Paluumuutto

Kuten tarkkasilmäisimmät Instagram-seuraajani ovat päätelleet, La fille du vent on palannut Suomeen. Blogihiljaisuutta ovat selittäneet monet hyvät (teko)syyt, kuten kiinteän Internetin ulottuvilla olemattomuus touko-heinäkuussa, yleinen matkalaukkuelämä sekä lopulta elokuussa varsinainen muutto Helsinkiin.

Kaikin puolin elämä on ollut yhtä varsinaista myllerrystä, mutta ehkä se tästä hiljalleen rauhoittuu. Yhteenvetona voin summata, että oli suurempi kulttuurishokki palata Suomeen, kuin talvella 2012 muuttaa Etelä-Afrikkaan. Onneksi matkoja Afrikkaan on kuitenkin tiedossa tulevaisuudessakin.

Seuraa Instagramissa @lafilleduvent

Liikenne ja autoilu Johannesburgissa

Johannesburgin valtavasta asukasmäärästä (n. 12 M laittomat maahanmuuttajat mukaan luettuna) ja autokannasta (valitettavasti en löydä tähän lukua) huolimatta autoilu täällä on mukavampaa kuin osaisi olettaa. Tottakai alkuun jännitti erityisesti vasemmanpuoleinen liikenne, ruuhkat ja varsinkin hullun ajotyylin ja kolarialttiuden maineessa olevat "taksikuskit".

Paikallinen "taksi" (kuva lainattu sivulta http://missearthsa.co.za/)

Paikallisessa sanastossa takseilla ei kuitenkaan tarkoiteta mittarein varustettuja yksittäisiä asiakkaita kuljettavia henkilöautoja, vaan useimmiten jo muutaman vuosikymmenen nähneitä Toyota Hiaceja, joihin on asennettu penkkejä neljään riviin ja jotka vetävät parisenkymmentä matkustajaa kerralla. Taksit toimivatkin bussien tavoin, vaikkakin hieman joustavammin reittien ja aikataulujen suhteen, hyvin heikon julkisen liikenteen tukena.

Taksin voi pysäyttää käsimerkein missä tahansa kadunkulmassa ja ne pysähtelevätkin täysin arvaamattomasti muusta liikenteestä välittämättä, useimmiten vain laittamalla hätävilkut päälle. Tätä signalointia ja sen havaitsemista tosin hankaloittaa se, että suurimmalla osalla näistä autoista on kaikki neljä kulmaa niin kolhuisia, että valot eivät enää toimi - jos niitä enää edes on matkassa mukana.

Paikallisten neuvot liikenteeseen olivatkin pyhässä yksinkertaisuudessaan: varo takseja. Peltivaurioita jo kärsineiden taksien kuskit eivät välitä mahdollisista lisänaarmuista ja -kolhuista, ja lisäksi he kunnon kolarin tullen liukenevat paikalta sen verran vikkelään, että vakuutuspapereiden täyttämisestä ei voi haaveillakaan.

Lisää päänvaivaa liikenteessä tuottavat jatkuvasti poissa toiminnasta olevat liikennevalot sekä teiden laatu. Niinkin lyhyellä matkalla kuin Killarneystä Sandtoniin (10 km eli täällä ei matka eikä mikään) laskin, että yhteen suuntaan oli neljät liikennevalot poissa toiminnasta. Kyse oli Oxford Roadista eli Jo'burgin pohjoisen keskusta-alueen toisesta pääväylästä.

Vesi suihkuaa Oxfordin ja Katherine Streetin kulmassa

Valojen toimimattomuus tietenkin hidastaa matkaa, mutta ei kuitenkaan aiheuta kaaosta, jonka voisin kuvitella kehittyvän Helsingissä esim. Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmassa. Täällä liikenne sujuu poikkeustilanteissakin hämmästyttävän joustavasti. Vaikka kyse olisi nelitasoristeyksestä, jossa on niin suoraan kuin kaikkiin mahdollisiin suuntiin kääntyviä kaistoja, pienen alkuhämmenyksen jälkeen kultakin suunnalta (kultakin kaistalta) pääsee ensimmäisenä jonossa olevat autot jatkamaan matkaansa yksi kerrallaan. Ja tämä etenee kellon kierron mukaan siten, että pääset etenemään aina oikealla puolellasi risteyksessä olleiden liikuttua.

Ruuhka-aikoihin radiossa tiedotaan todella tarkasti (lähes) kaikista poissa toiminnasta olevista liikennevaloista sekä onnettomuuksista. Ja kuten kuvitella voi, niiden luettelemiseen saattaa päivästä riippuen mennä useampikin minuutti. (Ja voi sitä ylpeyttä, kun huomaa ensimmäisen kerran kykenevänsä paikallistamaan kaikki nämä mainitut tienristeykset!) Pahimpiin eli kaikkein ruuhkaisimpiin risteyksiin saapuu yleensä ruuhka-ajaksi liikenteenohjaajia mikäli liikennevalot on rikki.

Lisäksi teiden laatu on paikoitellen järkyttävä. Asfaltoituja ne toki ovat, mutta saattavat olla niin kuoppaisia, että ratista saa pitää tiukasti kaksin käsin kiinni, jotta auto pysyy kaistalla. Ja heti keskustan ulkopuolella teissä ei ole pientareita, vaan vain rosoinen asfalttireunus heti sentin päässä viivasta. Tämä tosin ei päde koko maahan, vaan esim. Kapkaupungin tiet ovat täysin eurooppalaisen standardin mukaisia - elleivät jopa parempia.

