Nopea herkkuillallinen

Pähkäilin eilen jo päivällä, mitä tekisin illalliseksi, mutta lopullinen päätös syntyi vasta kaupassa. Tein mozzarellasalaatin ja paistoin ulkofilepihvit. Illallinen nautittiin hyvän Uuden maailman, tällä kertaa Australialaisen, Cabernet Sauvignonin kanssa. Cabernet Sauvignon-rypäleistä valmistetut viinit ovat mielestäni helppoja ja minun makuuni sopivan voimakkaita, joten ostan niitä usein grilliruoan (paitsi makkaran) seuraksi. Tämän kyseisen viinin tuoksussa on kypsiä luumuja ja mustaherukkaa. Maku on intensiivinen ja siinä toistuu myös mustaherukkaisuus. Suosittelen viiniä grillattujen liharuokien seuraksi!







Tein siis pihvin lisukkeeksi salaatin, johon laitoin
- villirucolaa
- jääsalaattia
- kurkkua
- kevätsipulin vartta
- nektariinin
- mozzarellaa
- basilikaa

Jamien (Oliver) mukaan oikeaoppisesti revin mozzarellan salaatin sekaan. Päälle lorautin sopivasti oliiviöljyä ja balsamicoa. Todella hyvä salaatti! Jamiella on yhdessä kirjoistaan vastaavanlainen, mutta ruokaisampi salaatti, johon tulee myös ilmakuivattua kinkkua ja minttua - se on ihanaa.



Jälkiruoaksi nautin (yksin, kun ei kelvannut muille) palan camembertia, joka sopi myös hyvin viinin kanssa. Yllätysherkuksi olin ostanut mansikoita. Ne olivat kylläkin espanjalaisia, kun en raaskinut ostaa kalliimpia suomalaisia.

Lounas töissä (osa 4)

Lupaan, että tämä on viimeinen työlounasraportti (tällä viikolla, hih). Toisaalta, jos joku tykkää näitä lueskella, laittakoon kommenttia, sillä lisää lounaita (=töitä) on tiedossa.

Tänään oli alkupalan vuoro loistaa kirkkaimmin; sahramilla maustettu sinisimpukkakeitto. Keitto oli erinomaista, sillä sahrami ei ollut liian dominoiva maku keitossa. Itse käytän yleensä liikaa sahramia, jolloin tuloksena on pelkälle sahramille maistuva ruoka. Lisäksi sahrami ja äyriäiset sopivat hyvin yhteen, muutenkin kuin paellassa, espanjalaisten pyttipannussa. Pääruoaksi oli porsaan noisetteja, suolapähkinäpolentaa sekä haudutettua kevätkaalia ja linssejä. Suolapähkinän käyttö polentan seassa oli hieman omituista - niin omituista, että minulta jäi siitä suurin osa syömättä. Harmiksi annos ei vetänyt vertoja ollenkaan alkuviikon annoksille. Jälkiruoaksi oli valkosuklaapannacottaa ja marjoja. Se oli perushyvää, mutta ehkä hieman mielikuvituksettoman tylsää. Annan lounaskokonaisuudelle kuitenkin hyvän arvosanan, sillä alkukeitto oli mielestäni niin hienostuneen herkullista.

Nyt pitäisi vielä keksiä illaksi jotain ihanaa ruokaa. Sen pitäisi olla myös järkevän hintaista, terveellistä ja nopeasti valmistettavaa. Juuri nyt minun tekisi mieli syödä jotain raikasta eli luultavasti teen jonkin salaatin. Täytyy ehkä hakea myös pieni pullo viiniä, onhan nyt kyse romanttisesti viikon ensimmäisestä yhteisestä illallisesta perheen toisen herkkusuun kanssa (joka muuten toivoi uudestaan vaniljaista raparperikiisseliä, sillä se oli kuulemma parempaa kuin mamman tekemä - ja se on jo jotain se!). Rapsaan myöhemmin mihin pääädyin illallis- ja viinivalinnoissa.

