Maailman paras bolognese ja zucchini-tagliatelle

Tomaattipohjainen jauhelihakastike on ollut yksi lempiruoistani ihan lapsuudesta saakka. Perusreseptini on isältä opittu, mutta muuntuu helposti jää- ja maustekaapin sisällön sekä mielihalujen mukaan. Reseptin runkona ovat säilyketomaatit, jauheliha ja valkosipuli. Lisäksi kastikkeeseen tulee usein sipulia, porkkanoita, selleriä, kesäkurpitsaa, munakoisoakin - ei kuitenkaan koskaan kaikkia näitä. Maustamisessa käytän ainakin mustapippuria ja oreganoa, mutta usein myös pari laakerinlehteä ja muutaman fenkolinsiemenen. Silloin tällöin pieni määrä chiliä syventää kivasti makua. Lisäksi oleellista on kastikkeen riittävä haudutus, jotta maut ehtivät tekeytyä.

Viime aikoina kastiketta on meillä nautittu kesäkurpitsapastan kanssa. Kyseessä ei siis oikeasti ole pasta, vaan ohueksi suikaloitu raaka kesäkurpitsa. Se on supernopea ja kevyt lisäke, mutta ei oikeastaan häviä maussa normipastalle. Kesäkurpitsapastan voisi tehdä jollain siihen vartavasten tarkoitetulla välineellä, mutta ainakin meillä juustohöylä toimii aivan loistavasti.

Bolognese-kastike:

- oliiviöljyä

- 2-3 valkosipulinkynttä

- 1 iso sipuli

- 1 porkkana pieniksi kuutioiksi pilkottuna/ 1 sellerinvarsi pieneksi pilkottuna/ pieni munakoiso kuutioituna/ pieni kesäkurpista kuutioituna tai viipaloituna (voit laittaa yhtä tai useampaa näistä)

- 400 g paistijauhelihaa

- tölkki säilyketomaatteja

- loraus punaviiniä (jos sattuu olemaan avattu pullo)

- ripaus suolaa

- useampi rouhaisu mustapippuria myllystä

- 2 laakerinlehteä

- 6 fenkolinsiementä (kokonaisena tai voit vähän murskata niitä morttelissa)

- 1 tl (kukkurallinen) kuivattua oreganoa.

Litistä valkosipulinkynnet lappeellaan olevan veitsen alla, jotta kuoret lähtevät helposti. Pilko valkosipulit ja sipuli pieneksi. (Kuori porkkana ja pilko pieniksi kuutioiksi./ Huuhtele selleri ja pilko pieneksi./ Leikkaa munakoisosta päät pois ja pilko n. 1 cm x 1 cm kuutioiksi./ Leikkaa kesäkurpitsasta päät pois, ja siivuta tai kuutioi se.) Heitä pilkotut sipulit kuumalle pannulle ja freesaa n. minuutti. Lisää sitten valitsemasi vihannekset ja paista vielä pari minuuttia. Ala sitten lisätä jauhelihaa vähitellen pannulle, n. 100 g kerrallaan (jottei pannu kylmene) ja paista kypsäksi. Lisää tölkkitomaatit ja huuhtaise tölkissä n. 1 dl vettä, jonka kaadetaan myös pannulle. Lisää mausteet ja hauduta ilman kantta vähintään 20 minuuttia. Kastiketta voi hauduttaa pidempäänkin, mutta silloin tulee huolehtia, ettei se kuivu liikaa ja lisätä jotain nestettä (mieluiten viiniä tai kasvislientä, vesikin käy) aina välillä. 

Zucchini-tagliatelle:

- 1 pieni kesäkurpitsa/ syöjä

Viipaloi kesäkurpitsasta juustohöylällä ohuita siivuja ja heitä ne valmiin kastikkeen sekaan. Sekoittele vähän ja anna hautua miedolla lämmöllä pari minuuttia. Näin zucchini pehmenee hieman ja imee itseensä ihanasti kastikkeen aromeja.

Tarjoile parmesanin ja tuoreen basilikasilpun kanssa!