Aamupäiväruuhkassa M1:llä

Vielä yksi mainitsemisen arvoinen seikka Johannesburgin liikenteestä on se, että ruuhkat ovat aivan arvaamattomia. Ne eivät noudata orjallisesti kellonaikoja tai arkipäiviä, vaan joinain aamuina aivan tyypilliseen aikaan liikenteessä ollessa saattaa työmatkaan (n. 6 km) kulua 45 minuuttia jonossa madellen, mutta toisina vain vartin. Ja joskus taas moottoritie M1 (Kehä I:stä vastaava - tosin siinä on vähintään 3 kaistaa ja parhaimmillaan 7) seisoo arkitorstaina aamupäivällä klo 11, kun taas viikonlopun alkaessa perjantaina klo 16 ruuhkaa ei ole nimeksikään.

Aasinlihaskandaali

Kuva lainattu osoitteesta http://www.oxfamblogs.org

Euroopassa vellonut hevosenlihaskandaali sai myös etelä-afrikkalaiset testaamaan lihatuotteitaan ja niiden todellisia lihapitoisuuksia. Ja mitäs tulokset paljastivatkaan; aasinlihaskandaalin. Ainakin aasia, vuohta ja vesipuhvelia löytyi 68 % testatusta 139 tuotteesta, joiden ainesosaluettelon mukaan tuli sisältää vain naudanlihaa.

Eräässä radio-ohjelmassa oli myös puhetta strutsi- ja kengurulöydöksistä. Strutsin vielä ymmärrän, sillä sitä kasvatetaan ja syödään täällä aika paljon. Mutta kenguru on jo kirjaimellisesti todella kaukaa haettua. Näille väitteille en löytänytkään mitään lähteitä.

Pieni etelä-afrikka-suomi -sanasto turistille

Etelä-Afrikan lippu

Miksi etelä-afrikka-suomi -sanasto? Etelä-Afrikassahan puhutaan englantia, ei etelä-afrikkaa. Kyllä, aivan niin - ja sen englannin lisäksi 10 muuta virallista kieltä, joista puhutuimmat ovat afrikaans, zulu ja xhosa. Vain 9,6 % väestöstä puhuu englantia äidinkielenään.

Afrikaans on hollantilaisten jälkeläisten kieli ja siis pääasiassa valkoisten kieli. Se ei kuitenkaan ole aivan hollantia, vaan tarinan mukaan pikemminkin yksinkertaisempaa ns. keittiöhollantia, joka kehittyi (tai taantui) Etelä-Afrikkaan saapuneiden hollantilaisten kommunikoidessa palvelijoidensa eli mustien, täysin hollantia osaamattomien henkilöiden kanssa. Zulu ja xhosa ovat alkuperäiskieliä.

Tästä kielisekamelskasta johtuen Etelä-Afrikassa puhutussa englannissa on paljon lainasanoja ja muita vaikutteita (kuten normista poikkeavia lausumistapoja) toisista virallisista kielistä. Äidinkielenään englantia puhuvien pienestä määrästä huolimatta englanti toimii täällä lingua francana. Sillä tulee siis toimeen aivan kaikkialla.

Alla pieni sanasto, joka ei ole millään tavalla kattava, mutta sisältää hyödyllisiä, jokapäiväisiä sanoja.

Bill - lasku ravintolassa
Boerewors (a.) - mausteinen maalaismakkara (raakamakkara)
Braai (a.) - grilli, grillata (to braai)
Brinjal - munakoiso
Droëwors (a.) - kuivattu makkara
Garage - huoltoasema
Howzit? - Moi, miten menee?
Indaba - konferenssi
Ja (a.)- kyllä (lähes kaikki, myös englantia äidinkielenään puhuvat käyttävät; lausutaan afrikaanslaisittain jaaah)
Just now - kohta (now now = nopeammin kuin kohta, mutta ei kuitenkaan heti - afrikkalainen aikakäsitys :D)
Lekker (a.) - hyvä (myös ruoasta) tai cool-tyyppinen lausahdus
Mielie - maissi
Mzansi - Etelä-Afrikka
Naartjie (a.) - mandariini (lausutaan naatzie, ihmettelin aluksi kuinka kehtasivat puhua natseista :D)
Ou (a.) - vanha (ouma = isoäiti, oupa = isoisä), esiintyy usein ravintoloiden nimissä "De Oude..."
Pap - maissipuuro; perinteinen afrikaans-ruoka, nykyään erityisesti köyhien ruokaa
Robot - liikennevalot
Sosatie - vartaassa tarjottavat lihat; esim. chicken sosatie = kanavarras
Tomato sauce - ketsuppi
Yebo (x.) - kyllä

(a.) = alun perin afrikaansia
(x.) = alun perin xhosaa

Chef Bruce Robertson at The Boat House

Pieni helmi matkalla Kapin niemimaan (Cape Peninsula) kärkeen* on paikka nimeltä Scarborough. Se on pieni suojeltu kylä, jonka ranta on upea. Kylä on niin pieni, ettei siellä ole kuin yksi virallinen ravintola, kahvila ja pieni kioski. Ja jäätelömyyjä rannalla.

