Kookosjogurtti eli kogurtti

Helppoakin helpompi, mutta syntisen herkullinen kookosjogurtti on maidoton vaihtoehto aamiais- tai jälkiruokapöytään.

Valmistaminen vaatii vain hieman kärsivällisyyttä, mutta on muuten simppeliä. Valmistusastiaksi sopii mainiosti lasinen hillopurkki. Itse käytin n. 2,5 dl:n vetoista purkkia, mutta kogurtin voisi myös tehdä valmiiksi annoksiksi pienempiin astioihin, esim. lasisiin vauvanruokapurkkeihin. Eikö olisikin viehättävä tarjoilutapa vaikkapa brunssilla tai juhla-aamiaisella rakkaalle sänkyyn.

Kookosjogurtti:

Aktiivinen valmistusaika: 2 minuuttia, passiivinen valmistusaika: n. vuorokausi

Yhteen isoon tai kahteen pieneen annokseen tarvitset:

- 2 dl kookoskermaa

- 1/2 tl maitohappobakteerijauhetta.

Sekoita kookoskerma ja maitohappobakteerijauhe lasipurkissa. Laita kansi päälle ja anna seistä huoneenlämmössä 24 tuntia. Laita valmis kogurtti jääkaappiin muutamaksi tunniksi ja syö kylmänä.

Nauti aamiaisena tai jälkkärinä vaikkapa marjojen, hedelmien, hillon ja/tai myslin kanssa. Kävipä mielessäni myös tämän käyttö hyytelökakussa täytteenä.

Nopea tahmakana

Mieleni teki useana päivänä aasialaistyylistä ruokaa ja näin jo silmissäni vision tahmaisesta kastikkeesta höyryvän riisikeon päällä. Kun keittokirjoista ei löytynyt sopivaa ideaa, sain inspiraation monella taholla kehutusta ja kohutusta Farangin karamellipossusta sekä sen varianteista eli nopeista karamellikanoista Suolaa ja hunajaa -blogissa ja Masutoaitemu-blogissa.

Meidän keittiössä jouduttiin kiljuvasta nälästä johtuen oikomaan mutkia entisestäänkin, eikä kanan annettu marinoitua tai kastiketta keitelty erikseen. En katsonut kellosta aikaa ruokaa tehdessä, mutta olen ihan varma, että kaikkine pilkkomisineen ja purjon kuullottamisineen ruoka oli pöydässä alle 30 minuutissa. Ja lopputulos oli oikein makoisa, sai jopa kehuja. Tässä siis esikuviaan(kin) pikaisempi, arki-iltojen kokkailuihin sopiva versio tahmakanasta.

Tahmakana kahdelle:

- 1 purjo
- loraus oliiviöljyä
- 2-3 valkosipulin kynttä
- 1 keskivahva punainen chili (siemenineen)
- tuoretta inkivääriä raastettuna (n. 2 x 5 cm pala)
- 2 kanan rintafilettä kuutiotuna
- 1 mehukas appelsiini
- 1 rkl kalakastiketta
- 1 rkl riisiviinietikkaa
- 2 rkl fariinisokeria
- 1,5 rkl maizenaa.

Halkaise purjo ja pese se huolellisesti juoksevan veden alla. Pilko kuivattu purjo suikaleiksi ja kuullota sitä öljyssä paistinpannulla kymmenisen minuuttia, kunnes se on pehmeää ja makeaa. Purjon kuullottuessa miedolla lämmöllä kuori valkosipuli ja inkivääri. Pilko valkosipuli ja chili pieneksi ja raasta inkivääri. Paista niitä toisessa pannussa öljyssä kuumalla lämmöllä hetki ja lisää sitten kanakuutiot. Kun kana on saanut hieman väriä, purista appelsiinin mehu pannuun. Anna kiehua keskikovalla lämmöllä ja lisää kalakastike, riisiviinietikka ja fariinisokeri. Lisää myös kuullotetut purjot ja anna porista n. 10 minuuttia. Suurusta lopuksi kevyesti maizenalla, niin kastike ei ole liian juoksevaa.