Mansikkahyytelökakku

Kotimainen mansikkasesonki on vähitellen alkamassa. Itse asiassa maistoin jo superherkullisia, tosin kasvihuoneessa kasvatettuja suomalaisia mansikoita. Nyt viimeistään kannattaa siis käyttää viimevuotiset pakastemansikat pois ja tehdä tilaa uudelle sadolle. 

Tämä kakku on mukaelma jo aiemmin valmistetusta, täällä blogissakin esiintyneestä mansikkakakusta.

Pohja:
- 3 munaa
- 1 dl sokeria
- 1 tl leivinjauhetta
- 1,5 dl perunajauhoja
- 2 rkl kaakaojauhetta.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää sekaan valmiiksi yhdistetty jauhoseos (jauhot+leivinjauhe+kaakaojauhe). Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperia ja kaada taikina vuokaan. Paista 170 °C:ssa noin. 25 min. Anna kakun jäähtyä ja leikkaa se kahteen osaan. 

Täyte:
- 500 g pakastemansikoita
- 0,5 dl vettä
- 0,5 dl sokeria
- vaniljatanko siemenineen
- 2 dl kermaa
- 500 g maitorahkaa
- 0,5-1 dl tomusokeria
- 4 liivatelehteä
- tuoreita mansikoita koristeluun.

Kaada kohmeiset pakastemansikat kattilaan ja lisää vesi, sokeri, halkaistu vaniljatanko ja siitä kaavitut siemenet. Kiehauta seos, poista vaniljatanko ja soseuta sauvasekoittimella. Jäähdytä.

Vatkaa tomusokerilla makeutettu kerma pehmeäksi vaahdoksi ja lisää siihen maitorahka. Kun mansikkasose on jäähtynyt, ota siitä erilliseen astiaan (esim. kahvikuppiin) muutama ruokalusikallinen. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. 5 minuutiksi. Kääntele sillä aikaa jäljelle jäänyt mansikkasose varovasti kerma-rahkaseokseen. Lämmitä mikrossa kahvikuppiin laittamasi osa mansikkakoseesta. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi ja sekoita ne lämmittämääsi mansikkasoseeseen. Sekoita tämä mansikkasose-liivateseos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen kerma-maitorahkaseokseen. Kaada täyte kakkupohjan päälle ja anna hyytyä kylmässä yön yli.

Perheellisen vinkit sujuvaan arkeen

Arkea paossa Madridissa

Olen viime aikoina törmännyt (tai erinäisten google-hakujen myötä päätynyt) vinkkilistoihin terveellisemmästä elämästä. Ne sisältävät mm. kehotuksia juoda riittävästi vettä, harrastaa liikuntaa, syödä puhtaasti (clean eating), lievittää stressiä esim. meditoimalla sekä ennen kaikkea nukkua tarpeeksi. Pikkulapsivaihetta elävänä perheellisenä koen kuitenkin, että noinkin yksinkertaiselta kuulostavan listan noudattaminen on elämäntilanteessani vaativaa ja etenkin tuo levon tarve ja sen saaminen eivät aina ihan kohtaa.

VINKIT TASAPAINOISEEN ARKEEN

Seuraava vinkkilista on oikeastaan muistilista, jonka olen itselleni koostanut kaikista niistä lukemattomista (tai luetuista, heh) terveemmän elämän perusteista, joita lehdet ja life style -sivustot vilisevät. Nämä kuitenkin ovat oman elämäni puitteissa toteutettavissa.

Suunnittelu

Suunnittele suurpiirteisesti tulevan viikon ateriat ja sen pohjalta kauppalista. Suunnitelmallisuus on aikaavievää, mutta sen avulla välttyy turhalta stressiltä ja useilta kauppareissuilta arkena. Joka kerta, kun olen muistanut ja vaivautunut käyttämään aikaa etukäteen viikon ruokien suunnitteluun, olen jälkikäteen taputtanut itseäni olkapäälle tyytyväisenä säästyneestä ajasta, vaivasta ja kiukkunälässä tehdyistä turhista ostoksista. Yksi lisähyöty tässä suunnittelussa on, että kauppamenot pysyvät sen avulla kurissa.