Maisema Scarborough'ssa

Maisemien, rannan ja yleisen rennon tunnelman lisäksi kylässä kannattaa pysähtyä sen toisen, epävirallisemman ravintolan takia. Huippukokki Bruce Robertson on nimittäin avannut paikan, jonka konsepti on totutusta poikkeava. The Boat Housen miljöö on Brucen oma koti eli upea merenrantahuvila.

Paikan lämminhenkisyyden ja rentouden aistii jo ensihetkestä, kun Bruce vastaanottaa vieraansa paljain jaloin terassillaan ja kysyy, maistuisiko aperitiiviksi paikallinen, méthode cap classique -menetelmällä valmistettu paikallinen kuohuviini, Miss Molly.

Bruce valmistaa annokset kotikeittiössään silmiesi edessä samalla kun nautit maisemista ja siemailet viiniä. Myös itse ateriointi on kovin kodinomainen; istut todennäköisesti ventovieraiden kanssa samassa pöydässä, jolloin heihin tulee tutustuttua väkisinkin.

Mussel chowder

Bruce tarjoaa viiden ruokalajin lounaita (jollaiselta postauksen kuvitus on näpsitty) ja kolmen ruokalajin illallisia (jollaisella olemme myös olleet, mutta josta ei ole julkaisukelpoista kuva-aineistoa). Paikkaan on tehtävä varaus ja maksu suoritetaan etukäteen. Kuulemma seuraavat vapaat ajankohdat ovat vasta parin kuukauden päässä, mutta tietenkin kannattaa olla häneen yhteydessä, vaikka käyntisi olisi enemmän ex tempore -luontoinen. Meidät hän ainakin sai ängettyä yhdelle lounaalle vajaata viikkoa ennen, vaikka periaatteessa olikin täyteen buukattu.

Fish frikadelle

Bruce itse kertoi panostavansa enemmän lounaaseen. Illallinenkin on tietysti mainio, mutta vähemmän kunnianhimoinen ja rennompi kolmella ruokalajillaan. Kaikessa kuitenkin on teemana lähiruoka: 90 % aterioihin käytetyistä aineksista tulee alle 30 kilometrin säteeltä. Meren äärellä kun ollaan, tarjolla on pääasiassa kalaa ja mereneläviä (karttaen kuitenkin eteläisen Afrikan uhanalaisten kalojen listan, SASSI:n punaisella ja oranssilla merkittyjä lajeja).

Angelfish

Bruce Robertson on Etelä-Afrikan kokkiylpeys, joka on kiertänyt maailmaa ja kokannut kovassa seurassa, mm. Gordon Ramsay'n yhden Michelin-tähden Pétrus-ravintolassa Lontoossa. The Boat Housessa annokset ovat kuitenkin melko yksinkertaisia ja maut puhtaita, tuoden esille raaka-aineiden laadukkuuden ja raikkauden - pientä hifistelyä kuitenkin unohtamatta.

Jälkiruoka, jossa pannacottaa, fzozen creamia, malva puddingia (etelä-afrikkalainen erikoisuus), chocolate liquor saucea ja bee pollenia

Tämä ravintolakokemus (x2) oli kaikin puolin niin miellyttävä, että suosittelen sitä kaikille Cape Pointissa vieraileville.

Juustolautanen

* Oikeastaan voisi sanoa kärkiin, sillä niemen päästä löytyy sekä Cape of Good Hope (Hyväntoivonniemi) että Cape Point (Kapin niemimaan kärki).

Auringonlasku The Boat Housen terassilla

Paluu joulutauolta

Joulutaukoni venähti vähän pitkäksi, mutta sen ansiosta takataskussa on mainioita elämyksiä ja kokemuksia sekä uutta intoa kokkailla kotikeittiössä.

Gordon's Bay

Siirryimme jo joulukuun puolivälissä sisämaan paahteesta raikkaan merituulen äären ja kiertelimme ahkerasti Kapkaupungin ympäristöä. Mukana matkassa oli taas vieras Suomesta, joten kävimme sekä vanhoissa, hyviksi todetuissa paikoissa (kylissä, viinitiloilla, ravintoloissa) että uusissa kohteissa tutustumassa.

Joulun jälkeen lähdimme kaveriporukassa matkaamaan takaisin kohti Johannesburgia. Kilometrejä matkattavana oli noin 1400, mutta road tripin matkustustahti oli rento ja joissakin kaupungeissa pysähdyimme jopa useammaksi päiväksi. Raukea eteneminen ja melko alhaiset päivittäiset kilometrimäärät tekivät matkasta viihtyisän. Liian tiukkaa aikataulua ei kannattaisikaan suunnitella, sillä Afrikan teillä pitää varautua kaikkeen. Tiet ovat huonokuntoisia ja kiertoreittejä saattaa joutua koluamaan syystä jos toisesta.

Hiekka pöllysi kiertotiellä

Tällä kertaa yhdellä etapillamme ajoimme n. 400 kilometrin matkaa 9,5 tuntia, sillä jouduimme poikkeamaan pääväylältä metsäpalon takia (ne ovat täällä yleisiä). Onneksi allamme oli neliveto, muuten meno kuoppaisilla hiekkateillä olisi saattanut olla hieman epämukavampaa.*

Kiertotiellä jossain Riversdalen ja Mossel Bayn välillä metsäpalon takia

Joulu- ja kesäloma on siis takana ja paluu normaaliin päiväjärjestykseen koittanut.

