Pieni välipala

Pläräillessäni matkalukemista Osloon, kirjahyllystäni löytyi vuosi sitten syksyllä ostettu ruoka-aiheinen kirja, The Monday Night Cooking School, joka oli kuitenkin unohtunut muiden kirjojen väliin ja siten jäänyt lukematta. Kannen chic lit -tyylistä huolimatta kiinnostuin siitä, sillä takakansi lupasi Laura Esquivelin fanien pitävän myös tästä.

Ei tämä ihan Esquivelin tasolle päässyt, mutta ihan miellyttävä lukukokemus se silti oli. Tunnelma oli lämmin ja kotoisa, juuri sopiva lentokoneeseen, junaan ja pimeneviin syysiltoihin. Alla muutamia lainauksia romaanista.

"If you stop to think about it, every meal you eat, you eat time - the weeks it takes to ripen a tomato, the years to grow a fig tree."

""You know, I always think a holiday is a lot like a kitchen," Lillian noted. "What's important is what comes out of it."

Pestolohi

Uunilohta on kiva varioida eri tavoin. Tällä kertaa, mieheni ehdotuksesta, sitä maustoi pesto. Pesto tehdään perinteisesti basilikasta, parmesanista, oliiviöljystä ja pinjansiemenistä. Minulla on kuitenkin tapana muokata tätäkin reseptiä vähän sen mukaan, mitä kaapista löytyy.


Tällä kertaa pesto koostui:

- 1/2 ruukullisesta basilikaa
- reilusta lorauksesta oliiviöljyä
- pienestä kourallisesta kurpitsansiemeniä
- n. 50 grammasta pecorinoa
- ripauksesta suolaa ja pippuria.

Surauta ainekset tehosekoittimessa ja levitä lohifileen päälle. Paista lohi uunissa 200 °C:ssa, fileen koosta riippuen n. 30 minuuttia. Tarjoa esim. keitettyjen perunoiden ja ruusukaalien kanssa.

Pesto ja lohi sopivat erinomaisesti yhteen. Pienellä tuunauksella niinkin perinteisestä arkiruoasta kuin uunilohesta saa helposti vaikkapa vieraille tarjottavan illallisen.

Paras risottokokemus

Söin tähänastisen elämäni herkullisinta risottoa viikko sitten lauantaina Oslossa Trattoria Popolaressa. Kuulostaa ehkä hullulta sijainnilta, mutta toista sijaa top risotot -listassani pitää sentään Italiassa nautittu risotto.

 

Tämä risotto koostui yksinkertaisesti pancettasta, säästelemättä raastetusta parmesanista ja voista. Annokseni herätti myös kateutta seuralaisissa. Terkkuja ja kiitokset hostauksesta sinne!

Minne menimme: Quo Vadis, London

Kesäreissullamme Lontoossa emme syöneet ainoastaan Michelin-tähdillä palkituissa ravintoloissa. Toisenkin illan ravintolan olin kuitenkin etsinyt ja varannut etukäteen Googlea apuna käyttäen. Rajaavana tekijänä oli myös alue; halusimme illallispaikan kävelymatkan päässä hotellista.

Päädyimme monella eri taholla kehuttuun Quo Vadikseen. Paikan yläkerrassa toimii myös yksityisklubi, mutta alakerran ravintolaan on myös rahvailla pääsy. Ravintola kertoo tarjoavansa perinteistä brittiruokaa, mutta ainakaan alkupalaani en kuvaisi sellaiseksi.

Alkuun nautin artisokkaa vinaigrette-kastikkeen kanssa. Kastike oli enemmänkin majoneesityylinen, kuin pelkkä öljy-etikka. Yksinkertaista, mutta oikein hyvää.

Pääruoaksi Fish and Chips. Kala oli todella hyvää, mutta muuten annoksessa ei ollut mitään erityistä. Remoulade-kastike (henk.koht. inhokkini) ei ollut hyvää edes tämän tason raflassa.

Lopuksi pientä makeaa kahvin kanssa.