Netti vilisee erilaisia meal planning -pohjia, ja varmasti myös käteviä appeja löytyy. Itse olen kuitenkin luottanut vanhaan kunnon Exceliin. Riittää, että luo sarakkeet viikonpäiville sekä rivit tarpeen mukaan vähintäänkin illalliselle, mutta miksei myös aamiaiselle, lounaalle ja välipalalle. Meillä syödään arkena yhdessä vain aamiaista ja illallista, joten meidän käytössä nämä rivit riittävät. Viikonloppuna on enemmän sijaa suunnitelmattomuudelle ja harvemmin niitä aterioita etukäteen mietitään.

Tasainen ateriaväli ja terveellinen ruoka

Tämä liittyy olennaisesti edelliseen kohtaan. Omat päivittäiset ateriat kannattaa ajoittaa ja ainakin suurpiirteisesti suunnitella etukäteen. Ainakin omalla kohdallani syöminen joskus unohtuu kiireessä ja saatan havahtua vasta pitkälti iltapäivällä kiljuvaan nälkään. Tästä syystä olisi tärkeää, että ateria on vähintäänkin valmiiksi mietittynä ja hankittuna, ellei jopa valmistettuna. Koska syön lounaan usein kotona, yritän aina valmistaa illallista niin, että siitä jää annos seuraavallekin päivälle. Näin ei tule jätettyä ateriaa välistä ja korvattua sitä myöhemmin huonoilla välipaloilla.

Tee se nyt -mentaliteetti

Jos voit tehdä sen nyt, älä jätä sitä myöhemmäksi. Tämä pätee varmaan kaikissa elämäntilanteissa, mutta erityisesti lapsen kanssa aikataulut muuttuvat ja venyvät itsestä riippumatta, joten on parasta olla työntämättä asioita tulevaisuuteen. Näin säästyy stressiltä, kun tekemättömät työt (olivat ne sitten koti- tai muita töitä) eivät kasaannu hallitsemattomaksi kokonaisuudeksi, josta ei enää tiedä mistä aloittaa. 

Mene ajoissa nukkumaan

Kun omaan heräämisaikatauluun ei voi vaikuttaa, on yritettävä venyttää nukkumisaikaa sen alkupäästä. Vaikka illalla ei nukuttaisi, ei kannata jäädä selaamaan Netflixin tarjontaa tai somea, vaan mennä vaikka kirjan kanssa sänkyyn. Minun väsymystasoni on ainakin sellainen, että kirjan lukeminen onnistuu noin kymmenen minuutin ajan, kunnes luomet alkavat painaa aivan liikaa. Tätä vinkkiä noudatan huonosti, mutta olen kuitenkin edistynyt asian kanssa. 

Onko sinulla jotain timanttisia vinkkejä jakaa?

Aamiaissämpylät gluteenittomana

Näistä melko nopeista ja gluteenittomiksi sämpylöiksi aivan uskomattoman herkullisista sämpylöistä on tullut luottoreseptini. Sen ansiosta meillä tuoksuu tuoreille, vastapaistetuille sämpylöille nykyään parikin kertaa viikossa. Kaiken huipuksi, uunituoreina ne kelpaavat myös gluteenitoleranteille. Resepti on löytynyt Gluteenitonta leivontaa -blogista ja se on myös helposti muunneltavissa. Saatan hyvinkin käyttää 1/5 jauhoista kikherne- eli gramjauhoja. Myös erilaiset yrtit, esim. rosmariini sopivat sämpylätaikinaan hyvin.

Leivonnan työvaiheita on 3: taikina, nostatus ja paistaminen. Näihin uppoaa minimissään vain vajaa tunti. Itse käytän alkuperäistä reseptiä runsaammin öljyä, mikä mielestäni on avainasemassa rapean kuoren aikaansaamiseksi.

Gluteenittomat sämpylät:

- 2,5 dl lämmintä vettä

- 1 tl psylliumia

- 1 pussi kuivahiivaa

- 1 tl (kukkurallinen) sokeria

- 250 g gluteenittomia jauhoja

- pari rouhaisua suolaa myllystä

- 2 rkl oliiviöljyä.