La fille du vent toivottaa 

herkullista uutta vuotta 2013 

kaikille lukijoilleen ja kanssabloggaajilleen!

*Tätä edeltävällä kerralla jouduttuamme kiertotielle, pääväylä oli suljettu mellakoiden, polttopullojen ja ruumiin (huomaa yksikkö) takia. Mukana oli tietenkin vieraita Suomesta, jotka saivat reissulleen eksotiikkaa koko rahan edestä. Mutta kaikki tänne kylään tulossa olevat ystävät ja sukulaiset; ei huolta, kyllä tänne on ihan turvallista tulla kylään :)

Kulinaristin päivä Johannesburgissa

Johannesburg on monelle vain pikainen välilasku matkalla Kapkaupunkiin, safareille tai syvemmälle Afrikkaan. Älä kuitenkaan kiirehdi määränpäähäsi, vaan varaa ainakin vuorokausi tutustua kultaiseen kaupunkiin (eGoli zuluksi).

Johannesburg on historiaa huokuva, tiukasti nykyhetkessä elävä miljoonakaupunki. Se on ollut usein otsikoissa negatiivisista syistä, mutta älä anna sen asettaa liikaa ennakkoluuloja. Suurin osa rikoksista tapahtuu paikallisissa slummeissa eli townshipeissä, joihin turisteilla ei ole yksin asiaa.

Aamiainen

Suuntaa aamiaiselle Parkhurstin trendikkäälle 4th Avenuelle, jossa riittää kadulle levittyviä ravintoloita, kahviloita ja pikkuliikkeitä toinen toisensa jälkeen. Istahda vaikka Vovo Teloon tai Niceen. 

Aamukahvi Vovo Telossa

Lounas

Siirry lounaalle lauantaisin järjestettävälle Neighbourgoodsmarketille Braamfonteiniin, jossa voit ostaa yhdestä kojusta herkullisen ruoka-annoksen ja toisesta sen seuraksi paikallista viiniä. Sulattele ateriaa viereisessä 70 Juta Street –keskuksessa, joka pitää sisällään valokuvanäyttelyitä, muotia, designia, kahvilan ja työtiloja.

Ostereita ja kuohuvaa Neighbourgoodsmarketilla

Auringonlaskudrinkit

Sundownersit ovat suosittuja koko maassa ja upea tapa aloittaa ilta. Bongaa vihreä välähdys Westcliff-hotellin Polo Barin terassilta tai Hyde Parkin Sun-hotellin Pool Deckiltä. Mene ajoissa tai varaa pöytä etukäteen. Etenkin perjantai-iltaisin paikat ovat äärimmäisen suosittuja. Huomaa, että aurinko laskee Jozissa (kuten paikalliset sitä tuttavallisesti kutsuvat) aikaisin; keskitalvella eli kesäkuun lopussa viiden jälkeen ja keskikesällä eli joulukuun lopussa seitsemältä. 

Auringonlasku Hyde Parkissa

Illallinen

Päätä päivä fine diningin merkeissä DW Eleven-13–ravintolassa. Suosittu ravintola on valittu maan kymmenen parhaan ravintolan joukkoon, joten muista tehdä pöytävaraus ainakin pari viikkoa etukäteen.

Jälkiruoka DW eleven-13:ssa

Teksti on tilaustyö Skyscanner-lentohakupalvelulle, josta se löytyy lyhyemmässä muodossa.

Mitä ihmettä, nectarcots?

Luulin napanneeni kaupasta rasiallisen aprikooseja. Kotona vasta selvisi, että ne olivatkin nectarcotseja (nektarkoosi suomeksi?). Ihan hyviä kyllä; sekä nektariinin että aprikoosin maku oli selvästi tunnistettavissa. Silti haikailen edelleen ihan tavallisten aprikoosien perään...

Mikä on maukkain tai hulluin risteytys mitä sinä olet maistanut?

Reissussa

Lempeä viidakon kuningatar

Ensimmäiset vieraat Johannesburgin kodissamme ovat nyt jo takaisin Suomessa ja varmaan edelleenkin pyörryksissä ohjelmantäyteisestä viikostaan. Suunnittelimme tekemistä nimittäin sen mukaan, mitä kaikkea Etelä-Afrikassa käydessä olisi meidän mielestä ehdottomasti nähtävä. Listasta tuli pitkä.

Tiukasta aikataulusta huolimatta ehdimme mm. käydä safarilla, tutustuttaa vieraamme Johannesburgiin, lentää Kapkaupunkiin, vierailla useammalla viinitilalla, nähdä valaita Hermanuksessa ja hylkeitä Kalk Bayssä (safarin villieläimistä puhumattakaan) sekä syödä ostereita, springbokia ja biltongia.

Nyt kuitenkin koittaa paluu arkeen.

Ruokakaupassa Etelä-Afrikassa (osa I): Food Lover's Market

Monissa blogeissa onkin jo käyty ruokakaupassa ulkomailla. Ruokakauppakuvauksia on ollut erittäin mielenkiintoista lukea, sillä usein uusissa maissa vieraillessani to do -listalla onkin juuri ruokakaupassa käyminen. Mielestäni siten pääsee tutustumaan paikalliseen arkeen hieman pintaa syvemmälle.