Tarjoa jasmiiniriisin kanssa. Riisi valmistuu kätevästi ohessa, kun sen laittaa kypsymään purjon kuullottuessa.

Overnight oats aka yli yön -puuro aka tuorepuuro

Kaura-chiapuurosta on tullut aamuherkkuni, sillä valmistusta ei varsinaisesti ole nimeksikään (mitä nyt pitää illalla muistaa laittaa puuro tekeytymään) ja puuro pitää nälän poissa pitkään.

Kardemummainen chia-kaurapuuro yhdelle:

- 2 dl (riisi)maitoa
- 1 dl kaurahiutaleita
- 1 rkl chiasiemeniä
- hyppysellinen kardemummaa.

Sekoita kaikki ainekset annoskulhossa (tai vaikka hipsutrendikkäästi lasipurkissa :D) ja anna tekeytyä jääkaapissa yön yli. Puuro maistuu ihan sellaisenaan, mutta voit myös ripotella pakkasesta marjoja tai pilkkoa tuoreita hedelmiä päälle.

Kuulumisia (ja pieni sosevinkki)

Blogi on ollut aika hiljainen, mutta tarkoitus ei ole kuitenkaan ollut hävitä kokonaan, vaan palata jossain vaiheessa. Ehkä se vaihe on nyt, kun jälkikasvukin on alkanut kiinnostua mauista. Erityisesti häntä kiinnostaa kaikki, mitä vanhempien lautasella on.

Täällä onkin viime aikoina pähkäilty ensiruokia ja iloittu kokonaan syödyistä puuroannoksista. Serkultani saaduissa vauvanruokakirjoissa on ollut hyviä vinkkejä, joista seuraava on ollut ahkerassa käytössä; paahda juurekset kypsiksi uunissa, niin vitamiinit säilyvät niissä keittämistä paremmin. Paahdetut juurekset saavat lisäksi makean maun ja ne valmistuvat todella vaivatta.

Bataattisose:
Tarvitset yhden ison tai useampia luomubataatteja (itse paahdan yleensä useamman kerralla).

Pese bataatti ja pistä kuoreen haarukalla muutama reikä. Paahda 200-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes kypsä. Anna jäähtyä hetki ja kaavi sitten lusikalla sose esim. jääpala-astiaan, jossa voit pakastaa helposti kerta-annoksia. Bataatti pehmeytyy paahdettaessa todella hyvin eli sitä ei välttämättä tarvitse erikseen lisäsoseuttaa. Täysin samettisen pehmeän koostumuksen aikaansaamiseksi sen voi kuitenkin surauttaa sauvasekottimella. Tarjoa sellaisenaan tai sekoita tilkkaan maitoa (rinta- tai korvikemaitoa) taikka täysjyväriisipuuroa.

- - -
Aktiivisempia päivityksiä Instagramissa, seuraa @lafilleduvent!

Makea vuohenjuusto-omenapiirakka

Vuohenjuusto-omenapiirakka matkalla uuniin

Jokavuotinen omenasavotta oli tänä vuonna odotettua pienempi, joten aivan valtavasti päänvaivaa omenoiden käyttö ei aiheuttanut. Vähän vajaa 40 kg vietiin tuoremehuasemalle ja loppuja on herkuteltu sellaisenaan sekä pääasiallisesti makeissa jälkiruoissa. Satoa olisi kyllä tullut varmaan n. muutama sata kiloa, mutta tänä vuonna rahkeet eivät riittäneet kaiken sen keräämiseen.

Hain hieman vaihtelua perinteisiin piirakkaohjeisiin soveltamalla joitakin vuosia sitten muistaakseni Glorian Ruoka & Viini - lehdessä ollutta vuohenjuustopiirakkareseptiä. Itse reseptiä en ole tallentanut, mutta idea oli jäänyt vuosiksi muhimaan päähäni - ja nyt oli aika toteuttaa se. Jostain syystä tämä konsepti toimi sekä omasta että mieheni mielestä parhaiten lämpimänä. Seuraavana päivänä kylmänä syöty loppupiirakka ei enää viehättänyt samalla tavalla.

