Coffee pinotage

Etelä-Afrikan viinikulttuuri ansaitsee erikseen ihan oman perusteellisen postauksensa, joten mainitsen nyt vain yhdestä paikallisesta viinitrendistä: coffee pinotagesta. Pinotage on rypälelaji, joka on risteytetty pinot noirista ja hermitagesta (eli cinsautista, kuten se vanhassa viinimaailmassa tunnetaan).

Coffee pinotage on erityinen pinotage-tyyli, jossa viinistä on löydettävissä voimakkaita kahvisia ja suklaisia aromeita - niin nenässä kuin suussa. Paikalliset ovat hullaantuneita niihin ja haluavat ylpeinä maistattaa niitä meille. Kuuluisin coffee pinotage on Diemersfontein Pinotage. Siinä kuvataan olevan tumman suklaan aromeja mintun ja kypsennettyjen luumujen vivahteella.
 
Voimakkaimmin suklaan ja kahvin aromit tulevat esille mielestäni, kun viiniä nautitaan jonkun suklaisen tai kahvinmakuisen ruoan kanssa. Sen ei välttämättä tarvitse olla jälkiruoka, vaan mieleeni tuli myös lammas perinteisellä kahvikastikkeella (ainakin vanhempieni pääsiäispöydässä perinteinen).

Tällä viikolla tulin ostaneeksi toista coffee pinotagea, Baristaa. Siinä suklaan ja kahvin aromit ovat omassa suussani hieman hennommat kuin Diemersfonteinissa, mutta viimeisimmästä Diemersfontein lasillisesta on jo aikaa, joten vertailu ei ole pätevä. Täytyypä vertailun vuoksi avata tuo viimeinen Diemersfontein viinikaapista lähiaikoina :)

Ei juuri näitä kyseisiä, mutta samantyylisiä löytyy myös Alkosta: Café Culture Pinotage ja Expresso Mokka Pinotage. Näistä en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta jos ilmiö kiinnostaa, suosittelen pistämään pystyyn pienimuotoiset chocolate & wine pairing -iltamat.

Lisää luettavaa coffee pinotagesta:
http://winethegap.com/coffee-pinotage-fashion-or-fad/

Fairview

Vierailimme toukokuussa Fairview'n tilalla, joka tunnetaan täällä sekä juustoistaan että viineistään. Suomessa vain viinejä on päässyt myyntiin, ymmärrettävistä syistä. Tilasta on kehittynyt melko suosittu turistikohde tehokkaan brändäyksen johdosta, joten aivan autenttinen etelä-afrikkalainen viinitila se ei ole. Ravintolansa, The Goatshed, takia se on kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen. Ravintolaa suositellaan myös Rossouw's Restaurants -ravintolaoppaassa. Muista kuitenkin tehdä pöytävaraus etukäteen.

Emme olleet ennakoineet varauksella, mutta meillä kävi tuuri ja tarjoilija löysi yhden vapaan pöydän muuten aivan täpötäydestä ravintolasta. Täytyy myöntää, että sinnikkyydelläkin oli osansa; ohitimme nimittäin päättäväisesti ulko-oveen liimatun "we are fully booked" -lapun ja koitimme kepillä jäätä - kerrankin onnistuneesti.

Ruoka on konstailematonta, mutta laadukkaista raaka-aineista huolella tehtyä. Ainakin oma kevyt (heh) lounasannokseni eli (valtava vati) ankanmaksapateeta, salaattia, grillatuja vihanneksia ja mustaherukkahyytelöä oli aivan suussasulava. Ja lähes kaikkia tilan viinejä saa ravintolasta laseittain!

Fairview'n juustovalikoima

Tilalla on myös erillinen myymälä- ja maistelurakennus. Sieltä voi ostaa juustojen ja/tai viinien maistelun erittäin houkuttelevaan hintaan (en muista enää tarkasti, mutta ei maksanut montaa euroa) ja etelä-afrikkalaiseen tapaan maistiaiset ovat runsaita. Maistattajat myös samalla kertovat tuotteiden ominaisuuksista ja valmistuksesta, joten varaa tähän tarpeeksi aikaa. Maistiaisten perusteella ostoskoriimme kertyi useampia juustoja ja viinejä. Fairview'n juustot ovat ihan kelvollisia, vaikkakin hieman kevyitä ja nuoria tällaisen voimakkaampien juustojen ystävän makuun.