Etelä-Afrikkalaisia ruokakauppoja kuvatessani, en voi olla kirjoittamatta useammasta kauppaketjusta. Ne nimittän eroavat huomattavasti toisistaan mm. esillepanossa, tuotevalikoimassa, laadussa ja hinnassa, ja ne onkin selvästi kohdistettu eri kuluttajasegmenteille.

Ensimmäiseksi haluan esitellä lempikauppani, Food Lover's Marketin, joka kuitenkaan ei kuulu arkeeni. Käyn siellä vain kerran tai pari kuussa, sillä ajomatkaa kertyy 40 minuuttia (mikä ei sinänsä ole matka eikä mikään täällä). Kyseisestä kaupasta, siis ketjun lippulaivamyymälästä Nicolway Bryanston -kauppakeskuksessa voi löytää oikeastaan mitä tahansa.

Vihannes- ja hedelmäosasto on valtava ja laadukas. Etelä-Afrikassa tyypillisesti sesongit vaikuttavat voimakkaasti siihen, mitä tarjolla on. Suurin osa tuotteista on kotimaisia ja vain yksittäisiä tuotteita tuodaan ulkomailta (ne ovatkin sitten verotuksen takia hinnoissaan!). Ilmastosta johtuen valikoima vaikuttaisi silti olevan laaja ympäri vuoden. Tällä hetkellä hedelmistä sesongissa ovat mm. persikat, nektariinit, mansikat ja melonit; vihanneksista parsa.

Kala- ja lihaosastot ovat esillepanoltaan näyttävät sekä valikoimaltaan laajat ja laadukkaat (niistä ei valitettavasti kuvamateriaalia). Yllättäen hinnat ovat FLM:ssa melko edullisia, vaikka muuten miellänkin sen premium-tason paikaksi.

 
Kala- ja lihatiskien jälkeen päästäänkiin lempiosastolleni eli oliiviöljyhanoille.  Öljyjä on kahdeksaa erilaista, muistaakseni 6 paikallisia ja loput kaksi Italiasta. Kaikkia saa maistella vapaasti ennen ostopäätöstä. Voit tuoda mukana omat lasipullot tai myyjä pullottaa öljyn kaupan vihreisiin peruslasipulloihin. Öljyt ovat toinen toistaan maukkaampia, joten on aina vaikea valita, mitä ottaisin. Viimeksi lähti mukaan kolme pullollista :)

Öljyjen jälkeen onkin sitten tiedossa leipä- ja leivonnaisosasto sekä valmisruoat. Mistään ankeista lihaperunasoselaatikoista ei kuitenkaan ole kyse, vaan valmiista raikkaista ja maukkaista ateriakomponenteista, joista voi yhdistellä mieluisan take away -annoksen.

Ennen kassoja löytyy vielä hyvä valikoima juustoja, erilaisia leikkeleitä ja käsintehtyjä konvehteja. Karkkiosastolta voi myös valita pussiinsa M&M -karkkeja väreittäin.

Lisää kauppaesittelyitä tiedossa, stay tuned!

P.S. Blogin päivitystahti hiljenee hieman seuraavaksi pariksi viikoksi, sillä saamme vieraita Suomesta - ensimmäiset Jo'burgissa!

Ruokaisa maalaissalaatti

Salaatista saa ruokaisan ja täyttävän aterian laittamalla sekaan useampia robusteja raaka-aineita. Sellainen on esimerkiksi maalaissalaatti, johon tulee yleensä mm. pekonia, perunoita, vihreitä papuja ja keitetty kananmuna.

Versioita on monta, tässä yksi suosikeistani. Mausteisuutta tähän tuovat chilimaustetut perunalohkot.

Maalaissalaatti (kahdelle):

- erilaisia salaatteja
- n. 100 g keitettyjä vihreitä papuja (mieluiten tuoreita, mutta myös säilykepavut käyvät)
- muutama viipale pekonia
- 4 pientä perunaa
- oliiviöljyä
- chilihiutaleita
- mustapippuria
- suolaa
- 2 kananmunaa.

Sinappikastike:
- 0,5 dl oliiviöljyä
- 2 rkl balsamicoa tai viinietikkaa
- reilu teelusikallinen dijonia
- pieni valkosipulinkynsi
- mustapippuria.

Pilko perunat lohkoiksi ja laita ne uunivuokaan. Ripottele päälle chilihiutaleita, rouhittua mustapippuria ja hyppysellinen suolaa sekä lorauta hieman oliiviöljyä. Kääntele perunalohkoja käsin tai lusikalla, jotta öljyä ja mausteita on tasaisesti perunoissa. Paistaa 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia tai kunnes kypsiä.

Perunoiden kypsyessä paista pekoniviipaleet rapeiksi ja keitä kananmunat kypsiksi niin, että keltuainen on juuri ja juuri kiinteää (tämä onkin helpommin sanottu kuin tehty*). Keitä myös vihreät pavut kypsiksi - kuitenkin niin, että ne säilyttävät rapeutensa (tähän menee n. 4 minuuttia).

Kastiketta varten murskaa leveäteräisen veitsen avulla valkosipuli ja pilko se aivan pieneksi. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset ja mausta mustapippurilla.

