Uusi, parempi thai-kanakeiton ohje

Päätimme sunnuntai-illaksi valmistaa comfort foodia, joten ostimme kanakeiton ainekset. Tällä kertaa tein keiton kuitenkin eri tavalla kuin aiemmin, ja lopputuloskin oli entistä parempi. Suurin ero oli luullisen lihan käytössä ja siitä johtuen valmistusvaiheissa.

Suomessa on usein tullut käytettyä fileesuikaleita, mutta täältä sellaisia ei löydy (eikä tarvitsekaan). Saisihan täältäkin tietysti rintafileitä, jotka voisi itse paloitella, mutta päädyin luullisiin rintapaloihin, sillä ajattelin niistä saatavan mehukkaampaa lihaa. Ihan yhtä hyvin voisi käyttää koipireisiä tai koipinuijia, tai vaikka kokonaista kanaa.

Tulinen thai-kanakeitto (neljälle):

- 1 punainen chili (tulinen) siemenineen
- 1 sipuli
- 1 tl murskattua valkosipulia
- 1 punainen paprika
- 1 vihreä paprika
- n. 1 rkl öljyä
- 3 luullista kanan rintapalaa
- 1 tölkki kookoskermaa
- kourallinen punaisia linssejä
- suolaa
- 1 parsakaali
- 1 limen mehu
- 2 kourallista tuoretta korianteria.

Pilko sipuli ja chili, ja kuullota ne murskatun valkosipulin kanssa oliiviöljyssä kattilassa miedolla lämmöllä. Anna vähän ruskistua, mutta varo, etteivät ne pala. Suikaloi paprikat ja lisää myös ne kattilaan. Sekoittele hetki. Lisää myös kanan rintapalat ja paista niitä molemmin puolin, kunnes ne ovat saaneet kauniin ruskean pinnan kauttaaltaan. Lisää kookoskerma ja tarvittaessa vettä, jotta rintapalat peittyvät liemeen. Anna kiehua, kunnes kanat ovat kypsät (n. 20 minuuttia).

Kun kanat ovat kypsät, ota ne pois kattilasta leikkuulaudalle tai lautaselle. Lisää liemeen kourallinen punaisia linssejä ja annan sen kiehua edelleen hiljalleen sillä aikaa, kun irroitat haarukan avulla lihan luista irti. Linsseistä riippuen, niiden kypsyminen vaatii 10-20 minuuttia.

Kun linssit alkavat olla kypsiä, lisää liemeen parsakaalin nuput ja anna kiehua n. 4 minuuttia. Kun parsakaalit ovat kypsät, ota kattila pois liedeltä ja lisää revitty kananliha. Purista vielä sekaan yhden limen mehu ja ripottele päälle pilkottu korianteri. Nauti telkkarin edessä viltin alla sunnuntaileffan seurana!

Paistettua strutsia

Viime viikolla tein ensimmäistä kertaa illallista uuden asuntomme keittiössä. Mitään kovin haastavaa siellä ei voi varustelutason takia tehdä, mutta helppo pihvi-illallinen onnistui kätevästi.

Jo kauppaan mennessä minulla oli selvä visio illallisesta; pihvi, vihreitä papuja ja salaattia. Tarkoitus oli syödä jotain yksinkertaista ja ostaa vain siihen tarvittavat ainekset, sillä seuraavana päivänä lähdimme reissuun. Saavuttuani lihatiskille kiinnostuin strutsin fileistä, sillä ne näyttivät aivan lampaan paahtopaisteilta. Lisäksi en aiemmin ollut nähnyt niitä myynnissä tuoreena. Ne olivat myös tarjouksessa, joten valinta oli helppo.

Puhun nyt vain geneerisesti fileistä, sillä en tiedä mitä osaa linnusta kyseiset palat olivat ja toisaalta, miksi niitä kutsutaan. Päteekö niihin sama määrittely: sisä- ja ulkofile, paisti...? Vaikka myydäänhän Suomessakin nykyään broilerin sisäfileitä :)

Strategiani strutsin suhteen oli suoraviivainen; pannulla paisto - aivan kuten tekisin naudan sisäfilepihvitkin. Pippuria ja suolaa päälle. Oikeasti minulla ei ollut tarkkaa käsitystä, miten strutsia pitäisi oikeaoppisesti valmistaa. Mutta koska liha vaikutti niin hyvälaatuiselta, ajattelin sen vaativan vain vähän käsittelyä.

Siispä, voita pannuun ja fileet perästä. Maku oli hyvä, aika tumma. En silti välttämättä olisi huomannut syöväni naudanlihan sijaan strutsia, ellen olisi tiennyt.