Aurinkoista ja helteistä torstaita kaikille!

Kirjavinkki todellisille herkkusuille

Huomasin viime viikolla mainostettavan pokkariversiota gastronomian raamatusta eli Jean Anthelme Brillat-Savarinin kirjasta Maun fysiologia (lyhennetty suomennos alkuperäisestä nimestä Physiologie du Goût, ou Méditations de Gastronomie Transcendante; ouvrage théorique, historique et à l’ordre du jour, dédié aux Gastronomes parisiens, par un Professeur, membre de plusieurs sociétés littéraires et savantes). Suosittelen kirjaa kaikille! Haen kirjasta usein inspiraatiota ja tykkään myös siteerata häntä mm. synttäri-, hää-, yms. onnittelukortteihin. Se on elitistinen mutta humoristinen; se nostaa makunautintojen arvostuksen aivan uudelle tasolle, mutta silti sitä ei kannata lukea liian totisesti - ajat ja arvostukset ovat erilaiset 2000-luvun Suomessa kuin 1800-luvun alun, vuoden 1789 vallankumouksesta toipuvassa, Ranskassa. Kirja ei sisällä reseptejä, mutta saa ruokaharrastajan ajattelemaan uudella tavalla. Viime kesänä, täysin yllättäen ja suunnittelematta, törmäsin hänen hautakiveensä Pariisissa Père-Lachaisen hautausmaalla, jonne on haudattu myös muita merkittäviä henkilöitä, kuten Marcel Proust, Edith Piaf ja Oscar Wilde, vain muutamia mainitakseni.

Tillilihaa

Tilliliha kuulostaa pahalta. Ennakkoluuloni sitä kohtaan ovat suuret, sillä edes ravintola Palacessa syöty tilliliha joskus 90-luvulla ei ollut hyvää. Tänään kuitenkin yllätyin positiivisesti lounaalla. Alkusalaatti oli samanlainen vihersalaatti kuin maanantaina, ihan perushyvää. Pääruoaksi oli siis rapeaksi paahdettua häränrintaa, tummaa tillikastiketta, perunasosetta sekä vihreitä papuja. Annoksen tuoksusta jo tunnistin tillin - eikä mieleeni tullut positiivisia ajatuksia. Kuitenkin, nautin paljon heti ensimmäisestä haarukallisesta ja lopulta söin lautaseni (poikkeuksellisesti) ihan tyhjäksi. Jälkiruoka oli tänäänkin hyvää, muttei mitenkään erityistä; marjoja (kirsikoita, mansikoita, vadelmia) ja Snickers-jäätelöä.

Kotikokkailu on jäänyt tällä viikolla vähän vähemmälle runsaiden lounaiden ja harrastuksen parissa ulkona (siis oikeasti ulkoilmassa, ei baarissa) vietettyjen iltojen takia. Aion kuitenkin kunnostautua huomenna, sillä olemme pitkästä aikaa (siis kolmeen päivään - tuntuu ikuisuudelta) avon kanssa illalla kotona yhdessä. Kuten huomata voi, minun tapani rakastaa ja hemmotella on tehdä rakkaalle herkkuruokia :)

"Tavallinen" lounas töissä

Sain taas nauttia aivan erinomaisen työpaikkalounaan. Alkupalaksi oli tryffelillä maustettua valkopapukeittoa. Pavut oli soseutettu, joten keitto oli samettisen pehmeää. Pääruoaksi oli haudutettua ahventa ja beurre blanc -kastiketta, lisukkeina uusia perunoita ja haudutettua pinaattia. Kala oli todella hyvää ja annos erinomainen myös siksi, että se ei ollut liian raskas, joten en iltapäivällä nuukahda. Jälkiruoka oli taas suussa sulavaa; suklaamarkiisi (tummasta suklaasta tehty paksun suklaamoussen oloinen jauhoton "leivos") sekä vadelmasorbettia - taivaallista! Suklaan ja vadelman liitto on "match made in heaven". Jäätelökiskoilla usein otan suklaajäätelöä ja vadelmasorbettia, mutta pitäisi itsekin kokeilla tehdä hienostuneempia jälkiruokia näitä makuja yhdistellen (kunhan vaan keksin miten, niin bloggaan siitä tänne).