Sekoita salaattiainekset ja kastike munia lukuunottamatta kulhossa. Asette salaatti lautasille ja laita halkaistu tai useampaan osaan lohkottu muna päällimmäiseksi.

* Kananmunien keittäminen Johannesburgissa onkin ollut hieman kinkkistä. Ensinnäkin munien kokoon tulee kiinnittää huomiota: skaala alkaa largesta ja päättyy jumboon. Kokoluokitukseltaan pieniä tai keskikokoisia ei siis ole myynnissä, mutta large vastaa Suomessa myytäviä pieniä.

Toiseksi munat vaativat kypsyäkseen pidemmän keittoajan kaupungin korkeudesta johtuen. Kolmen minuutin munassa (kokoa large) on täällä sekä keltuainen että valkuainen vielä aivan juoksevia. Ero johtuu siitä, että Johannesburgin ilma on ohuempaa, sillä kaupunki on 1753 metriä merenpinnan yläpuolella. Olen tullut johtopäätökseen, että 5 minuutin muna on uusi 3 minuutin muna - ainakin Johannesburgissa :D

Kuinka kauan sinä keität aamiaiskananmuniasi? Vai syötkö ne yleensä jollain muulla tavalla valmistettuna?

Coffee pinotage

Etelä-Afrikan viinikulttuuri ansaitsee erikseen ihan oman perusteellisen postauksensa, joten mainitsen nyt vain yhdestä paikallisesta viinitrendistä: coffee pinotagesta. Pinotage on rypälelaji, joka on risteytetty pinot noirista ja hermitagesta (eli cinsautista, kuten se vanhassa viinimaailmassa tunnetaan).

Coffee pinotage on erityinen pinotage-tyyli, jossa viinistä on löydettävissä voimakkaita kahvisia ja suklaisia aromeita - niin nenässä kuin suussa. Paikalliset ovat hullaantuneita niihin ja haluavat ylpeinä maistattaa niitä meille. Kuuluisin coffee pinotage on Diemersfontein Pinotage. Siinä kuvataan olevan tumman suklaan aromeja mintun ja kypsennettyjen luumujen vivahteella.
 
Voimakkaimmin suklaan ja kahvin aromit tulevat esille mielestäni, kun viiniä nautitaan jonkun suklaisen tai kahvinmakuisen ruoan kanssa. Sen ei välttämättä tarvitse olla jälkiruoka, vaan mieleeni tuli myös lammas perinteisellä kahvikastikkeella (ainakin vanhempieni pääsiäispöydässä perinteinen).

Tällä viikolla tulin ostaneeksi toista coffee pinotagea, Baristaa. Siinä suklaan ja kahvin aromit ovat omassa suussani hieman hennommat kuin Diemersfonteinissa, mutta viimeisimmästä Diemersfontein lasillisesta on jo aikaa, joten vertailu ei ole pätevä. Täytyypä vertailun vuoksi avata tuo viimeinen Diemersfontein viinikaapista lähiaikoina :)

Ei juuri näitä kyseisiä, mutta samantyylisiä löytyy myös Alkosta: Café Culture Pinotage ja Expresso Mokka Pinotage. Näistä en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta jos ilmiö kiinnostaa, suosittelen pistämään pystyyn pienimuotoiset chocolate & wine pairing -iltamat.

Lisää luettavaa coffee pinotagesta:
http://winethegap.com/coffee-pinotage-fashion-or-fad/

DIY yrttiruukut

Spray paint studio. Taustalla laventeli ja orvokit.

Jokakeväinen innostus yrttien kasvattamiseen iski myös tänä vuonna - tällä kertaa syyskuussa. Etelä-Afrikassa siitepölykausi on juuri alkanut, puut ovat hiirenkorvalla ja puutarhakaupat täynnä toinen toistaan upeampia kukkia ja yrttejä. Pienelle ranskalaiselle parvekkeellemme ei kuitenkaan mahdu kuin muutama ruukku, joten kasvit tulee valita tarkasti harkiten.

Muutaman kukkaruukun lisäksi halusin laittaa useampia yrttejä. Nuukana expattina en kuitenkaan halunnut investoida kunnollisiin ruukkuihin, sillä ne tuskin matkaavat mukanamme. Niinpä säästin tyhjiä säilykepurkkeja, poistin niistä etiketit ja maalasin ne mattavalkoisella spraymaalilla. Lopputulos on tarpeeksi siisti, että purkkeja viitsii pitää esillä keittiön ikkunalaudalla.

Tähän mennessä olen laittanut ruohosipulia, sitruunamelissaa ja persiljaa (viime viikolla). Näistä vain ensimmäinen on toistaiseksi lähtenyt kasvamaan. Toivottavasti muut seuraavat perässä.

Ruohosipuli itää jo!

Biltong

Ei kovin herkullisen näköistä, mutta ulkonäkö hämää.

Yksi Etelä-Afrikan kansallisherkuista on biltong eli kimpaleena kuivattu, mutta sisältä kosteaksi jätetty liha. Sitä myydään paloiteltuna pienissä snack-pusseissa aivan joka kaupassa, mutta laadukkaimmat biltongit saa lihakaupoista, joissa biltong on kuivattu myymälässä aivan omassa kuivauskaapissa. Saat itse valita mieluisan palan, jonka kauppias viipaloi paperipussiin. Viipaloitu biltong kannattaa syödä samana päivänä, muuten se kuivuu.