Constantia Food & Wine Festival

Lauantaimme kului mukavissa ja onneksi aurinkoisissa merkeissä viinifestivaaleilla Constantiassa, hieman Kapkaupungin keskustan ulkopuolella. Constantia on tunnettu useista laadukkaista viinitiloistaan sekä arvokkaista asuinalueistaan.

Festarit olivat kolmipäiväiset, mutta itse vietimme siellä vain lauantai-iltapäivän. Paikalla oli paljon väkeä, niin lapsiperheitä, hipstereitä kuin vanhuksiakin. Taustalla soi koko ajan livebändi, joten tunnelma oli erittäin menevä.

Ideana oli, että pääsymaksun yhteydessä saa viinilasin ja 20 lipun vihkosen, joilla voi ostaa maistiaisia (1 lippu/maistiainen) eri viinitilojen ständeiltä. Voit myös ostaa kokonaisia lasillisia, pulloja tai laatikoita rahalla, edulliseen hintaan. Maistiaisia kaadettiin erittäin reilulla kädellä, joten lasillisia ei tarvinnut paljon ostella. Kotiinviemisiksi lähti laatikollinen hyväksi havaittua Klein Constantian Sauvignon Blancia. Viini on vielä nuorta, vaikkakin juotavaa, ja kehittyy sekä säilyy vielä 8 vuotta.

Viinitilojen lisäksi ständejä pitivät muutamat ravintolat, joilla oli valikoimissa gourmet-burgereita, -hodareita, sushia, salaattia, bruschettoja yms. Ruokatarjoilultaan tapahtuma muistuttikin paljon Helsingin Flow'ta.

Talven tulon (vuodeanajathan ovat päinvastaiset kuin Euroopassa) huomaa täällä siitä, että auringon laskiessa myös lämpötila tippuu reilusti. Pimeän tulo ajoikin meidät illalliselle sisätiloihin, monien festarikävijöiden jatkaessa yöhön hilpeässä olotilassa :)

On kahdenlaisia ihmisiä..

Niitä, jotka yksin ollessaan eivät viitsi valmistaa ruokaa; ja niitä, jotka yksin ollessaankin tekevät aterioista juhlahetkiä. Niitä, jotka syövät elääkseen; ja niitä, jotka elävät syödäkseen.


Sellossa oli eilen tuoreet sinisimpukat tarjouksessa, joten pitihän niitä ostaa. Valmistin ne lähes samaan tapaan kuin viimeksi, ainoana poikkeuksena lisäsin liemeen hieman chiliä. Se sopii siihen yllättävän hyvin.

Koska majoneesi oli päässyt loppumaan (omasta jääkaapista, ei kaupasta), eikä annos olisi ollut tarpeeksi autenttinen ilman sitä, ryhdyin (valkosipuli)majoneesin vatkaukseen. Monet pelkäävät majoneesin tekemistä, mutta turhaan. Siinä on suht helppo onnistua. Kaiken lisäksi itse tehty majoneesi on aivan eri planeetalta kuin kaupan valmis.

Tein todella pienen satsin:

- 1 keltuainen
- vajaa desi oliiviöljyä
- pieneksi hakattua valkosipulia
- teelusikallinen viinietikkaa
- suolaa
- pippuria.

Vatkaa huoneenlämpöistä keltuaista hetki itsekseen. Kun sen rakenne on rikkoutunut, ryhdy hiljalleen valuttamaan sekaan oliiviöljyä kapeana norona. Jatka koko ajan sekoittamista. Kun majoneesi alkaa olla konsistenssiltaan tarpeeksi paksua, lisää sekaan valkosipuli ja etikka. Sekoita edelleen koko ajan. Lisää vielä vähän oliiviöljyä. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.

Olen opetellut majoneesin valmistuksen perusteet (ja monta muuta valmistustapaa ja niksiä) klassikoksi muodostuneesta Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirjasta. Se on ihan helmi!

Ruokajuomana toimi yksi lempikuohuviineistä, ranskalainen Vouvray.

