainen brunssi maistui. Pöydässä oli espanjalaisen tortillan tyylinen munakas, hedelmiä, uusia perunoita, sillejä, Malaxin limppua sekä Fresitaa. Munakkaan sisällä oli perunoiden lisäksi savupekoni-Kabanossia, ja sen kanssa tarjottiin herkullista ja koukuttavaa Jim Beam -bbq-kastiketta.

Upean aurinkoisen aamun jälkeen rankkasade pakotti meidät nauttimaan brunssin ulkoeteisessä. Se ei onneksi laskenut tunnelmaa ollenkaan - päinvastoin.

Synttärikakku

Minun on tehnyt mieli kesäistä kakkua jo parin viikon ajan ja vihdoin kakun leipomiselle löytyi hyvä syy. Inspiroiduin kauden herkuista mansikoista ja raparperista - niinpä kyseessä on suklainen mansikka-raparperikakku.

Kakku toteutettiin mökillä, mistä ei löytynytkään sähköistä vatkainta, joten valmistus oli hieman työläämpää kuin normaalisti.. Mitään ohjettakaan minulla ei ollut, joten tein kakun fiiliksen mukaan - ja hienostihan se onnistui, vaikken mikään varsinainen jauhopeukalo olekaan.

Laitoin täytteeseen 3 liivatelehteä, mutta ensi kerralla laittaisin ehkä 4 kpl. Tämä jakaa hieman mielipiteitä - mieheni mielestä täyte oli juuri sopivan pehmeä (ja pysyi kyllä ihan hyvin koossa), mutta itse pidän ehkä enemmän tiiviistä, hyytelömäisemmistä täytteistä.

Pohja:
- 3 munaa
- 1 dl sokeria
- 1 tl leivinjauhetta
- 1,5 dl jauhoja (perunajauhoja tai vehnäjauhoja tai molempia mieleisessä suhteessa)
- 2 rkl kaakaojauhetta.


Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää sekaan valmiiksi yhdistetty jauhoseos (jauhot+leivinjauhe+kaakaojauhe). Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperia ja kaada taikina vuokaan. Paista 170 °C:ssa noin. 25 min. Anna kakun jäähtyä ja leikkaa se kahteen osaan.


Täyte:
- 6 vartta raparperia
- 250 g mansikoita
- 1/2 - 1 dl sokeria
- tilkka vettä
- 250 g mascarponea
- 2,5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
- 3-4 liivatelehteä
+ 250 g mansikoita koristeluun.


Keitä pienessä tilkassa vettä mansikoista ja pilkotuista raparpereista sokerin kanssa hilloke ja jäähdytä se. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi ja sekoita sekaan varovasti notkistettu mascarpone. Sulata liotetut liivatelehdet pieneen määrään uudelleen lämmitettyä (esim. mikrossa) hilloketta ja sekoita hilloke-liivateseos loppuun hillokkeeseen. Sekoita joukkoon myös vaniljakastike-mascarponevaahto.


Kelmuta irtopohjavuoan reunat, jotta täyte ei tarttuisi niihin. Laita kakkupohjan toinen puoli irtopohjavuokaan. Kaada pohjan päälle täyte. Laita täytteen päälle kakkupohjan toinen puoli. Jäähdytä/ hyydytä jääkaapissa vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli. 

Halutessasi voit kokoamisvaiheessa kostuttaa kakkupohjat esim. Spritella, kuten minä tein. Kakusta tuli kuitenkin todella kostea, joten se ei liene tarpeellista.


Koristele mansikoilla ja irroita vuoka sekä kelmut ennen tarjoilua.

Se on täällä taas!

Raparperikausi on alkanut!


Ohje pääosiltaan sama vanha, mutta pohjaan lisäsin teelusikallisen leivinjauhetta ja jauhoina käytin ruisjauhoja (1 dl) sekä kauraleseitä (n. 0,5 dl). Leivinjauheella pohjasta tulee mukavasti vähän kuohkeampi. Mausteena pohjassa myös kardemummaa. Toimii!

P.S.
Kaikki frendit, jotka luette tätä: jos haluatte raparperia, let me know! Sitä riittää meidän mökillä kirjaimellisesti vaikka muille jakaa :)

Varmasti onnistuva mökki-illallinen

Kun mökillä on paljon puuhaa (esim. omenoiden poimimista), ruoan tulisi valmistua vaivattomasti, mutta olla myös tarpeeksi tuhtia. Tähän ratkaisuna on lihapata. Sen kun antaa padan porista, aikatauluilla ei niin väliä - oikeastaan, mitä pidempään pata saa kypsyä, sen parempaa se on.

Laitan pataan yleensä 2/3 lihamäärästä nautaa ja 1/3 porsasta, sillä rasvaisempi porsaanliha mehevöittää padan hyvin. Lisämakua pataan antavat punaviini ja yrtit. HUOM! Ohjeessa ei ole annettu aineiden määriä, voit soveltaa niitä ruokailijoiden määrän mukaan.