Jotkut ilmeisesti valmistavat biltonginsa itse, sillä olen nähnyt myytävän myös pienempiä kotikäyttöön tarkoitettuja kuivauskaappeja. Biltongia valmistetaan monenlaisesta erilaisesta lihasta. Omas suosikkini on springbok eli paikallinen peuran sukuinen loikkija (E-A:n rugbyjoukkueen pelaajia kutsutaan myös springbokeiksi).

Biltongia tarjotaan usein kylässä drinkkien kanssa naposteltavana sekä baareissa. Välillä sitä näkyy myös annosten raaka-aineena ravintoloissa. Myös biltongpitsaa olen nähnyt :)

Olen kuullut, että ulkomailla asuvat etelä-afrikkalaiset kaipaavat usein biltongia. Aivan kuten suomalaiset vievät ulkomailla asuville sukulaisille ja ystäville tuliaisina ruisleipää ja salmiakkia, etelä-afrikkalaiset vievät biltongia. Tullissa pitää silloin tosin jännätä, ettei joudu laukun tarkastukseen, sillä elintarvikkeiden vienti ja tuonti on kiellettyä.

Fairview

Vierailimme toukokuussa Fairview'n tilalla, joka tunnetaan täällä sekä juustoistaan että viineistään. Suomessa vain viinejä on päässyt myyntiin, ymmärrettävistä syistä. Tilasta on kehittynyt melko suosittu turistikohde tehokkaan brändäyksen johdosta, joten aivan autenttinen etelä-afrikkalainen viinitila se ei ole. Ravintolansa, The Goatshed, takia se on kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen. Ravintolaa suositellaan myös Rossouw's Restaurants -ravintolaoppaassa. Muista kuitenkin tehdä pöytävaraus etukäteen.

Emme olleet ennakoineet varauksella, mutta meillä kävi tuuri ja tarjoilija löysi yhden vapaan pöydän muuten aivan täpötäydestä ravintolasta. Täytyy myöntää, että sinnikkyydelläkin oli osansa; ohitimme nimittäin päättäväisesti ulko-oveen liimatun "we are fully booked" -lapun ja koitimme kepillä jäätä - kerrankin onnistuneesti.

Ruoka on konstailematonta, mutta laadukkaista raaka-aineista huolella tehtyä. Ainakin oma kevyt (heh) lounasannokseni eli (valtava vati) ankanmaksapateeta, salaattia, grillatuja vihanneksia ja mustaherukkahyytelöä oli aivan suussasulava. Ja lähes kaikkia tilan viinejä saa ravintolasta laseittain!

Fairview'n juustovalikoima

Tilalla on myös erillinen myymälä- ja maistelurakennus. Sieltä voi ostaa juustojen ja/tai viinien maistelun erittäin houkuttelevaan hintaan (en muista enää tarkasti, mutta ei maksanut montaa euroa) ja etelä-afrikkalaiseen tapaan maistiaiset ovat runsaita. Maistattajat myös samalla kertovat tuotteiden ominaisuuksista ja valmistuksesta, joten varaa tähän tarpeeksi aikaa. Maistiaisten perusteella ostoskoriimme kertyi useampia juustoja ja viinejä. Fairview'n juustot ovat ihan kelvollisia, vaikkakin hieman kevyitä ja nuoria tällaisen voimakkaampien juustojen ystävän makuun.

Afrikan avocadot

Kuva lainattu täältä http://www.avocado.co.za/index.php/gallery.html

Väitin aiemmassa postauksessa, että Etelä-Afrikan herkuttelijoita hemmoteltaisiin peräti seitsemällä eri avocadolajikkeella. Liioittelun puolelle meni; ainakin paikallisen avocadoviljelijöiden sivuston mukaan lajikkeita on vain viisi.

Neljä näistä lajikkeista olikin minulle jo aiemmin nimeltään tuttuja: Hass, Fuerte, Pinkerton ja Ryan. Edranol on aivan uusi tuttavuus.

Hyvän saatavuuden takia avocadoon törmää täällä usein arkisissakin ruoissa; hampurilaisissa, pizzan päällä, salaateissa, leivissä, sushissa (tietty) jne. - perinteisten katkarapucocktailien (avocado ritz) ym. lisäksi.

Avocado on myös meidän jääkaapin vakioasukas. Syön niitä välipalaksi, lisään salaatteihin ja valmistan usein guacamolea. Blogimaailmassa on kuhistu avocadopastasta, jonka resepti löytyy Chicling-blogin kirjoittajan vasta ilmestyneestä Safkaa-kirjasta. Resepti on levinnyt myös netissä, joten se menee kokeilulistalle, kunhan saan sen käsiini.

Braai

Suomalaisia ja etelä-afrikkalaisia yhdistää rakkaus grillaamiseen ja grilliruokiin. Nyt kevätkauden alkaessa ruokakaupat ovat täynnä grilliin sopivia lihoja sekä grillitarvikkeita, ja ruokalehdet pullistelevat grillireseptejä. Täällä kuitenkin puhutaan grillin tai bbq:n sijaan braaista, mikä juontaa juurensa afrikaansin kielestä. Tämä olikin yksi ensimmäisiä tärkeimpiä oppeja tänne saapuessa - paljastut välittömästi olevasi muualta, jos puhut barbecuesta.

