Kaalilaatikkoa ja rakkautta

Huh, maalausurakka on ohi. Siihen (=yhteen huoneeseen) meni kaksi kokonaista päivää, mutta lopputulos on erittäin hyvä. Eilen illalla olin kuitenkin projektista niin väsynyt, etten jaksanut taiteilla lupaamiani kaalikääryleitä, vaan tein ihan ronskisti kaalilaatikkoa. Minua hieman pelotti lopputulos, sillä nälästä ja väsymyksestä johtuen en jaksanut paneutua ruoanlaittoon yhtä keskittyneesti kuin normaalisti.

Mielestäni kaikissa ruoissa on yksi erittäin perustavanlaatuinen ja mystinen ingredientti; ripaus rakkautta. Ainakin omista keitoksistani maistan sen, onko ne tehty rakkaudella vai kauhealla kiireellä ja ilman ajatusta. Onneksi rakastan ruoanlaittoa ja kaikkea siihen liittyvää (kaupassa käyntiä, mitä tänään syötäisiin -pohdintaa, keittokirjoja etc.), joten ruokani on vain hyvin harvoin tehty kiireellä vatsaa täyttämään.

Kaalilaatikon sijaan laitan loppupiristykseksi kuvan raparpereista ja tulevasta omenasadosta mökillä. Helteistä loppuviikkoa kaikille!