Sekoita psyllium veteen ja anna turvota pari minuuttia. Sekoita joukkoon ensin hiiva ja sokeri, ja mittaa sitten keittiövaa'alla mukaan jauhot. Lisää suola ja öljy. Sekoita hyvin yhteen sähkövatkaimen leipäkoukuilla (reilu minuutti riittää). Taikinan kuuluu olla aika tahmeaa tässä vaiheessa.

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Kostuta kädet juoksevan veden alla ja jätä vesi valumaan. Muotoile taikinasta 6-7 sämpylää pellille aina välillä käsiä kostuttaen. Kun kädet ovat kosteat, taikina ei jää käsiin kiinni. Anna sämpylöiden kohota kuumenevan uunin päällä pellillä n. 30 minuuttia, ilman mitään kangasta päällä. Paista 20 minuuttia.

Kun otat sämpylät uunista, laita heti keittiöpyyhe päälle, jotta ne pehmenevät hieman ja anna jäähtyä hetki ennen tarjoamista. Jos olet käyttänyt gramjauhoja taikinassa, sämpylät ovat valmiina melko tummia (kuten kuvassa). Uskalla kuitenkin paistaa niitä koko 20 minuuttia, jotta kuori ehtii paistua rapeaksi.

Äitienpäivän mustapapusuklaakakku kookoskermakuorrutteella

Äitienpäivän suklaakakku

Meillä äitienpäivää juhlistettiin herkullisella suklaakakulla, joka sopi niin pienten kuin isompien juhlijoiden ruokavalioon. Kakku oli nimittäin gluteeniton, maidoton ja munaton - mutta kliseisesti pakko lisätä, ettei kuitenkaan mauton. 

Kakussa yhdistyivät jo aiemmin hyväksi havaittu mustapapubrownies-resepti sekä Chocochilin kookoskermakuorrute. Toimii! Kaikille skeptikoille lupaan käsi sydämellä, ettei kakku maistu papupadalta. Kaikkein paras, oikein mutakakkumainen koostumus siinä on jääkaappikylmänä. Tällöin myös kuorrute on parhaimmillaan. 

Kannattaa kokeilla vaikka kevään juhliin vaihtoehdoksi ruoka-aineallergikoille. Tämä sopii myös vegaaneille, kunhan hunajan vaihtaa johonkin vegaaniseen makeutusvaihtoehtoon ja varmistaa, että suklaa on maidotonta.

Kakkupohja:

- 3 dl keitettyjä mustapapuja (eli pahvinen säilyketölkillinen, esim. Pirkka)
- 3 rkl tummaa kaakaojauhetta

- 0,75 dl mantelijauhetta

- hyppysellinen sormisuolaa

- 0,5 dl kylmäpuristettua kookosöljyä

- 1 dl hunajaa

- 2 rkl tummaa sokeria

- 0,5 tl leivinjauhetta

- 100 g rouhittua tummaa suklaata.

Soseuta keitetyt mustapavut. Sekoita niiden joukkoon kaikki loput raaka-aineet, rouhittu suklaa viimeiseksi. Voitele pieni vuoka kookosöljyllä ja "jauhota" se mantelijauheella. Paista brownieseja 175-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Anna niiden jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista. Kauneimmat palat saa leikattua, kun browniesit ovat jääkaappikylmiä.

Kuorrute:

- 1 prk (250 ml) jääkaappikylmää kookoskermaa 

- 2 rkl kaakaojauhetta

- 3 rkl tomusokeria

- n. 50 g tummaa suklaata sulatettuna.

Vatkaa kevyesti kookoskerma, kaakaojauhe ja tomusokeri yhteen. Lisää sulatettu suklaa ja sekoita vielä kevyesti vatkaten tasaiseksi. Kuorrute on valmis käytettäväksi.

Innolla odotan sitä päivää, kun en itse enää ole vastuussa kakun valmistuksesta, vaan voin vain odotella aamukahveja sänkyyn. Ehkä ensi vuonna jo?

Kookosjogurtti eli kogurtti

Helppoakin helpompi, mutta syntisen herkullinen kookosjogurtti on maidoton vaihtoehto aamiais- tai jälkiruokapöytään.