Ensi viikonloppuna on tiedossa the braai-viikonloppu, sillä maanantaina on kansallinen vapaapäivä, Heritage Day, jolloin juhlitaan Etelä-Afrikan kulttuureja ja niiden monimuotoisuutta. Pitkistä viikonlopuista osataan myös täällä ottaa ilo irti; suurin osa etelä-afrikkalaisista viettää siis tämän viikonlopun (pe-la-su-ma) takapihoillaan grillaten.

Vielä voimakkaammin kuin Suomessa, täällä braaing mielletään täysin miesten hommaksi. Naisille jää salaattien ja jälkiruokien valmistus sekä cabernet sauvignonin kaataaminen omiin ja miesten laseihin. Herätin eräissä braai-iltamissa kummastusta halutessani grillata oman pihvini, mutta naureskellen minulle suotiin se ilo. Siitä lähtien olen saanut olla miesten mukana braain äärellä vahtimassa lihojen ja muiden herkkujen kypsymistä.

Etelä-Afrikan satokaudet

 

Eteläisellä pallonpuoliskolla on alkamassa kevät, mikä tarkoittaa runsastuvaa tarjontaa hevi-osastolla. Harmittelin hieman keväällä (siis pohjoisen pallonpuoliskon näkökulmasta) missattuani Suomen parsakauden, mutta onneksi se on pian edessä täällä. Jo nyt on kaupoissa ollut järkyttävän hintaista ulkomaista parsaa (johon myönnän kerran sortuneeni), mutta kuvan kalenterin (Eat In -lehdestä) mukaan kotimaisen parsakauden pitäisi olla alkamassa.

Mansikat ilmestyivät kauppoihin noin kuukausi sitten ja nyt niitä on jo useampia lajikkeita tarjolla. Mustikoitakin on jo näkynyt, mutta niiden kausi pitäisi alkaa vasta ensi kuussa. Talvikauden herkullisin marja on ollut (Cape) gooseberry eli ananaskirsikka, joka on todella herkullista aamuisin maustamattoman jogurtin ja hunajan kanssa. 

Ihana seikka on, että avocadoja on tarjolla melkein ympäri vuoden (9/12 kk). Niitä viljellään täällä useampia lajikkeita (muistaakseni seitsemää), joten melkeinpä koko ajan on jonkun niistä satokausi. EDIT! Avocadoja viljellään täällä viittä eri lajiketta.

Odotan jo innolla loppuvuotta, jolloin on tiedossa mm. latva-artisokkia, vadelmia, meloneita, persikoita, viikunoita ja mangoja.

Suomen meatpacking district - Teurastamo

Innostuneena seuraan Suomen ruokaskenen kehitystä; Helsingin kaupungin teurastuslaitokseksi vuonna 1933 rakennettu alue Kalasataman ja Sörnäisten kupeessa on vähitellen muokattu uuteen uskoon pienten ravintoloiden ja myymälöiden käyttöön. Tiedossa on myös erilaisia tapahtumia, esim. Keittiökirpputori (2.9.) ja Maalaistentori (19.9.). Maailmalla jo aiemmin alkanut trendi on siis rantautunut myös Helsinkiin. Upeaa! Muualla vanhat teurastamoalueet tunnetaan nimellä meatpacking district, meillä nimi on osuvan yksinkertaisesti Teurastamo.

Olen aivan ihastunut Etelä-Afrikan kokeilunhaluiseen ja aktiiviseen ruokakulttuuriin. Ruokatorit ovat viikottaisia ja niissä käydään säännöllisesti. Kävijät tulevat niihin viihtymään, tapaamaan ystäviä, nauttimaan herkullisista ruoista ja juomista sekä ostamaan pientuottajien ykkösluokkaisia elintarvikkeita kotikeittiöön mukaan. Toivottavasti Suomen Teurastamosta kehittyy vastaavanlainen ilmiö - alue, jossa ruoka-enthusiastit tuntevat olevansa kotonaan.

Neighbourgoods market & co

Neighbourgoods marketin valikoimaa; kuohuvaa ja ostereita

Etelä-Afrikassa ruoka, viinit sekä muut makuelämykset ovat todella iso ja trendikäs juttu. Tästä syystä myös ruokatorit ovat huudossa; niitä on joka lähtöön, melkein jokaiselle viikonpäivälle ja upeissa paikoissa. Puhumattakaan kävijämääristä!

Kapkaupungissa asuessamme ehdimme vierailla Cape Quarterin Village Marketilla, Woodstockissa The Palmsin ruokatorilla sekä The Old Biscuit Millin kojuilla.

Johannesburgissa olemme ehtineet maistelemaan herkkuja Braamfonteinin kaupunginosassa Neighbourgoods marketilla (joka on muuten Biscuit Millin sisartapahtuma) sekä Blu Birdin torilla. Olen myös pikaisesti pyörähtänyt lähimmän kauppakeskuksemme, Killarney mallin luomutorilla.

Valikoima kaikissa näissä on valtava; raakasuklaata, kakkuja, leivoksia, pienpanimoiden oluita, viinejä, ostereita, juustoja, lihaa, etnisiä ruokia, vohveleita - you name it! Neighbourgoods market viime lauantaina oli niin mahtava, että suuntaamme sinne aamiaiselle taas huomenna :)

P.S. Tsekkaa La fille du vent myös instagramista (@lafilleduvent)!