Lihapata:
- naudanlihaa esim. sisäpaistia
- porsaanlihaa esim. kasleria
- punaviiniä
- porkkanoita
- valkosipulia
- herkkusieniä
- hillosipuleita
- kuivattuja yrttejä (esim. basilikaa, oreganoa, laakerinlehtiä)
- suolaa ja pippuria
- pieni purkki tomaattipyreetä tai paseerattua tomaattia
- villiriisiseosta.

Ruskista lihat tilkassa oliiviöljyä. Lisää valkosipuli ja paloitellut porkkanat. Anna paistua pieni hetki, ja lisää punaviini (niin paljon kuin raaskit; muista myös jättää lasillinen kokille (kunnianosoitus Keith Floydille)). Lisää loput padan ainekset, paitsi riisi, ja anna hautua miedolla lämmöllä ainakin tunnin ajan. Ennen tarjoilua lisää villiriisiseos ja jonkin verran kiehuvaa vettä (ei liikaa, sillä padasta on tarkoitus tulla aika kiinteää). Hauduta vielä niin kauan, että riisi on kypsää. Tarjoa hyvän punaviinin kanssa! Tämän kanssa sopivat mielestäni hieman voimakkaammat ja tanniiniset viinit.

Kannattaa muuten tehdä aina tarvittavaa suurempi määrä pataa, sillä se on vain parempaa seuraavana päivänä, ja toimii loistavasti myös lounaana.

Syksyn sienisatoa

Kuvat antavat vinkin siitä, missä olen viime viikonloput viettänyt. Aivan oikein, sienimetsällä! Saldona on monta syötyä sienikeittoa, -muhennosta, -paistosta sekä lasipurkillista kuivattuja suppiksia odottamassa talvipäiviä.


Kehittelin aivan sattumalta ja suotuisissa olosuhteissa (ulottuvilla olleet raaka-aineet sopivat hyvin yhteen) herkullisen suppilovahveroilla höystetyn maa-artisokkakeiton.

Suppilovahvero-maa-artisokkakeitto:

- 500 g maa-artisokkia
- 1 iso/ 2 pientä salottisipulia
- valkosipulin kynsi
- 2 dl ruokakermaa
- nokare voita
- 4 dl suppilovahveroita
- suolaa ja pippuria.

Kuori ja keitä maa-artisokat kypsiksi. Kaada suurin osa keitinvedestä pois, mutta jätä tilkka kattilaan. Lisää ruokakerma. Paista sienet ja sipulit pannulla voissa. Lisää paistetut sienet ja sipulit kattilaan. (Voit jättää osan annosten koristelua varten.) Soseuta kattilassa olevat ainekset, kiehauta ja mausta vielä suolalla ja pippurilla.

Phototeknisistä syistä keitosta ei ole kuvaa.

Kesän ensimmäinen raparperipiirakka!

Kesä on alkanut! Raparperit olivat kasvaneet muutamassa viikossa valtavasti ja pääsin vihdoin keräämään satoa. Tätä juhlistettiin piirakan muodossa, johon löytyy ohje täältä. Taikinan jauhoseos koostui tällä kertaa kaurajauhoista, kauraleseistä sekä ruisjauhoista. Lisäksi maustoin sen kardemummalla.

Illallisen virkaa toimitti kesäinen mozzarella-persikkasalaatti - vain prosciutto puuttui.

Hieman myöhäistä raporttia vappu-piknikistä

Ensimmäistä kertaa eläessäni pakenin vappuhulinaa maalle, enkä usko jääneeni paljosta paitsi. Vappupäivänä oli ihana herätä auringonpaisteeseen ja nauttia brunssi ulkona. Brunssimme koostui

- shampanjasta (Pol Rogeria, lemppariani)
- graavilohesta
- sillistä
- uusista perunoista
- voileivistä
- teestä
- pikkumunkeista.

Tässä vielä ennakkokatsaus tulevaan raparperisatoon; hyvältä näyttää. Tosin minulla on vielä pakkasessa viimevuotistakin.. Sille pitäisi keksiä hyvä käyttötapa - jotain muuta kuin kiisseliä, hilloa tai piirakkaa, sillä niitä on syöty enemmän kuin tarpeeksi.

Terveisiä mökiltä!

Fiilistelykuva mökiltä, lauantain illallinen.

Punaviinimarjakakku

Innostuin Pirkka-lehdessä olleesta helposta kakkureseptistä, jonka jujuna on hapankorpuista tehty pohja. Juuri sopivasti meille tuli vieraitakin eilen, joten minulla oli hyvä (teko)syy leipoa.

Alkuperäistä reseptiä hieman muunnellen, käytin kakkuun puolukoiden sijasta punaviinimarjoja. Resepti löytyy myös netistä (jostain syystä linkki ei ohjaudu suoraan reseptin sivulle, mutta katso puolukka-ruistorttu).