Valmistaminen vaatii vain hieman kärsivällisyyttä, mutta on muuten simppeliä. Valmistusastiaksi sopii mainiosti lasinen hillopurkki. Itse käytin n. 2,5 dl:n vetoista purkkia, mutta kogurtin voisi myös tehdä valmiiksi annoksiksi pienempiin astioihin, esim. lasisiin vauvanruokapurkkeihin. Eikö olisikin viehättävä tarjoilutapa vaikkapa brunssilla tai juhla-aamiaisella rakkaalle sänkyyn.

Kookosjogurtti:

Aktiivinen valmistusaika: 2 minuuttia, passiivinen valmistusaika: n. vuorokausi

Yhteen isoon tai kahteen pieneen annokseen tarvitset:

- 2 dl kookoskermaa

- 1/2 tl maitohappobakteerijauhetta.

Sekoita kookoskerma ja maitohappobakteerijauhe lasipurkissa. Laita kansi päälle ja anna seistä huoneenlämmössä 24 tuntia. Laita valmis kogurtti jääkaappiin muutamaksi tunniksi ja syö kylmänä.

Nauti aamiaisena tai jälkkärinä vaikkapa marjojen, hedelmien, hillon ja/tai myslin kanssa. Kävipä mielessäni myös tämän käyttö hyytelökakussa täytteenä.

Nopea tahmakana

Mieleni teki useana päivänä aasialaistyylistä ruokaa ja näin jo silmissäni vision tahmaisesta kastikkeesta höyryvän riisikeon päällä. Kun keittokirjoista ei löytynyt sopivaa ideaa, sain inspiraation monella taholla kehutusta ja kohutusta Farangin karamellipossusta sekä sen varianteista eli nopeista karamellikanoista Suolaa ja hunajaa -blogissa ja Masutoaitemu-blogissa.

Meidän keittiössä jouduttiin kiljuvasta nälästä johtuen oikomaan mutkia entisestäänkin, eikä kanan annettu marinoitua tai kastiketta keitelty erikseen. En katsonut kellosta aikaa ruokaa tehdessä, mutta olen ihan varma, että kaikkine pilkkomisineen ja purjon kuullottamisineen ruoka oli pöydässä alle 30 minuutissa. Ja lopputulos oli oikein makoisa, sai jopa kehuja. Tässä siis esikuviaan(kin) pikaisempi, arki-iltojen kokkailuihin sopiva versio tahmakanasta.

Tahmakana kahdelle:

- 1 purjo
- loraus oliiviöljyä
- 2-3 valkosipulin kynttä
- 1 keskivahva punainen chili (siemenineen)
- tuoretta inkivääriä raastettuna (n. 2 x 5 cm pala)
- 2 kanan rintafilettä kuutiotuna
- 1 mehukas appelsiini
- 1 rkl kalakastiketta
- 1 rkl riisiviinietikkaa
- 2 rkl fariinisokeria
- 1,5 rkl maizenaa.

Halkaise purjo ja pese se huolellisesti juoksevan veden alla. Pilko kuivattu purjo suikaleiksi ja kuullota sitä öljyssä paistinpannulla kymmenisen minuuttia, kunnes se on pehmeää ja makeaa. Purjon kuullottuessa miedolla lämmöllä kuori valkosipuli ja inkivääri. Pilko valkosipuli ja chili pieneksi ja raasta inkivääri. Paista niitä toisessa pannussa öljyssä kuumalla lämmöllä hetki ja lisää sitten kanakuutiot. Kun kana on saanut hieman väriä, purista appelsiinin mehu pannuun. Anna kiehua keskikovalla lämmöllä ja lisää kalakastike, riisiviinietikka ja fariinisokeri. Lisää myös kuullotetut purjot ja anna porista n. 10 minuuttia. Suurusta lopuksi kevyesti maizenalla, niin kastike ei ole liian juoksevaa.

Tarjoa jasmiiniriisin kanssa. Riisi valmistuu kätevästi ohessa, kun sen laittaa kypsymään purjon kuullottuessa.

Overnight oats aka yli yön -puuro aka tuorepuuro

Kaura-chiapuurosta on tullut aamuherkkuni, sillä valmistusta ei varsinaisesti ole nimeksikään (mitä nyt pitää illalla muistaa laittaa puuro tekeytymään) ja puuro pitää nälän poissa pitkään.

