Bataattikeitto

Olen viettänyt kesää niin herkullisissa merkeissä, että nyt on pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja keventää. Olisi kiva aloittaa luennot niin, että housut eivät purista masun kohdalta. Tästä syystä olen tällä viikolla yrittänyt syödä kevyemmin (= enemmän vihannespainotteista ruokaa, vähemmän suklaata ja karkkeja).

Illalliseksi valmistin bataattikeiton, johon tuli

- 1 keskikokoinen bataatti
- 5 porkkanaa
- 2 kynttä valkosipulia
- 1/2 Mustapekka -juusto

Keitä bataatti- ja porkkanapalat sekä valkosipuli pehmeiksi. Kaada liika keitinvesi pois. Lisää sekaan juusto ja soseuta.

Keitto oli hyvää, mutta ehkä hieman liian makeaa. Ensi kerralla voisin laittaa muutaman perunan mukaan ja ehkä hieman purjoa.

Kotitekoista sushia

Sushihimon riivaamana ryhdyin eilen nigirien ja makien pyörittelyyn. Tuloksena syntyi lohi- ja tonnikalanigireitä, sekä muutamia erilaisia makirullia; kurkulla (kappa-maki), lohella ja kurkulla, kurkulla ja seesaminsiemenillä sekä pelkällä lohella. Lisukkeena tietenkin garia, wasabia, soijaa sekä vihreää teetä.

Olen aina valmistanut sushiriisin Tokyokanin sivuilta löytyvän reseptin mukaan. Kahdelle tosin riittää mainiosti vain puolet siitä, eli 2 dl riisiä. Sivuilta ja etenkin kaupasta löytyy kaikkea ihanaa. Olen unelmoinut kimonosta jo pitkään...

Sushi on mielestäni myös itse tehtynä mainiota pikaruokaa; ainoa aikaa vievä vaihe siinä on juuri tuo riisin valmistaminen. Muuten ei tarvitse kuin pilkkoa vihanneksia ja leikata kalaa. Makirullienkin valmistaminen käy kerta kerralta nopeammin ja kauniimmin tuloksin.

Fenkolirisotto

Kerroin jo aiemmin blogissani taivaallisesta risotosta, jota maistoin kesälomalla Italiassa. Olen halunnut kokeilla sitä jo useamman viikon ajan, mutta vasta tänään ehdin. Alunperin olin ajatellut käyttää kalana risotossa kuhaa, mutta Mankkaan K-kaupasta (entisestä Vexistä) ei löytynyt fileenä kuin ahventa, joten ostin sitä. Alkuperäisessä risotossa oli käytetty jotain paikallista vaalealihaista kalaa, jonka nimeä en enää muista.


Tämä resepti on siis täysin itse kehittelemäni, vaikka sillä onkin oma esikuvansa, joka oli erittäin yksinkertainen - ehkä juuri siitä syystä erittäin maukas.

- fenkoli
- oliiviöljyä
- 1 dl kuivaa valkoviiniä
- 3 dl risottoriisiä (arborio)
- kalaliemikuutio
- 8 dl vettä
(- ripaus suolaa, mustapippuria)

Pilko fenkoli hyvin pieniksi kuutioiksi ja freesaa sitä miedolla lämmöllä oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää pannulle riisi ja kuullota se. Lisää pannulle valkoviini ja anna sen kiehahtaa sekoittaen samalla riisiä. Kun valkoviini on imeytynyt riisiin, lisää vettä vähitellen, kun aiemmin lisätty neste on imeytynyt, n. 1 dl kerrallaan. Kun riisi on lähes kypsää, paloittele ahven- tai muut kalafileet sopiviksi paloiksi, lisää ne risottoon, ja kypsytä niitä muutaman minuutin verran kannen alla.

Lopputulos ei ollut eksaktisti samanlainen kuin ravintolassa, mutta silti aivan erinomainen. Fenkolin maku jakaa ihmiset yleensä kahtia, joko siitä tykätään paljon tai sitten sitä ei siedetä ollenkaan. Jos olet fenkolin ystävä, tätä reseptiä kannattaa kokeilla! Ensi kerralla ajattelin kokeilla risottoon valkoviinin sijasta lorauksen pastista.

Perjantai-illan pitsa

Jälleen kerran sain inspiksen toisesta blogista, tällä kertaa Oonan Kaikilla aisteilla-blogista. Valmistin siis pellillisen pitsaa, jonka päälle laitoin opiskelijabudjetilla säilykkeitä ja jääkaapin jämiä, eli toiselle puolelle tonnikalaa ja herkkusieniä, ja toiselle puolelle palvikinkkua, ananasta ja herkkusieniä. Molemmilla puolilla oli pohjalla Heinzin valmiiksi maustettua tomaattikastiketta sekä juustoraastetta. Pizzan hinnaksi tuli 6 € (+ pizzaviini 5,90€). Pitsa oli niin hyvää (ja syöjät niin nälkäisiä), että siinä vaiheessa kun mieleeni tuli ottaa kuva, pitsa oli jo syöty.

