Kulinaristin päivä Johannesburgissa

Johannesburg on monelle vain pikainen välilasku matkalla Kapkaupunkiin, safareille tai syvemmälle Afrikkaan. Älä kuitenkaan kiirehdi määränpäähäsi, vaan varaa ainakin vuorokausi tutustua kultaiseen kaupunkiin (eGoli zuluksi).

Johannesburg on historiaa huokuva, tiukasti nykyhetkessä elävä miljoonakaupunki. Se on ollut usein otsikoissa negatiivisista syistä, mutta älä anna sen asettaa liikaa ennakkoluuloja. Suurin osa rikoksista tapahtuu paikallisissa slummeissa eli townshipeissä, joihin turisteilla ei ole yksin asiaa.

Aamiainen

Suuntaa aamiaiselle Parkhurstin trendikkäälle 4th Avenuelle, jossa riittää kadulle levittyviä ravintoloita, kahviloita ja pikkuliikkeitä toinen toisensa jälkeen. Istahda vaikka Vovo Teloon tai Niceen. 

Aamukahvi Vovo Telossa

Lounas

Siirry lounaalle lauantaisin järjestettävälle Neighbourgoodsmarketille Braamfonteiniin, jossa voit ostaa yhdestä kojusta herkullisen ruoka-annoksen ja toisesta sen seuraksi paikallista viiniä. Sulattele ateriaa viereisessä 70 Juta Street –keskuksessa, joka pitää sisällään valokuvanäyttelyitä, muotia, designia, kahvilan ja työtiloja.

Ostereita ja kuohuvaa Neighbourgoodsmarketilla

Auringonlaskudrinkit

Sundownersit ovat suosittuja koko maassa ja upea tapa aloittaa ilta. Bongaa vihreä välähdys Westcliff-hotellin Polo Barin terassilta tai Hyde Parkin Sun-hotellin Pool Deckiltä. Mene ajoissa tai varaa pöytä etukäteen. Etenkin perjantai-iltaisin paikat ovat äärimmäisen suosittuja. Huomaa, että aurinko laskee Jozissa (kuten paikalliset sitä tuttavallisesti kutsuvat) aikaisin; keskitalvella eli kesäkuun lopussa viiden jälkeen ja keskikesällä eli joulukuun lopussa seitsemältä. 

Auringonlasku Hyde Parkissa

Illallinen

Päätä päivä fine diningin merkeissä DW Eleven-13–ravintolassa. Suosittu ravintola on valittu maan kymmenen parhaan ravintolan joukkoon, joten muista tehdä pöytävaraus ainakin pari viikkoa etukäteen.

Jälkiruoka DW eleven-13:ssa

Teksti on tilaustyö Skyscanner-lentohakupalvelulle, josta se löytyy lyhyemmässä muodossa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Karjalanpiirakat munavoilla ja persiljalla

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun vietän (tai asun) itsenäisyyspäivän muualla kuin Suomessa. Ensimmäistä kertaa kuitenkin panostan siihen "juhlaruokien" muodossa. Eilen leivoin karjalanpiirakoita (huh, mikä homma!) ja illaksi olen ostanut kylmäsavulohta. Erittäin suomalaista, eikö!

Itse asiassa karjalanpiirakat ovat olleet to do -listalla jo pidemmän aikaa, mutta ruisjauhojen saatavuus on täällä heikohko, joten olen joutunut etsimään sitä useammasta paikasta. Eilen vihdoin löysin niitä yhdestä apteekista, jossa on todella suuri health food -osasto. Eikä hintakaan päätä huimannut, n. 3,2 €/2,5 kg.

Karjalanpiirakat ennen uunia

Piirakoiden teossa noudatin Nannan perusteellista ohjetta. Kuoritaikinaan tosin laitoin pari desiä vähemmän jauhoja, koska taikina vaikutti tarpeeksi kiinteältä ilmankin. Piirakat onnistuivat todella hyvin ensikertalaiselta, mutta olihan se kaulitseminen, täyttäminen ja rypyttäminen puuduttavaa hommaa yksin. Ensi kerralla otan ehdottomasti apulaisen tai ainakin juttuseuraa prosessiin.

Ensimmäinen ruisleipäni

Uunituore ruisleipä

Juuri kupli oikeaoppisesti viidentenä päivänään, joten pääsin varsinaisen leivän tekoon. Ensin täytyi kuitenkin tehdä esitaikina ja antaa sen levätä lämpimässä ainakin 12 tuntia.

Esitaikina (yhteen ruislimppuun):

- 0,5 dl juurta
- 0,5 dl vettä
- 1,5 dl ruisjauhoja.