Kardemummainen chia-kaurapuuro yhdelle:

- 2 dl (riisi)maitoa
- 1 dl kaurahiutaleita
- 1 rkl chiasiemeniä
- hyppysellinen kardemummaa.

Sekoita kaikki ainekset annoskulhossa (tai vaikka hipsutrendikkäästi lasipurkissa :D) ja anna tekeytyä jääkaapissa yön yli. Puuro maistuu ihan sellaisenaan, mutta voit myös ripotella pakkasesta marjoja tai pilkkoa tuoreita hedelmiä päälle.

Kuulumisia (ja pieni sosevinkki)

Blogi on ollut aika hiljainen, mutta tarkoitus ei ole kuitenkaan ollut hävitä kokonaan, vaan palata jossain vaiheessa. Ehkä se vaihe on nyt, kun jälkikasvukin on alkanut kiinnostua mauista. Erityisesti häntä kiinnostaa kaikki, mitä vanhempien lautasella on.

Täällä onkin viime aikoina pähkäilty ensiruokia ja iloittu kokonaan syödyistä puuroannoksista. Serkultani saaduissa vauvanruokakirjoissa on ollut hyviä vinkkejä, joista seuraava on ollut ahkerassa käytössä; paahda juurekset kypsiksi uunissa, niin vitamiinit säilyvät niissä keittämistä paremmin. Paahdetut juurekset saavat lisäksi makean maun ja ne valmistuvat todella vaivatta.

Bataattisose:
Tarvitset yhden ison tai useampia luomubataatteja (itse paahdan yleensä useamman kerralla).

Pese bataatti ja pistä kuoreen haarukalla muutama reikä. Paahda 200-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes kypsä. Anna jäähtyä hetki ja kaavi sitten lusikalla sose esim. jääpala-astiaan, jossa voit pakastaa helposti kerta-annoksia. Bataatti pehmeytyy paahdettaessa todella hyvin eli sitä ei välttämättä tarvitse erikseen lisäsoseuttaa. Täysin samettisen pehmeän koostumuksen aikaansaamiseksi sen voi kuitenkin surauttaa sauvasekottimella. Tarjoa sellaisenaan tai sekoita tilkkaan maitoa (rinta- tai korvikemaitoa) taikka täysjyväriisipuuroa.

- - -
Aktiivisempia päivityksiä Instagramissa, seuraa @lafilleduvent!

Makea vuohenjuusto-omenapiirakka

Vuohenjuusto-omenapiirakka matkalla uuniin

Jokavuotinen omenasavotta oli tänä vuonna odotettua pienempi, joten aivan valtavasti päänvaivaa omenoiden käyttö ei aiheuttanut. Vähän vajaa 40 kg vietiin tuoremehuasemalle ja loppuja on herkuteltu sellaisenaan sekä pääasiallisesti makeissa jälkiruoissa. Satoa olisi kyllä tullut varmaan n. muutama sata kiloa, mutta tänä vuonna rahkeet eivät riittäneet kaiken sen keräämiseen.

Hain hieman vaihtelua perinteisiin piirakkaohjeisiin soveltamalla joitakin vuosia sitten muistaakseni Glorian Ruoka & Viini - lehdessä ollutta vuohenjuustopiirakkareseptiä. Itse reseptiä en ole tallentanut, mutta idea oli jäänyt vuosiksi muhimaan päähäni - ja nyt oli aika toteuttaa se. Jostain syystä tämä konsepti toimi sekä omasta että mieheni mielestä parhaiten lämpimänä. Seuraavana päivänä kylmänä syöty loppupiirakka ei enää viehättänyt samalla tavalla.

Vuohenjuusto-omenapiirakka:

Pohja:
- n. 50 g voita
- 2 reilua ruokalusikallista maitorahkaa (= n. 1/2 pieni maitorahkapurkki)
- 1,5 dl kaurahiutaleita
- 2 dl jauhoja (itse käytin täysjyväriisijauhoja)
- 2 rkl sokeria
- 1 rkl kardemummaa

 Täyte:
- 1 pkt Chavroux-vuohenjuustoa
- loput pienestä maitorahkapurkista (= n. 2 reilua ruokalusikallista)
- 1 iso tai 2 pientä kananmunaa
- 1/2 mehukkaan sitruunan mehu (+ halutessasi sitruunan kuorta)
- sokeria maun mukaan (itse käytin n. 1 dl)

Päälle:
- omenalohkoja tai -siivuja.