Muuten viikko on taas kulunut poissa omien patojen ääreltä. Reissun saldona on pakkasessa 6 rasiaa herkullisen makeita karviaisia, 3 litraa punaherukoita ja (vaniljakastikkeen kera jo syöty) litra vadelmia. Mökillä omenasato antaa vielä odottaa poimintaansa. BTW tietääkö kukaan Karjaan, Tammisaaren tai Salon seudulla paikkaa, jonne omenat voisi viedä ja josta ne saisi takaisin mehuna (mehupuristamoksi ehkä kutsutaan)? Tällaisten paikkojen olemassaolosta olen kuullut huhua. Pakastimemme ei nimittäin niele 10 puun satoa.

Loma alkaa olla loppu, vaikka ensi viikko vielä näyttää projektitöitteni suhteen melko rauhalliselta. Kohta pääsee siis valmistamaan syksyisiä pataruokia ja polttamaan kynttilöitä pimenevissä illoissa. Toivottavasti lämpimät ja aurinkoiset säät kuitenkin jatkuvat vielä, vaikka syksy onkin lempivuodenaikani.

Kaalilaatikkoa ja rakkautta

Huh, maalausurakka on ohi. Siihen (=yhteen huoneeseen) meni kaksi kokonaista päivää, mutta lopputulos on erittäin hyvä. Eilen illalla olin kuitenkin projektista niin väsynyt, etten jaksanut taiteilla lupaamiani kaalikääryleitä, vaan tein ihan ronskisti kaalilaatikkoa. Minua hieman pelotti lopputulos, sillä nälästä ja väsymyksestä johtuen en jaksanut paneutua ruoanlaittoon yhtä keskittyneesti kuin normaalisti.

Mielestäni kaikissa ruoissa on yksi erittäin perustavanlaatuinen ja mystinen ingredientti; ripaus rakkautta. Ainakin omista keitoksistani maistan sen, onko ne tehty rakkaudella vai kauhealla kiireellä ja ilman ajatusta. Onneksi rakastan ruoanlaittoa ja kaikkea siihen liittyvää (kaupassa käyntiä, mitä tänään syötäisiin -pohdintaa, keittokirjoja etc.), joten ruokani on vain hyvin harvoin tehty kiireellä vatsaa täyttämään.

Kaalilaatikon sijaan laitan loppupiristykseksi kuvan raparpereista ja tulevasta omenasadosta mökillä. Helteistä loppuviikkoa kaikille!

Ruusuletut

Innostuin Sillä sipuli-blogissa kokeilluista ruusuohukaisista, ja kun mökin nurkalla oli juuri sopivasti kukkimistaan lopetteleva ruusu, raaskin ottaa muutaman terälehden kotiin mukaan. Koska olin lukaissut reseptin vain kursorisesti, en tajunnut kerätä terälehtiä kuin n. desin.
Siispä letuissa maistui hienostunut ruusun aromi ainoastaan erinomaisen mielikuvituksen avulla, tai avoni sanoin; "Ei näissä onneksi maistu mikään ruusu". Muuten toteutin letut lähes Hyppysellisen tavoin, paitsi että korvasin 1/3 jauhoista kauraleseillä. Se toimi yllättävän hyvin.


Lopulta letut syötiin hyvällä mielihalulla tuoreiden punaviinimarjojen ja tomusokerin kanssa.

Huomenna tarkoitus olisi valmistaa kaalikääryleitä ja kaalilaatikkoa, kunhan työhuoneen maalauskiireiltä keittiöön ehdin.

Etelän auringon alla

Olen viettänyt kesälomaa ihanan aurinkoisissa merkeissä (l. muualla kuin Suomessa...). Matkailun ainoa huono puoli on, että turhaudun yleensä jo muutamassa päivässä ravintolaruokaan ja odotan kotikeittiöön pääsyä, sillä eri maiden ruokakulttuureista saa valtavasti uusia vaikutteita ja inspiraatiota. Lähiaikoina aion kokeilla eräässä ravintolassa syömääni taivaallisen hyvää fenkolirisottoa.

Tällä kertaa valmistin kotiinpaluun kunniaksi perinteisen suomalaista jälkkäriä - raparperi-kaurapaistosta:

- raparperia 0,5 dl
- kanelia 2 rkl
- voita 50 g
- sokeria 1 dl
- kauraleseitä 1 dl
- kaurahiutaleita 2 dl

Levitä raparperipalat uunivuokaan ja ripottele kaneli niiden päälle. Sulata voi ja sekoita siihen sokeri sekä kauraleseet ja -hiutaleet. Levitä seos uunivuokaan raparperipalojen päälle. Paista uunissa 200 °C:ssa noin 30 minuuttia. Nauti vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.















Seuraavien viikkojen aikana postaukseni muuttuvat raparperipainotteisista viinimarja- ja (etenkin) omenapainotteisiksi, sillä mökillämme on tulossa aivan valtava omenasato. Toivottavasti metsistä löytyy tänä syksynä hyvin myös mustikoita ja kantarelleja.