Pro-leipureista poiketen ilmoitan aineiden määrät grammojen sijaan desilitroissa. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että en halunnut yhtä leipäkokeilua varten ostaa vaakaa. Yllä oleviin mittoihin pääsin hyödyllisen konvertointisivun avulla.

Esitaikina

Sitten itse leipomiseen. Monelta taholta saadun blogikannustuksen rohkaisemana ryhdyin vaivaamaan taikinaa. Kuikuilin jälleen ohjeita Jauhot suussa -blogista, mutta joko konvertoin mitat aivan pieleen tai taikinani vain käyttäytyi täysin eri tavalla (onhan jauhoissakin eroja); jouduin nimittäin lisäämään jauhoja useaan otteeseen lisää - kokonaisuudessaan lähes tuplasti vesimäärään verrattuna.

Ruisleipä:
- esitaikina
- 1,5 dl vettä
- n. 3 dl ruisjauhoja
- kaksi hyppysellistä suolaa.

Yritin seurata taikinan käytöstä ja välttää liikaa jauhojen käyttöä. Lisäsin jauhoja vain niin kauan, että se oli jotenkuten käsin vaivattavaa, mutta kuitenkin vielä kosteaa. Lopulta vaivasin taikinaa vain vaivaiset (pun intended) 7 minuuttia ja laitoin taikinan lepäämään reiluksi tunniksi lämpimään paikkaan.

En tiennyt yhtään, minkälaista taikinan tulisi koostumukseltaan olla ja koska vaivaaminenkin jäi vähäiseksi, olin melko varma, että kokeilu ei olisi kovin onnistunut.

Taikinan noustua, paistoin sitä 200 asteisessa uunissa tunnin. Kesken paiston uunista alkoi tulvia herkullinen ruisleivän tuoksu - silloin tiesin, että olin tehnyt ainakin jotain oikein.

Leipä oli vielä tulikuumaa, kun leikkasin siitä kantapalan. Sivelin sille reilusti voita ja maistoin. Leipä maistui aivan oikealta ruisleivältä! Rakennekin oli oikeanlainen.

Terveiset kaikille tutuille, jotka ovat tulossa täällä käymään: pyyhkikää tuliaislistalta pois Ruis 100! :D

Hapanjuuri

Ensimmäiset kuukaudet expattina julistin itsevarmasti, etten sitten kaipaa tai tule kaipaamaan Suomesta erityisesti mitään ruokia. Kuinkas sitten kävikään...

Kun sekä ensimmäisestä että toisesta tuliaislähetyksestä oli unohtunut 100% ruisleipä, alkoi ruisleivän himo käydä ylitsepääsemättömäksi. Epätoivoisena ryhdyin googlaamaan ruisleipäohjeita. Apu löytyi onneksi Jauhot suussa -blogista. Hapanjuureni on jo muhimassa ja sen pitäisi olla sunnuntaina käytettävissä.

Hapanjuuri neljäntenä päivänä

Nyt pitäisi enää keksiä, miten saan työstettyä leipätaikinan käsin sopivaksi, sillä en omista minkään sortin leipä- tai monitoimikonetta. Hyviä neuvoja otetaan vastaan!

Pehmeä sosekeitto paahdetusta kukkakaalista ja valkosipulista

Ihastuin Honest Cookingista lukemaani ideaan paahdetusta kukkakaali-valkosipulikeitosta. Makeaksi paahdettu valkosipuli on niin herkkua, että pitihän tällaista keittoa kokeilla. Honest Cookingin reseptistä en vienyt muuta kuin idean paahtamisesta, muuten keiton keittely meni ihan omilla linjoilla.

Kukkaali-valkosipulikeitto (kahdelle lounaaksi/ neljälle alkupalaksi):

- 1 kukkakaali
- 1 kokonainen valkosipuli
- oliiviöljyä
- 2 dl kermaa
- 25 g parmesaania
- 1/2 sitruunan mehu
- suolaa & pippuria.

Pilko kukkakaali nupuiksi ja leikkaa valkosipulista päältä ihan ohuesti pieni siivu pois siten, että kynsien päät leikkaantuvat. Laita kukkakaali ja valkosipuli uunipellille tai uunivuokaan, lorauta päälle oliiviöljyä ja paista 150 asteessa noin 45 minuuttia. Vahdi kuitenkin, etteivät ne ruskistu liikaa.