Laita uuni lämpenemään 200 °C:een. Pehmennä voita mikrossa n. 10 sekuntia. Sekoita pehmeään voihin maitorahka, kaurahiutaleet, jauhot sekä sokeri ja kardemumma. Jos taikina vaikuttaa kovin tahmealta, lisää vähän jauhoja. Jos taikina taas tässä vaiheessa on liian kuivan oloista, lisää pikkuisen maitorahkaa/pehmeää voita. Taputtele taikina käsin piirakkavuokaan.

Sekoita täytteen ainekset hyvin ja levitä melko juokseva tahna pohjan päälle. Asettele omenasiivut -tai lohkot kauniisti täytteen päälle. Paista n. 30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoamista.

Paluumuutto

Kuten tarkkasilmäisimmät Instagram-seuraajani ovat päätelleet, La fille du vent on palannut Suomeen. Blogihiljaisuutta ovat selittäneet monet hyvät (teko)syyt, kuten kiinteän Internetin ulottuvilla olemattomuus touko-heinäkuussa, yleinen matkalaukkuelämä sekä lopulta elokuussa varsinainen muutto Helsinkiin.

Kaikin puolin elämä on ollut yhtä varsinaista myllerrystä, mutta ehkä se tästä hiljalleen rauhoittuu. Yhteenvetona voin summata, että oli suurempi kulttuurishokki palata Suomeen, kuin talvella 2012 muuttaa Etelä-Afrikkaan. Onneksi matkoja Afrikkaan on kuitenkin tiedossa tulevaisuudessakin.

Seuraa Instagramissa @lafilleduvent

Liikenne ja autoilu Johannesburgissa

Johannesburgin valtavasta asukasmäärästä (n. 12 M laittomat maahanmuuttajat mukaan luettuna) ja autokannasta (valitettavasti en löydä tähän lukua) huolimatta autoilu täällä on mukavampaa kuin osaisi olettaa. Tottakai alkuun jännitti erityisesti vasemmanpuoleinen liikenne, ruuhkat ja varsinkin hullun ajotyylin ja kolarialttiuden maineessa olevat "taksikuskit".

Paikallinen "taksi" (kuva lainattu sivulta http://missearthsa.co.za/)

Paikallisessa sanastossa takseilla ei kuitenkaan tarkoiteta mittarein varustettuja yksittäisiä asiakkaita kuljettavia henkilöautoja, vaan useimmiten jo muutaman vuosikymmenen nähneitä Toyota Hiaceja, joihin on asennettu penkkejä neljään riviin ja jotka vetävät parisenkymmentä matkustajaa kerralla. Taksit toimivatkin bussien tavoin, vaikkakin hieman joustavammin reittien ja aikataulujen suhteen, hyvin heikon julkisen liikenteen tukena.

Taksin voi pysäyttää käsimerkein missä tahansa kadunkulmassa ja ne pysähtelevätkin täysin arvaamattomasti muusta liikenteestä välittämättä, useimmiten vain laittamalla hätävilkut päälle. Tätä signalointia ja sen havaitsemista tosin hankaloittaa se, että suurimmalla osalla näistä autoista on kaikki neljä kulmaa niin kolhuisia, että valot eivät enää toimi - jos niitä enää edes on matkassa mukana.

Paikallisten neuvot liikenteeseen olivatkin pyhässä yksinkertaisuudessaan: varo takseja. Peltivaurioita jo kärsineiden taksien kuskit eivät välitä mahdollisista lisänaarmuista ja -kolhuista, ja lisäksi he kunnon kolarin tullen liukenevat paikalta sen verran vikkelään, että vakuutuspapereiden täyttämisestä ei voi haaveillakaan.