Oletko sinä todellinen herkkusuu? Viitsitkö valmistaa aikaa ja vaivaa vievän annoksen vain itsellesi?

Sushi-illallinen

Ensimmäistä hääpäivää juhliaksemme nautimme molempien lempiruokaa sushia. Illallinen valmistettiin itse ja nautittiin kotona takkatulen ääressä - romanttista.

Wasabi-herneitä. Näihin jää helposti koukkuun :)

Lohi- ja tunanigireitä sekä makeja, joissa lohta, tonnikalaa, avocadoa ja kurkkua varioivin yhdistelmin. Tarkoituksena oli laittaa johonkin rullaan lisäksi seesaminsiemeniä, mutta se unohtui. Lisänä tarjottiin tietenkin soijaa, wasabia ja garia.

Juhlajuoma.

Lisäksi Gekkeikan sakea lämmitettynä.

P.S.
Jos menette Berliiniin ja haluatte nauttia hyvän sushi-illallisen, suosittelen lämpimästi Kuchia, tuota Mittessä sijaitsevaa. Söin siellä joulun alla yhdet elämäni parhaat sushit! Kannattaa kuitenkin tehdä varaus (muutama päivä etukäteen riittää), sillä se on supersuosittu.

Joulupöytä

Joulupöytämme koostui hyvin perinteisistä jouluruoista. Alkuun kaloja ja shampanjaa, myöhemmin kinkkua ja laatikoita.


Mätejä
Lime-graavattua siikaa
GraavilohtaSnapsiLisäksi kalapöydässä oli sillikaviaaria, suutarinlohta ja lasimestarin silliä.

Carpaccio rucolapedillä

Lauantai-illan kruunaa herkullinen illallinen.

Naudanlihacarpaccio kahdelle:
- 100 g naudan sisäfilettä
- musta- ja viherpippuria
- rucolaa
- pieni salottisipuli
- mozzarella di bufala
- basilikaa
- Maldonia
- oliiviöljyä
- balsamicoa

Paista liha kuumalla pannulla pienessä tilkassa oliiviöljyä "kiinni" eli n. 30 sekuntia kultakin puolelta. Pippuroi liha ja laita esim. Minigrip-pussissa pakastimeen vähintään kahdeksi tunniksi. Revi lautaselle rucolaa, basilikaa, mozzarellaa ja lisää renkaiksi leikattu salottisipuli. Leikkaa kohmettunut liha ohuiksi siivuiksi (mitä ohuempi, sen parempi) ja asettele lautaselle. Ripottele päälle hyppysellinen Maldonia. Lopuksi pirskottele annoksen päälle hyvää oliiviöljyä ja balsamicoa.


Pohdin päivällä hetken Alkossa minkälainen viini sopisi carpaccion seuraksi. Päädyin Valpolicella Ripassoon, jota kuvattiin täyteläiseksi. Viini sopi erinomaisesti annoksen kanssa. Tämä vasta nuori viini teki minuun niin hyvän vaikutuksen, että aion ostaa sitä laatikon verran viinikaappiin kypsymään. Saa nähdä, miten se vuosien myötä kehittyy.

Varmasti onnistuva mökki-illallinen

Kun mökillä on paljon puuhaa (esim. omenoiden poimimista), ruoan tulisi valmistua vaivattomasti, mutta olla myös tarpeeksi tuhtia. Tähän ratkaisuna on lihapata. Sen kun antaa padan porista, aikatauluilla ei niin väliä - oikeastaan, mitä pidempään pata saa kypsyä, sen parempaa se on.

Laitan pataan yleensä 2/3 lihamäärästä nautaa ja 1/3 porsasta, sillä rasvaisempi porsaanliha mehevöittää padan hyvin. Lisämakua pataan antavat punaviini ja yrtit. HUOM! Ohjeessa ei ole annettu aineiden määriä, voit soveltaa niitä ruokailijoiden määrän mukaan.

Lihapata:
- naudanlihaa esim. sisäpaistia
- porsaanlihaa esim. kasleria
- punaviiniä
- porkkanoita
- valkosipulia
- herkkusieniä
- hillosipuleita
- kuivattuja yrttejä (esim. basilikaa, oreganoa, laakerinlehtiä)
- suolaa ja pippuria
- pieni purkki tomaattipyreetä tai paseerattua tomaattia
- villiriisiseosta.