Niille, jotka ihmettelevät näin ruhtinaallisia lounaita, voin lohduttaen kertoa, että työskentelen vain opiskelun ohessa, enkä siis syö päivittäin näin. Tällä tahdillahan sitä kertyisi jo jotain ylimääräistä vyötärölle. Ja kun näin hyvän lounaan lisäksi saan aamupalan ja iltapäiväpullan sekä hedelmiä, ei illalla enää tarvitse juurikaan syödä (täydellinen diili opiskelijan kukkarolle). En paljasta kuitenkaan, missä syön, sillä siitä voisivat nokkelimmat päätellä työpaikkani sekä minut! Sen voin kuitenkin paljastaa, että ravintolat joissa syön lounasta eivät aina ole samoja.

Viikunajäätelöä sekä tuoreita mansikoita ja vadelmia

Olipa hyvä lounas! Työni hyviin puoliin kuuluvat ehdottomasti erinomaiset ja ilmaiset lounaat. Harmiksi minulla ei ollut kamera mukana, mutta kerron kuitenkin mitä söin. Alkupalaksi söin raikkaan vihersalaatin, jossa oli erilaisia salaatteja, retiisejä, vihreitä papuja, tuoretta viikunaa ja perusvinaigrette. Pääruoaksi sain haudutettua lohta, uusia perunoita ja korvasienimuhennosta, herkullista! Jälkiruoka loisti tänään kuitenkin kaikkein kirkkaimmin; viikunajäätelöä, tuoreita mansikoita ja tuoreita vadelmia. Viikunajäätelö on minulle uusi tuttavuus; en ole aiemmin maistanut tai nähnyt sitä minkään jäätelökojun tai ravintolan valikoimissa, en edes ulkomailla. Olen aina ajatellut, että jäätelökoneen omistaminen olisi täysin turhaa, mutta tänään tulin toisiin aatoksiin; sillähän voisi valmistaa jäätelöitä kaikenlaisista marjoista ja hedelmistä (ja ilman lisäaineita).


Mitkä ovat teidän lempijäätelömakuja?

P.S.
On ollut hauska huomata, että olen saanut lukijoita myös muualta kuin Suomesta. Siispä paljon terveisiä muutamille lukijoilleni Brysseliin, Kathmanduun ja Miamiin! Toivottavasti nautitte blogini välityksellä suomalaisesta ruoasta ja kesästä.

Vaniljainen raparperikiisseli

Palasin mökiltä lukuisien raparperinvarsien kanssa. Suurin osa niistä päätyi kuorimisen ja pilkkomisen jälkeen suoraan pakkaseen, mutta muutamista valmistin heti kiisselin. Tämä oli elämäni ensimmäinen itse tehty raparperikiisseli, mutta onnistui hyvin. Vaniljaisuutta kiisseliin sain käyttämällä tavallisen sokerin lisäksi hieman vaniljasokeria. Laitoin kiisselin lisukkeeksi (kaupan) vaniljakastiketta. Tässä helppo ja nopea ohje:

- kaksi pitkää ja paksua raparperinvartta
- 5 dl vettä
- 1 dl sokeria
- 1 rkl vaniljasokeria
- 2 rkl perunajauhoja (sekoitettuna pieneen tilkaan vettä)

Keitä pilkottuja raparperipaloja vesi-sokeriliemessä, kunnes raparperit ovat pehmenneet. Lisää sen jälkeen jatkuvana nauhana veteen sekoitetut perunajauhot ja anna kiisselin kiehahtaa yhden kuplan verran.

Melkein kuin äidin tekemää!