Vuohenjuusto-omenapiirakka:

Pohja:
- n. 50 g voita
- 2 reilua ruokalusikallista maitorahkaa (= n. 1/2 pieni maitorahkapurkki)
- 1,5 dl kaurahiutaleita
- 2 dl jauhoja (itse käytin täysjyväriisijauhoja)
- 2 rkl sokeria
- 1 rkl kardemummaa

 Täyte:
- 1 pkt Chavroux-vuohenjuustoa
- loput pienestä maitorahkapurkista (= n. 2 reilua ruokalusikallista)
- 1 iso tai 2 pientä kananmunaa
- 1/2 mehukkaan sitruunan mehu (+ halutessasi sitruunan kuorta)
- sokeria maun mukaan (itse käytin n. 1 dl)

Päälle:
- omenalohkoja tai -siivuja.

Laita uuni lämpenemään 200 °C:een. Pehmennä voita mikrossa n. 10 sekuntia. Sekoita pehmeään voihin maitorahka, kaurahiutaleet, jauhot sekä sokeri ja kardemumma. Jos taikina vaikuttaa kovin tahmealta, lisää vähän jauhoja. Jos taikina taas tässä vaiheessa on liian kuivan oloista, lisää pikkuisen maitorahkaa/pehmeää voita. Taputtele taikina käsin piirakkavuokaan.

Sekoita täytteen ainekset hyvin ja levitä melko juokseva tahna pohjan päälle. Asettele omenasiivut -tai lohkot kauniisti täytteen päälle. Paista n. 30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoamista.

Paluumuutto

Kuten tarkkasilmäisimmät Instagram-seuraajani ovat päätelleet, La fille du vent on palannut Suomeen. Blogihiljaisuutta ovat selittäneet monet hyvät (teko)syyt, kuten kiinteän Internetin ulottuvilla olemattomuus touko-heinäkuussa, yleinen matkalaukkuelämä sekä lopulta elokuussa varsinainen muutto Helsinkiin.

Kaikin puolin elämä on ollut yhtä varsinaista myllerrystä, mutta ehkä se tästä hiljalleen rauhoittuu. Yhteenvetona voin summata, että oli suurempi kulttuurishokki palata Suomeen, kuin talvella 2012 muuttaa Etelä-Afrikkaan. Onneksi matkoja Afrikkaan on kuitenkin tiedossa tulevaisuudessakin.

Seuraa Instagramissa @lafilleduvent

Liikenne ja autoilu Johannesburgissa

Johannesburgin valtavasta asukasmäärästä (n. 12 M laittomat maahanmuuttajat mukaan luettuna) ja autokannasta (valitettavasti en löydä tähän lukua) huolimatta autoilu täällä on mukavampaa kuin osaisi olettaa. Tottakai alkuun jännitti erityisesti vasemmanpuoleinen liikenne, ruuhkat ja varsinkin hullun ajotyylin ja kolarialttiuden maineessa olevat "taksikuskit".

Paikallinen "taksi" (kuva lainattu sivulta http://missearthsa.co.za/)

Paikallisessa sanastossa takseilla ei kuitenkaan tarkoiteta mittarein varustettuja yksittäisiä asiakkaita kuljettavia henkilöautoja, vaan useimmiten jo muutaman vuosikymmenen nähneitä Toyota Hiaceja, joihin on asennettu penkkejä neljään riviin ja jotka vetävät parisenkymmentä matkustajaa kerralla. Taksit toimivatkin bussien tavoin, vaikkakin hieman joustavammin reittien ja aikataulujen suhteen, hyvin heikon julkisen liikenteen tukena.

Taksin voi pysäyttää käsimerkein missä tahansa kadunkulmassa ja ne pysähtelevätkin täysin arvaamattomasti muusta liikenteestä välittämättä, useimmiten vain laittamalla hätävilkut päälle. Tätä signalointia ja sen havaitsemista tosin hankaloittaa se, että suurimmalla osalla näistä autoista on kaikki neljä kulmaa niin kolhuisia, että valot eivät enää toimi - jos niitä enää edes on matkassa mukana.