Ruskista lihat tilkassa oliiviöljyä. Lisää valkosipuli ja paloitellut porkkanat. Anna paistua pieni hetki, ja lisää punaviini (niin paljon kuin raaskit; muista myös jättää lasillinen kokille (kunnianosoitus Keith Floydille)). Lisää loput padan ainekset, paitsi riisi, ja anna hautua miedolla lämmöllä ainakin tunnin ajan. Ennen tarjoilua lisää villiriisiseos ja jonkin verran kiehuvaa vettä (ei liikaa, sillä padasta on tarkoitus tulla aika kiinteää). Hauduta vielä niin kauan, että riisi on kypsää. Tarjoa hyvän punaviinin kanssa! Tämän kanssa sopivat mielestäni hieman voimakkaammat ja tanniiniset viinit.

Kannattaa muuten tehdä aina tarvittavaa suurempi määrä pataa, sillä se on vain parempaa seuraavana päivänä, ja toimii loistavasti myös lounaana.

Tattirisotto

Eilen sienimetsästä löytyi hyvin kantarelleja, mutta myös muutama herkkutatti - juuri sopivasti risottoa varten. Kantarellit päätyivät eilen perinteiseen kermakastikkeeseen uunissa paistetun ulkofileen kanssa. Tänään oli vuorossa tattirisotto. Jollain muullakin taisi olla risotto mielessä, sillä Mankkaan K-Supermarketin risottoriisihyllyt olivat ihan tyhjiä. Onneksi kaapista löytyi vielä risottoriisiä.

Lähtökohtana oli HS:n ohje, mutta muokkasin sitä hieman. Suosittelen ehdottomasti lisäämään lopuksi hiukan sitruunamehua, sillä se syventää maun erinomaiseksi.

- 3 suurta tattia
- iso salottisipuli
- pieni kynsi valkosipulia
- oliiviöljyä
- voita
- 3 dl risottoriisiä
- 1 dl Noilly Prat'ta
- puolikas kasvisliemikuutio
- timjamia
- 7 dl vettä
- n. 1,5 dl parmesania
- suolaa & pippuria
- persiljaa
- sitruunamehua.

Paista sipulit ja pilkotut sienet öljy-voiseoksessa, lisää riisit. Lorauta vermuttia, anna imeytyä riisiin. Murenna kasvisliemikuutio sekaan ja lisää kuivattu timjami. Kaada vettä vähitellen, n. desi kerrallaan, ja anna imeytyä ennen kuin lisäät. Kun riisi on kypsää, lisää sekaan raastettu parmesaani, mausteet ja halutessasi vielä muutama nokare voita (itse en tykkää laittaa voita, tulee liian kermaista). Mausta suolalla ja pippurilla. Purista lopuksi vajaan puolikkaan sitruunan mehu. Sekoita mukaan persiljaa.

Risoton kanssa maisteltiin viikonlopulta ylijääneitä viinejä. Zenaton pehmeä Ripassa sopi risoton kanssa paremmin, mutta kantarellisoosin ja naudan ulkofileen kanssa sopi erinomaisesti Poggio al Tufo.

Hieman myöhäistä raporttia vappu-piknikistä

Ensimmäistä kertaa eläessäni pakenin vappuhulinaa maalle, enkä usko jääneeni paljosta paitsi. Vappupäivänä oli ihana herätä auringonpaisteeseen ja nauttia brunssi ulkona. Brunssimme koostui

- shampanjasta (Pol Rogeria, lemppariani)
- graavilohesta
- sillistä
- uusista perunoista
- voileivistä
- teestä
- pikkumunkeista.

Tässä vielä ennakkokatsaus tulevaan raparperisatoon; hyvältä näyttää. Tosin minulla on vielä pakkasessa viimevuotistakin.. Sille pitäisi keksiä hyvä käyttötapa - jotain muuta kuin kiisseliä, hilloa tai piirakkaa, sillä niitä on syöty enemmän kuin tarpeeksi.