Vaikka ravintola tarjosikin "vain" perinteistä englantilaista ruokaa, eikä sillä ollut tähtiäkään, se oli huomattavasti Arbutusta jäykempi ilmapiiriltään. Muut(kin) seurueet olivat pukeutuneet erittäin siististi ja tarjoilijat kumartelivat melkein koomisuuteen asti. Ihan miellyttävä kokemus, mutta en kuitenkaan hakeutuisi samaan paikkaan uudestaan. Plussaa ehdottomasti siitä, että alkushampanja ja viinit osuivat todella nappiin.

Puhtia päivään

Aamiaiset, brunssit ja siinä ohessa myslit ovat tulleet viime vuosina trendikkäiksi. Ja hyvä niin! Ainakin itselleni, pahimmanlaatuiselle aamutorkkujalle, herääminen ja sängystä nouseminen on helpompaa, kun tiedossa on hyvänmakuinen ja terveellinen aamupala. Siispä olen ryhtynyt valmistamaan itse oman myslini.

Inspiraatiota tähän olen löytänyt erityisesti Kempparista, mutta ajan myötä oma reseptini on muotoutunut hieman erilaiseksi. Parasta myslin tekemisessä on, että sitä voi varioida melko vapaasti sen mukaan, mistä itse tykkää ja mitä kaapista sattuu jo valmiiksi löytymään. Mysliin voi käyttää esimerkiksi erilaisia hiutaleita, leseitä, siemeniä, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja kuivattuja marjoja. Tällä viikolla valmistamani mysli oli seuraavanlaista.

Aamumysli:

- n. 1 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
- n. 1 dl kotimaista hunajaa
- 10 dl kaurahiutaleita
- 1, 5 dl seesaminsiemeniä
- 1,5 dl auringonkukansiemeniä
- 1,5 dl kurpitsansiemeniä
- 1,5 dl hampunsiemeniä
- 1 dl rusinoita.

Laita uuni lämpiämään 200 °C:seen. Lämmitä liedellä isossa kattilassa öljy ja hunaja. Vähäinen lämmittäminen riittää, sillä tarkoituksena on vain saada hunaja juoksevaksi ja sekoittumaan hyvin öljyyn. Sekoita öljy-hunajaseokseen hiutaleet ja siemenet ja sekoita hyvin.

Uunissa paahtunut mysli

Kaada mysliseos pellille leivinpaperin päälle ja levitä tasaiseksi levyksi. Paista uunissa 7 minuuttia tai kunnes mysli on hieman paahtunut. Ota pelti ulos uunista ja sekoita myslimassa. Laita takaisin uuniin n. 5 minuutiksi. Ota vielä kerran ulos ja sekoita. Laita mysli vielä viimeisen kerran uuniin n. 5 minuutiksi, jotta se paahtuu kauttaaltaan ja tulee rapeaksi. Anna jäähtyä ja lisää rusinat tai muut kuivatut hedelmät/marjat. Purkita.

Rusinat sekoitettuna myslipohjaan

Tätähän voi nauttia vaikka minkä kanssa, mutta itse yleensä syön maustamattoman luomu-soijajogurtin tai vaniljanmakuisen Yosan kanssa. Toimii!

Spise med Price

 
Tämänhetkinen suosikkini kokkiohjelmista on FST:llä pyörivä Mat med bröderna Price. James ja Adam heittäytyvät joka jaksossa eri teemaan ja tekevät kokkauksesta inspiroivaa viihdettä. He tekevät ruokaa juuri sellaisella tyylillä, mistä pidän; sopivan rennosti, mutta intohimoisesti.

Sarjan kotisivuilla voi katsoa uusimpia jaksoja, jos taitaa tanskaa. Tai teksitettynä FST:ltä torstaisin.

Two fat ladies

Two fat ladies

Elämme ehkä kokkiohjelmien kulta-aikaa, mutta osattiin niitä aiemminkin tehdä - ehkä jopa parempia.

Lihavat leidit on ehdoton suosikkini. Robustia ruoanlaittoa ja huumoria. Täytyy varmaan harkita dvd-boksien hankintaa syysiltojen piristykseksi.

Ei liene epäselvää, mistä olen oppinut voin, kerman ja pekonin yltäkylläisen käytön ruoanlaitossa...