Paikallisten neuvot liikenteeseen olivatkin pyhässä yksinkertaisuudessaan: varo takseja. Peltivaurioita jo kärsineiden taksien kuskit eivät välitä mahdollisista lisänaarmuista ja -kolhuista, ja lisäksi he kunnon kolarin tullen liukenevat paikalta sen verran vikkelään, että vakuutuspapereiden täyttämisestä ei voi haaveillakaan.

Lisää päänvaivaa liikenteessä tuottavat jatkuvasti poissa toiminnasta olevat liikennevalot sekä teiden laatu. Niinkin lyhyellä matkalla kuin Killarneystä Sandtoniin (10 km eli täällä ei matka eikä mikään) laskin, että yhteen suuntaan oli neljät liikennevalot poissa toiminnasta. Kyse oli Oxford Roadista eli Jo'burgin pohjoisen keskusta-alueen toisesta pääväylästä.

Vesi suihkuaa Oxfordin ja Katherine Streetin kulmassa

Valojen toimimattomuus tietenkin hidastaa matkaa, mutta ei kuitenkaan aiheuta kaaosta, jonka voisin kuvitella kehittyvän Helsingissä esim. Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmassa. Täällä liikenne sujuu poikkeustilanteissakin hämmästyttävän joustavasti. Vaikka kyse olisi nelitasoristeyksestä, jossa on niin suoraan kuin kaikkiin mahdollisiin suuntiin kääntyviä kaistoja, pienen alkuhämmenyksen jälkeen kultakin suunnalta (kultakin kaistalta) pääsee ensimmäisenä jonossa olevat autot jatkamaan matkaansa yksi kerrallaan. Ja tämä etenee kellon kierron mukaan siten, että pääset etenemään aina oikealla puolellasi risteyksessä olleiden liikuttua.

Ruuhka-aikoihin radiossa tiedotaan todella tarkasti (lähes) kaikista poissa toiminnasta olevista liikennevaloista sekä onnettomuuksista. Ja kuten kuvitella voi, niiden luettelemiseen saattaa päivästä riippuen mennä useampikin minuutti. (Ja voi sitä ylpeyttä, kun huomaa ensimmäisen kerran kykenevänsä paikallistamaan kaikki nämä mainitut tienristeykset!) Pahimpiin eli kaikkein ruuhkaisimpiin risteyksiin saapuu yleensä ruuhka-ajaksi liikenteenohjaajia mikäli liikennevalot on rikki.

Lisäksi teiden laatu on paikoitellen järkyttävä. Asfaltoituja ne toki ovat, mutta saattavat olla niin kuoppaisia, että ratista saa pitää tiukasti kaksin käsin kiinni, jotta auto pysyy kaistalla. Ja heti keskustan ulkopuolella teissä ei ole pientareita, vaan vain rosoinen asfalttireunus heti sentin päässä viivasta. Tämä tosin ei päde koko maahan, vaan esim. Kapkaupungin tiet ovat täysin eurooppalaisen standardin mukaisia - elleivät jopa parempia.

Aamupäiväruuhkassa M1:llä

Vielä yksi mainitsemisen arvoinen seikka Johannesburgin liikenteestä on se, että ruuhkat ovat aivan arvaamattomia. Ne eivät noudata orjallisesti kellonaikoja tai arkipäiviä, vaan joinain aamuina aivan tyypilliseen aikaan liikenteessä ollessa saattaa työmatkaan (n. 6 km) kulua 45 minuuttia jonossa madellen, mutta toisina vain vartin. Ja joskus taas moottoritie M1 (Kehä I:stä vastaava - tosin siinä on vähintään 3 kaistaa ja parhaimmillaan 7) seisoo arkitorstaina aamupäivällä klo 11, kun taas viikonlopun alkaessa perjantaina klo 16 ruuhkaa ei ole nimeksikään.