Palkintosalaatti

Rankan kirjoittamisprojektin ensimmäisen vaiheen valmistuttua, palkitsin itseni herkullisella salaatilla sekä muutamalla lasilla luomupunaviiniä. Mikäs sen parempi tapa palkita itseään kuin hyvä ruoka. Lisäksi valtava salaatti tuli todella (energia)tarpeeseen, sillä minulle on ominaista kiiressä unohtaa syödä.

Salaattiin tuli:

- rucolaa
- jääsalaattia
- mozzarella (buffalon maidosta valmistettua)
- ilmakuivattua kinkkua (Serranoa)
- nektariini
- basilikaa
- balsamicoa
- oliiviöljyä
- pippuria.

Millä sinä palkitset itsesi hyvästä työstä? Onko se ruokaa, juomaa, herkkuja vai jotain aivan muuta?

Graavilohi

Tässä se vihdoin on, valmiina herkutteluun. Nautiskelin sitä eilen illalla yksikseni, punaviinilasi seurana. Olen jo parina viikonloppuna ostanut samaa viiniä; suosittelen kokeilemaan, jos tykkää täyteläisestä.

Herkullista uutta vuotta 2009!

Vuosi on lähtenyt käyntiin herkuttelun ja ystävien seurassa vietettyjen hetkien merkeissä. Tässä kuitenkin vielä satoa viime vuodelta.


Rakastan tuoreita viikunoita, mutta niiden hinta (ja saatavuus) hieman rajoittaa niistä nauttimista. Avon synttärit olivat hyvä syy hieman tuhlata, joten alkupalaksi valmistin balsamicolla maustettuja, sinihomejuustolla täytettyjä ja ilmakuivattuun kinkkuun käärittyjä viikunoita. Lopuksi käytin ne muutaman minuutin ajan kuumassa uunissa, jotta juusto hieman pehmeni (mutta ei sulanut). Tarjoilu rucola-salaatin päältä.

Ruokajuomana alkupalan kanssa shampanja, pääruoan (ulkofilé-pihvi ja salaattia) kanssa Valpolicella.

Perjantain gourmet-illallinen

Perjantaina sain nauttia erittäin tyylikkään illallisen kotona, mutta poikkeuksellisesti niin, että kauhan varressa oli pääasiallisesti joku muu kuin minä.
Alkupalaksi nautimme paistettua siikaa kurkkusalaatin kera. Juomana oli kuiva kuohuviini ja akvaviittisnapsi.

Ennakkosuunnitelmista huolimatta minäkin osallistuin illallisen valmistamiseen; paistoin pääruoaksi sisäfilepihvit Aura Goldin kanssa (Auran mainoksesta bongatun reseptin mukaan, päärynä-balsamico-konjakkikastikkeen kera). Yhdistelmä oli taivaallinen ja suussa sulava. Pihvin kanssa nautittiin Baroloa.

Jälkiruoaksi oli sitruunasorbettia, espressoa ja calvadosta.

Illallisen jälkeisiä tunnelmia...

Roséviinimaistelun löytö

Olin viime viikolla viinimaistelussa, jossa keskityttiin roséviineihin. Omaksi ja koko ryhmän suosikiksi nousi Chileläinen Cabernet Sauvignonista valmistettu Batitú-niminen viini. Alko luonnehtii viiniä kuivaksi, pirteähappoiseksi, marjaisaksi ja hennon herukkaiseksi. Herukat, tai etenkin mustaviinimarjat (tai niiden lehdet) ovatkin tyypillisiä aromeja kyseiselle rypäleelle. Ominaisuus, josta pidin lisäksi, oli hapokkuuden voimistuminen jälkimaussa. Toisaalta tämäkin viini jakoi mielipiteitä, sillä se on aika kevyt. Maistelimme samana iltana muitakin Cabernet Sauvignon -roséita, joista jotkut olivat voimakkaamman makuisia, mutta tämä suosikkini on kevyt. Luulen, että se oli suosikkini siksi, että se vastasi parhaiten mielikuvaani roséviineistä (kevyt, hapokas, kuiva...).
Mielenkiintoista viinissä oli myös pakkaus. Kartonkipakkaus. Ensiksi nähdessäni sen nyrpistin nenääni. Sain kuitenkin jo ennen viinin maistamista poistettua ennakkoluuloni, sillä järkeilin, etten (ainakaan vielä) ole niin tarkka-aistinen maistelija, että tunnistaisin sokkotestissä, onko viini kaadettu pullosta vai kartongista. Kartonkipakkaus on erittäin järkevä ekologisesti ajateltuna. Ja voimme olla varmoja, ettei vastaan tule korkkivikaa. Viinin viljelystä ja kuljetustavoista on kirjoitettu mielenkiintoisesti mm. täällä. Opiskelijabudjettilaisen näkökulmasta tässä viinissä on myös se etu, että pakkauksessa on litra viiniä ja hinta on 8,24€.