Jälkiruoaksi oli tuoreita viikunoita sekä Fairview'n tilan camembertia. Suomessahan tila tunnetaan viineistään, mutta heillä valmistetaan myös juustoja.

Viineistä puheen ollen; meillä meinasi käydä "köpelösti", kun huomasimme vasta hetki ennen pöytään istumista, ettei meiltä löydykään viinipullon avaajaa. Onneksi tällainen saatiin pikaisesti lainattua ja heti seuraavana päivänä ostimme oman.

Tamarin @ Espa

Jäähyväisillallinen yhden ystävän kanssa sijoittui Tamariniin eräänä maaliskuisena perjantai-iltana. Ravintola oli saapuessamme tyhjä, eikä siitä paljon täyttynyt ateriamme aikana. Todella sääli - ruoka nimittäin oli hinta-laatusuhteeltaan erinomaista, minkä luulisi houkuttelevan porukkaa enemmänkin paikalle.

Alkuun pöytään tilattiin kevätkääryleitä ja tulista somtomia (tarjoilija vielä varmisti, haluammeko mietoa vai tulista). Tällä saatiin mukava pieni hiki pintaan. Aitoa somtomia en ole ikinä maistanut, joten en pysty sanomaan sen autenttisuudesta mitään. Raikasta se ei ollut, mutta ihan hyvää.

Pääruoaksi valitsimme paistettua kanaa cashew-pähkinöillä sekä paistettua riisiä kanalla ja punaisella curry-kookoskastikkeella. Molemmat annokset olivat perusmaukkaita ja valtavia. Tällaista söisin mieluusti dagen efterinä soffalla leffaa katsoen.

Jälkiruoaksi tilasimme vielä jaettavaksi jäätelöpallot, jotka saapuivat yllättäen paistetun banaanin kera.

Kaiken kaikkiaan osuuteni illallisesta maksoi alle 30 €, sisältäen yhden Singhan. Kolmen ruokalajin illallisesta se on enemmän kuin kohtuullinen hinta. Suosittelen!

Aamiainen uudessa kodissa

Mangoa, vadelmia, viikunoita ja jogurttia. Täydellinen aamiainen.

Olen muuttanut maahan, jossa

- voi nauttia aamiaista ulkona auringossa
- avocadot ovat kypsiä ostettaessa ja ne pitää laittaa kotona viileään, jotta eivät kypsyisi liikaa
- viikunoiden satokausi on juuri nyt
- kaupoista ei löydy valmiiksi marinoitua lihaa
- saa paikallisia vihreitä papuja.

Muutamia ihanuuksia mainitakseni.

Kuka arvaa? Vihje: maassa on 11 virallista kieltä ja se sijaitsee samalla aikavyöhykkeellä kuin Suomi.

Sinisimpukat chili-kookosliemessä

Hieman tärähtänyt kuva, koska olin niin täpinöissä ja nälissäni.

Nyt on r-kuukausi eli hyvä aika syödä simpukoita. Tämän huomaa myös siitä, että kaupoissa on niitä aika hyvin tarjolla. Kuvista löytyvät yksilöt oli pyydetty Tanskassa ja uskaltauduin ostamaan ne ystäväni kanssa mökkipaikkakuntamme pienestä kaupasta. Riskinotto osoittautui kannattavaksi, sillä kyseiset simpukat menevät top 3 -listalle kaikista syömistäni simpukoista. 

Liemeen otimme inspiraation Glorian Ruoka & Viini -lehden jostakin melko äskettäin julkaistusta numerosta, mutta en tarkkaan muista miltä kuukaudelta. Siinä oli valmistettu herkullisen kuuloista äyriäis-kalakeittoa kookosliemeen. Nyt emme kuitenkaan kaivanneet niin ruokaisaa annosta, vaan enemmänkin herkuttelulounaan.

Chili-kookosliemi sinisimpukoille:

- oliiviöljyä

- 2-3 kynttä valkosipulia

- 1 punainen chilipalko (siemenineen)

- 2-3 shalottisipulia 

- 1,5 dl valkoviiniä 

- purkki kookoskermaa 

- suolaa/soijaa

- 1/2 -1 ruukku korianteria.

Kuullota sipulit ja chili öljyssä. Lisää valkoviini ja anna kiehua hetki. Lisää vielä kookoskerma ja suola, ja anna liemen hautua rauhassa sen aikaa kun tsekkaat* ja putsaat simpukat. Heitä simpukat kiehuvaan liemeen kattilaan, laita kansi päälle ja hauduta muutama minuutti, kunnes ne aukeavat. Liemen ei tarvitse peittää simpukoita, vaan simpukat höyrystyvät kypsiksi. Älä keitä liian pitkään, etteivät simpukat sitkisty.

