tiistai 27. marraskuuta 2012

Ensimmäinen ruisleipäni

Uunituore ruisleipä
Juuri kupli oikeaoppisesti viidentenä päivänään, joten pääsin varsinaisen leivän tekoon. Ensin täytyi kuitenkin tehdä esitaikina ja antaa sen levätä lämpimässä ainakin 12 tuntia.

Esitaikina (yhteen ruislimppuun):

- 0,5 dl juurta
- 0,5 dl vettä
- 1,5 dl ruisjauhoja.

Pro-leipureista poiketen ilmoitan aineiden määrät grammojen sijaan desilitroissa. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että en halunnut yhtä leipäkokeilua varten ostaa vaakaa. Yllä oleviin mittoihin pääsin hyödyllisen konvertointisivun avulla.
Esitaikina
Sitten itse leipomiseen. Monelta taholta saadun blogikannustuksen rohkaisemana ryhdyin vaivaamaan taikinaa. Kuikuilin jälleen ohjeita Jauhot suussa -blogista, mutta joko konvertoin mitat aivan pieleen tai taikinani vain käyttäytyi täysin eri tavalla (onhan jauhoissakin eroja); jouduin nimittäin lisäämään jauhoja useaan otteeseen lisää - kokonaisuudessaan lähes tuplasti vesimäärään verrattuna.

Ruisleipä:
- esitaikina
- 1,5 dl vettä
- n. 3 dl ruisjauhoja
- kaksi hyppysellistä suolaa.

Yritin seurata taikinan käytöstä ja välttää liikaa jauhojen käyttöä. Lisäsin jauhoja vain niin kauan, että se oli jotenkuten käsin vaivattavaa, mutta kuitenkin vielä kosteaa. Lopulta vaivasin taikinaa vain vaivaiset (pun intended) 7 minuuttia ja laitoin taikinan lepäämään reiluksi tunniksi lämpimään paikkaan.

En tiennyt yhtään, minkälaista taikinan tulisi koostumukseltaan olla ja koska vaivaaminenkin jäi vähäiseksi, olin melko varma, että kokeilu ei olisi kovin onnistunut.

Taikinan noustua, paistoin sitä 200 asteisessa uunissa tunnin. Kesken paiston uunista alkoi tulvia herkullinen ruisleivän tuoksu - silloin tiesin, että olin tehnyt ainakin jotain oikein.

Leipä oli vielä tulikuumaa, kun leikkasin siitä kantapalan. Sivelin sille reilusti voita ja maistoin. Leipä maistui aivan oikealta ruisleivältä! Rakennekin oli oikeanlainen.

Terveiset kaikille tutuille, jotka ovat tulossa täällä käymään: pyyhkikää tuliaislistalta pois Ruis 100! :D

12 kommenttia:

Riina kirjoitti...

Ooo, aplodit täältä! :) Mä en ole mikään jauhopeukalo, mutta olen yllättänyt ulkosuomalaistumisen myötä itseni leipomalla karjalanpiirakoita ja piparkakkuja (taikinaa myöten). Mutta tuo ruisleipä juurineen tuntuu niin kovin haastavalta, että olen tähän asti tyytynyt tuliaisruisleipään. Ehkä jonain päivänä...

La fille du vent kirjoitti...

Kiitos Riina! Minäkään en ole jauhopeukalo, joten jos minä pystyin tähän, niin pystyt sinäkin! Tässä on vaan monta vaihetta, mutta mikään niistä ei vaikea :)

Mullakin on karjalanpiirakat to do -listalla! Niitäkään en ole ennen tehnyt..

Mrs Hyacinth kirjoitti...

Hei! Unohdettiin tosiaan tuoda ruisleipää, mutta tuo tekemäsi näyttää tosi hyvältä. Voin melkein aistia sen tuoksun nenässäni.

La fille du vent kirjoitti...

Mrs Hyacinth: No tää oli parempaa kuin kaupan, joten onneksi jouduin itse tekemään :)

Jonna kirjoitti...

Jeee! Nyt saan siis alkaa kadehtia, mutta oikeasti iloitsen puolestasi. Hieno suoritus, nyt sitten säännöllinen leipätehdas päälle.

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

Hienosti leivottu ja tuli tuo kuntosalikäyntikin hoidettua siinä samalla, vai ?
Ruisleipä on omanlaisensa taitolaji ja tuo sinun leipäsi on kyllä herkullisen näköinen...

La fille du vent kirjoitti...

Jonna: No joo, nyt sais :) Kiitos ilon jakamisesta! Tosiaan, nyt vaan yritän pitää juuren hengissä, jotta saa tätä herkkua uudestaan. Mies kysyi aamupalalla, kun jaettiin kristillisesti leivän kantapalaa, että milloin teen taas tätä uudestaan.. :D

Minna: Kiitos kehuista ja kannustuksesta! Pikemminkin pitää käydä kuntosalilla "reenaamassa", jotta jaksaa vaivata ruisleipää :)

Leivän herkullisuus kyllä yllätti minut. Nyt pitäisi kyetä toistamaan tämä prosessi..

Riitta kirjoitti...

Wau, hieno homma! Upean näköinen leipä kyllä, ja mikäänhän ei voita tuoreen ruisleivän tuoksua. Mitä tuolle juurelle nyt pitää tehdä, jotta se säilyy hengissä?

La fille du vent kirjoitti...

Riitta: Kiitos! Osuva kysymys; ei hajuakaan.

Luin, että se selviää viikon jääkaapissa tai pari kk pakkasessa, mutta ilmeisesti sitä pitäisi ruokkia ennen kuin taas käyttää uudelleen.

Minä ymmärrän sen niin, että lisään 2 rkl ruisjauhoja ja 2 rkl vettä (per päivä), pidän huoneenlämmössä ja odotan taas kuplintaa. Katsotaan, miten käy :)

Pipsa kirjoitti...

Ah ihanaa! Mullakin on ollut to do -listalla jo vaikka kuinka kauan tehdä omaa ruisleipää - vaaleata leipää en kaupasta olekaan enää aikoihin ostanut, mutta tummanleivän pariin en vielä ole uskaltanut. Näyttää aivan taivaalliselta! Samaten noita ylemmän postauksen riisipiirakoita maistaisin mielelläni ;) Suomalaiset perinneherkut <3

Pipsa kirjoitti...

Aini, piti vielä kommentoida ihanan tunnelmallista ja kaunista kuvaa :-)

La fille du vent kirjoitti...

Kiitso Pipsa kuvakehuista! Olin hieman ylpeä kyseisestä onnistumisesta, sillä yleensä kuvaaminen ei oikein luonnistu minulta. Hyvä valo teki ihmeitä!

Uskalla ihmeessä kokeilla ruisleipää. Ei ollut vaikeaa, mutta työvaiheita tietenkin useampi. Vaiva (heh) palkitaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...