Summa summarum; erittäin toimiva viini kesäiselle pique-niquelle maultaan mietojen salaattien seuraksi tai bileisiin, joiden kutsussa lukee OPM (omat pullot mukaan).

Edit. 18.6. Hesarin verkkosivuilla käsiteltiin tänään erittäin mielenkiintoisesti roséviinien valmistusta ja tuotantoalueita. Kannattaa vilkaista!

Nopea herkkuillallinen

Pähkäilin eilen jo päivällä, mitä tekisin illalliseksi, mutta lopullinen päätös syntyi vasta kaupassa. Tein mozzarellasalaatin ja paistoin ulkofilepihvit. Illallinen nautittiin hyvän Uuden maailman, tällä kertaa Australialaisen, Cabernet Sauvignonin kanssa. Cabernet Sauvignon-rypäleistä valmistetut viinit ovat mielestäni helppoja ja minun makuuni sopivan voimakkaita, joten ostan niitä usein grilliruoan (paitsi makkaran) seuraksi. Tämän kyseisen viinin tuoksussa on kypsiä luumuja ja mustaherukkaa. Maku on intensiivinen ja siinä toistuu myös mustaherukkaisuus. Suosittelen viiniä grillattujen liharuokien seuraksi!







Tein siis pihvin lisukkeeksi salaatin, johon laitoin
- villirucolaa
- jääsalaattia
- kurkkua
- kevätsipulin vartta
- nektariinin
- mozzarellaa
- basilikaa

Jamien (Oliver) mukaan oikeaoppisesti revin mozzarellan salaatin sekaan. Päälle lorautin sopivasti oliiviöljyä ja balsamicoa. Todella hyvä salaatti! Jamiella on yhdessä kirjoistaan vastaavanlainen, mutta ruokaisampi salaatti, johon tulee myös ilmakuivattua kinkkua ja minttua - se on ihanaa.



Jälkiruoaksi nautin (yksin, kun ei kelvannut muille) palan camembertia, joka sopi myös hyvin viinin kanssa. Yllätysherkuksi olin ostanut mansikoita. Ne olivat kylläkin espanjalaisia, kun en raaskinut ostaa kalliimpia suomalaisia.

Perjantaiviini

Olen yksin tämän illan, sillä muutamien huomisten ylppärijuhlien takia en vielä voinut/halunnut lähteä mökille avon kanssa. Yksin ollessani ostan usein pienempiä viinipulloja. Niiden valikoima on suhteellisen pieni, mutta kasvaa jatkuvasti. Valitsin tänään chardonnay-rypäleestä valmistetun italialaisen valkoviinin, jota olen useasti ennenkin juonut. Kummallista tässä on se, että kuuluin pitkään ns. ABC-clubiin (Anything But Chardonnay), mutta viime aikoina olen maistellut hyviäkin chardonnay-viinejä. (Shampanjat ovat oma luku sinänsä; pidän niistä, olen aina pitänyt, vaikka niitä valmistetaankin juuri chardonnay-, pinot noir- ja pinot meunier- rypäleistä. Toisaalta en ole kuohujuomissa rajoittunut vain shampanjaan, sillä parhaimmat cavat saattavat olla huonoimpia (persoonattomimpia) shampanjoita paljon parempia.)

Tämän illan viini ei ole tamminen (luulen, että juuri tammiset chardonnayt aikanaan ajoivat minut ABC-clubiin), vaan kevyesti hapokas ja kuiva. Jälkimaku on myös kevyt, mutta pitkä. Viini sopii mielestäni parhaiten salaatin seuraksi (lukuunottamatta salaatteja, joissa voimakasta juustoa). Kyseistä viiniä saa myös 0,75 litran pulloissa. Hyvä arkiviini!