Tarjoile runsaan silputun korianterin ja vaikka tuoreen leivän kanssa. Lasiin sopii hyvin liemessäkin käytetty viini.

 

* Kopauta auki olevia simpukoita ja heitä pois ne, jotka eivät sulkeudu.

Talvinen Mustion linna

 
Juhliaksemme synttäreitäni mieheni oli tänäkin vuonna järjestänyt yllätysohjelmaa. Eräänä tammikuisena perjantai-iltana arvuuttelin siis autossa Turun moottoritiellä, minne olimme matkalla. Edellisenä vuonna illastimme ja yövyimme Fiskarsin Wärdshusissa (joka muuten oli kaikin puolin mainio, myös talviaikaan), joten ainakin sen pystyin jättämään pois laskuista. Turussa tietenkin olisi ravintoloita vaikka mihin lähtöön, mutten uskonut että reissua olisi suunniteltu aivan niin pitkälle. Lohjalle käännyttyämme mielessä kävi Mustion linna. Ja sinne päädyimmekin.

Tämä oli minulle ensimmäinen vierailu linnan alueella (itse linna eli museo on talvella kiinni), mutta pidin paikasta niin paljon, että varmasti tulee mentyä myös kesällä. Illallisen nautimme Linnankrouvin takan ääressä. Päivä olikin niin hyisen kylmä, että arvostin suuresti myös huoneessamme ollutta takkaa. Linnankrouvissa on panostettu lähialueiden tuotteisiin, mikä näkyi sekä menussa että aamiaisella. Erityisen vaikuttunut olin Peltolan juustolan voista. Se oli parasta voita, mitä olen ikinä syönyt. Sitä on myös ostettavissa monista paikoista pääkaupunkiseudulla. Ihan must-ostos myös kotiin!

Alkuun nautimme blinejä ja mätiä. Blini oli täydellisesti paistettu ja lisukkeet raikkaita. Lasiin kaadettiin seuraksi Itävaltalaista Steiningerin Grüner Veltlineriä. Viini sopi annokseen hyvin ja oli muutenkin mieleeni.

Pääruoaksi valitsin marmoroitua häränfilettä, joka oli erinomaista myös. Valitsemamme punaviini on unohtunut minulta aivan totaalisesti, mutta sillä ei ole niin väliä, sillä viini ei ollut mitenkään erityistä vaikkakaan ei myöskään huonoa.

Kaiken tämän jälkeen olin aivan täynnä, mutta tilasimme kuitenkin vielä juustolautasen jaettavaksi. Lisukkeena tulleet selleriviipaleet olivat todella hyviä ja raikastivat suuta eri juustojen välissä. Tätä voisi kokeilla myös kotona.

Seuraavana aamuuna siirryimmekin aamiaiselle aivan upeissa maisemissa.

Ihana Rivoli

Erään talviperjantain iloksi menimme illalliselle Rivoliin. Tarkoituksena oli viettää perinteinen syömään ja leffaan -tyylinen ilta, mutta illallisen jälkeen pitkä työviikko alkoi jo painaa silmäluomia, joten leffa (alkutekstit*) katsottiinkin kotisoffalla.

Kävin Rivolissa ensimmäistä, mutta en varmasti viimeistä kertaa. Ravintolaan sisään astuttaessa tuntui kuin olisi mennyt muutama kymmenen vuotta ajassa taaksepäin ja tunnelma oli raukea. Useimmista lähipöydistä kuului itänaapurimme kieltä, joten voisin kuvitella Rivolia suositeltavan jossakin oppaassa. Syystäkin. Ruoka oli erinomaista.

Tyylilleni uskollisena olin jo aiemmin päivällä tarkastellut menua ja päättänyt, mitä söisin. Päädyin viskisavustettuun loheen, rapukastikkeeseen ja suppilovahverorisottoon. Annos kuulostaa mielestäni siltä, että samalle lautaselle olisi yritetty laittaa liikaa makuja. Siitä huolimatta päädyin tilaamaan sen, sillä jokainen komponentti houkutteli minua.

Valintani oli aivan nappi! Lisäksi annoksesta löytyi vielä herkkuani fenkolia, porkkanaa ja linssejä. Tarjoilijan ehdottama viini, Alsacelainen Gëwurztraminer-rypäleestä tehty, toimi myös mainiosti. Kyseinen alue kuuluukin lemppareihini. Samoin rypäle on noussut suosikikseni viimeisen vuoden sisällä, Grüner Veltlinerin ohella.

Normaalista poiketen päätin ateriani vielä makealla, mikä sinetöikin loppuillan suunnitelmat.

* Olen kuuluisa taidostani nukahtaa sohvalle kesken elokuvan - mielellään jo alkutekstien aikana. Kyky kulkee suvussa ja on peritty isältä :)