Laita paahtamasi kukkakaali ja kuoritut valkosipulinkynnet kattilaan, kaada vettä päälle siten, että ne juuri ja juuri peittyvät, ja keitä n. 10 minuuttia. Lisää kerma ja anna keiton vielä kiehahtaa kevyesti. Soseuta ja mausta suolalla, pippurilla, parmesaaniraasteella sekä sitruunamehulla.

Jostain syystä tämä keitto vaati mielestäni hieman normaalia enemmän suolaa, joten tarkista suolan määrä maistelemalla ennen tarjoamista.

Maailman helpoin suklaajälkiruoka

  

Herkkuhammasta kolotti taas perjantai-iltana ja yritin keksiä kaapissa olevista aineista jälkiruokaa. Nettikään ei toiminut (kiitos Etelä-Afrikan toimivan infrastruktuurin), joten piti turvautua suppeaan keittokirjavalikoimaamme.

Pelastus löytyi Sophie Dahlin kirjasta From season to season. Sophien suklaakohokasresepti joutui dramaattiseen yksinkertaistamiskäsittelyyn, mutta onnistui siitä huolimatta upeasti. Oikeastaan niin upeasti, että taidan valmistaa souffléet jatkossakin tällä uudella minimalistisella tavalla :)

Sophien tyylillä taikinamassaan olisi tullut alla olevan version lisäksi keltuaisia ja hienoa sokeria. Keltuaiset käytin kuitenkin illallisen ceasar-salaatin kastikkeeseen, joten minulla oli vain valkuaisia jäljellä. Ja makeutta ajattelin olevan suklaassa ihan riittävästi.

Kahden raaka-aineen suklaasoufflé (kahdelle):

- 2 valkuaista

- 50 g tummaa suklaata.

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Sulata suklaa vesihauteessa. Taittele valkuaisvaahto sulan suklaan sekaan varovasti. 

Jaa massa annosvuokiin ja paista 150 asteessa n. 15 minuuttia. Tarjoa pilkottujen mansikoiden ja Amarula-liköörin kanssa.

Lammaslihapullat ja samettinen yrttibataattimuusi

Sunnuntai-iltana herkuttelimme kotiruoalla eli lihapullilla ja muusilla. Edelliset viikot ovat menneet lähinnä ravintoloissa syöden, joten oli ihana palata taas keittiöön ja syödä itse tehtyä ruokaa.

Teen usein lihapullat pelkästään naudan jauhelihasta, mutta käytän mielelläni myös muita lihoja, jos niitä on saatavilla. Lähilihakaupassa oli tällä kertaa tarjolla lammasta, joka vielä näytti mukavan rasvaiselta, joten menu muotoutui sen mukaan.

Suomessa myytävä lampaan jauheliha on yleensä melko rasvatonta, joten siellä korvaisin osan lampaasta nauta-sikajauhelihalla tai lisäisin sekaan pieneksi pilkottua, paistettua pekonia.

Lammaslihapullat:

- 6 minikevätsipulia TAI 1 normaalikokoinen kevätsipuli varsineen
- 2 valkosipulinkynttä
- reilu nokare voita (x2)
- 500 g lampaan jauhelijaa
- suolaa & pippuria.

Pilko kevätsipuli renkaiksi sekä murskaa ja pilko valkosipuli pieneksi. Kuullota niitä voissa miedolla lämmöllä reilu 5 minuuttia, kunnes pehmeitä.

Lisää kuullotetut sipulit jauhelihan sekaan ja mausta seos suolalla ja pippurilla. Pyörittele lihapullamassasta pullat ja paista ne voissa pannulla kypsiksi. Varo kuitenkaan paistamasta liian kauan, jotta ne eivät kuivuisi.

Yrttibataattimuusi:

- 3 keskikokoista bataattia
- loraus kermaa
- n. 30 g parmesania raastettuna
- 2 reilua kourallista tuoretta basilikaa
- 2 reilua kourallista rucolaa.

Keitä kuoritut ja pilkotut bataatit reilussa vedessä pehmeiksi. Keittoaika riippuu bataattipalojen koosta. Kaada lähes kaikki keitinvesi pois, mutta jättä kattilan pohjalle n. sentin verran nestettä. Lisää bataattien joukkoon reilu loraus kermaa ja soseuta bataatit.

Mausta sose raastetulla parmesanilla ja ronskisti pilkotuilla basilikalla ja rucolalla. Halutessasi voit vielä surauttaa lopuksi koko muusin tasaiseksi, jos et pidä yrttisattumista. Juustossa on sen verran suolaa, ettei muusi välttämättä tarvitse sitä lisää, mutta tarkista kuitenkin maku ennen tarjoamista.