Hapankorput sopivat maultaan yllättävän hyvin kakkuun. Ainoa huono puoli oli se, että kakkua leikatessa pohja mureni aika paljon. Se tosin saattoi johtua minusta, sillä olin hienontanut hapankorput vain aika ronskisti käsin, enkä monitoimikoneella.

Päätin käyttää viinimarjoja puolukoiden sijasta siitä syystä, että pakastimemme on vielä aika täynnä niitä. Pieni hamsteri minussa saa suurta tyydytystä siitä, että olemme lähes omavaraisia marjojen suhteen, sillä mökillämme on vaikka mitä marjapensaita, ja vaikka millä mitalla - puhumattakaan omenapuista. Ainoastaan karviaiset alkavat olla jo lopussa, niin herkullisilta ne ovat maistuneet aamukaurapuuron päällä. Lisäksi olen muutaman kerran tehnyt lapsuudesta mieleen jäänyttä jälkiruokaa, jossa jäisten marjojen päälle laitetaan kuumaa kinuskikastiketta (-> erittäin helppoa, nopeaa ja makeannälän taltuttavaa, mutta silti terveellistä).

Salaattilinja jatkuu...

Luennot ovat vihdoin alkaneet, ja samoin muut syksyn kiireet. Mökillä omenapuut notkuvat omenista, ja niistä on jo osa (siis ehkä 1/10 000) keitetty pienen vesitilkan kanssa soseeksi pakkaseen. Tarkoitus on tehdä vielä perinteistä hilloa lähipäivinä.

Kevyt linja jatkuu edelleen, tässä yksi toteutus:

- salaatteja
- kurkkua
- tonnikalaa
- vihreitä papuja
- isoja kapriksia
- keitetty muna

Päälle mustapippuria, balsamicoa ja oliiviöljyä - avot!

Perjantai-illan pitsa

Jälleen kerran sain inspiksen toisesta blogista, tällä kertaa Oonan Kaikilla aisteilla-blogista. Valmistin siis pellillisen pitsaa, jonka päälle laitoin opiskelijabudjetilla säilykkeitä ja jääkaapin jämiä, eli toiselle puolelle tonnikalaa ja herkkusieniä, ja toiselle puolelle palvikinkkua, ananasta ja herkkusieniä. Molemmilla puolilla oli pohjalla Heinzin valmiiksi maustettua tomaattikastiketta sekä juustoraastetta. Pizzan hinnaksi tuli 6 € (+ pizzaviini 5,90€). Pitsa oli niin hyvää (ja syöjät niin nälkäisiä), että siinä vaiheessa kun mieleeni tuli ottaa kuva, pitsa oli jo syöty.

Muuten viikko on taas kulunut poissa omien patojen ääreltä. Reissun saldona on pakkasessa 6 rasiaa herkullisen makeita karviaisia, 3 litraa punaherukoita ja (vaniljakastikkeen kera jo syöty) litra vadelmia. Mökillä omenasato antaa vielä odottaa poimintaansa. BTW tietääkö kukaan Karjaan, Tammisaaren tai Salon seudulla paikkaa, jonne omenat voisi viedä ja josta ne saisi takaisin mehuna (mehupuristamoksi ehkä kutsutaan)? Tällaisten paikkojen olemassaolosta olen kuullut huhua. Pakastimemme ei nimittäin niele 10 puun satoa.

Loma alkaa olla loppu, vaikka ensi viikko vielä näyttää projektitöitteni suhteen melko rauhalliselta. Kohta pääsee siis valmistamaan syksyisiä pataruokia ja polttamaan kynttilöitä pimenevissä illoissa. Toivottavasti lämpimät ja aurinkoiset säät kuitenkin jatkuvat vielä, vaikka syksy onkin lempivuodenaikani.

Kaalilaatikkoa ja rakkautta

Huh, maalausurakka on ohi. Siihen (=yhteen huoneeseen) meni kaksi kokonaista päivää, mutta lopputulos on erittäin hyvä. Eilen illalla olin kuitenkin projektista niin väsynyt, etten jaksanut taiteilla lupaamiani kaalikääryleitä, vaan tein ihan ronskisti kaalilaatikkoa. Minua hieman pelotti lopputulos, sillä nälästä ja väsymyksestä johtuen en jaksanut paneutua ruoanlaittoon yhtä keskittyneesti kuin normaalisti.

Mielestäni kaikissa ruoissa on yksi erittäin perustavanlaatuinen ja mystinen ingredientti; ripaus rakkautta. Ainakin omista keitoksistani maistan sen, onko ne tehty rakkaudella vai kauhealla kiireellä ja ilman ajatusta. Onneksi rakastan ruoanlaittoa ja kaikkea siihen liittyvää (kaupassa käyntiä, mitä tänään syötäisiin -pohdintaa, keittokirjoja etc.), joten ruokani on vain hyvin harvoin tehty kiireellä vatsaa täyttämään.

Kaalilaatikon sijaan laitan loppupiristykseksi kuvan raparpereista ja tulevasta omenasadosta mökillä. Helteistä loppuviikkoa kaikille!