Lisää päänvaivaa liikenteessä tuottavat jatkuvasti poissa toiminnasta olevat liikennevalot sekä teiden laatu. Niinkin lyhyellä matkalla kuin Killarneystä Sandtoniin (10 km eli täällä ei matka eikä mikään) laskin, että yhteen suuntaan oli neljät liikennevalot poissa toiminnasta. Kyse oli Oxford Roadista eli Jo'burgin pohjoisen keskusta-alueen toisesta pääväylästä.

Vesi suihkuaa Oxfordin ja Katherine Streetin kulmassa

Valojen toimimattomuus tietenkin hidastaa matkaa, mutta ei kuitenkaan aiheuta kaaosta, jonka voisin kuvitella kehittyvän Helsingissä esim. Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmassa. Täällä liikenne sujuu poikkeustilanteissakin hämmästyttävän joustavasti. Vaikka kyse olisi nelitasoristeyksestä, jossa on niin suoraan kuin kaikkiin mahdollisiin suuntiin kääntyviä kaistoja, pienen alkuhämmenyksen jälkeen kultakin suunnalta (kultakin kaistalta) pääsee ensimmäisenä jonossa olevat autot jatkamaan matkaansa yksi kerrallaan. Ja tämä etenee kellon kierron mukaan siten, että pääset etenemään aina oikealla puolellasi risteyksessä olleiden liikuttua.

Ruuhka-aikoihin radiossa tiedotaan todella tarkasti (lähes) kaikista poissa toiminnasta olevista liikennevaloista sekä onnettomuuksista. Ja kuten kuvitella voi, niiden luettelemiseen saattaa päivästä riippuen mennä useampikin minuutti. (Ja voi sitä ylpeyttä, kun huomaa ensimmäisen kerran kykenevänsä paikallistamaan kaikki nämä mainitut tienristeykset!) Pahimpiin eli kaikkein ruuhkaisimpiin risteyksiin saapuu yleensä ruuhka-ajaksi liikenteenohjaajia mikäli liikennevalot on rikki.

Lisäksi teiden laatu on paikoitellen järkyttävä. Asfaltoituja ne toki ovat, mutta saattavat olla niin kuoppaisia, että ratista saa pitää tiukasti kaksin käsin kiinni, jotta auto pysyy kaistalla. Ja heti keskustan ulkopuolella teissä ei ole pientareita, vaan vain rosoinen asfalttireunus heti sentin päässä viivasta. Tämä tosin ei päde koko maahan, vaan esim. Kapkaupungin tiet ovat täysin eurooppalaisen standardin mukaisia - elleivät jopa parempia.

Aamupäiväruuhkassa M1:llä

Vielä yksi mainitsemisen arvoinen seikka Johannesburgin liikenteestä on se, että ruuhkat ovat aivan arvaamattomia. Ne eivät noudata orjallisesti kellonaikoja tai arkipäiviä, vaan joinain aamuina aivan tyypilliseen aikaan liikenteessä ollessa saattaa työmatkaan (n. 6 km) kulua 45 minuuttia jonossa madellen, mutta toisina vain vartin. Ja joskus taas moottoritie M1 (Kehä I:stä vastaava - tosin siinä on vähintään 3 kaistaa ja parhaimmillaan 7) seisoo arkitorstaina aamupäivällä klo 11, kun taas viikonlopun alkaessa perjantaina klo 16 ruuhkaa ei ole nimeksikään.

Aasinlihaskandaali

Kuva lainattu osoitteesta http://www.oxfamblogs.org

Euroopassa vellonut hevosenlihaskandaali sai myös etelä-afrikkalaiset testaamaan lihatuotteitaan ja niiden todellisia lihapitoisuuksia. Ja mitäs tulokset paljastivatkaan; aasinlihaskandaalin. Ainakin aasia, vuohta ja vesipuhvelia löytyi 68 % testatusta 139 tuotteesta, joiden ainesosaluettelon mukaan tuli sisältää vain naudanlihaa.

Eräässä radio-ohjelmassa oli myös puhetta strutsi- ja kengurulöydöksistä. Strutsin vielä ymmärrän, sillä sitä kasvatetaan ja syödään täällä aika paljon. Mutta kenguru on jo kirjaimellisesti todella kaukaa haettua. Näille väitteille en löytänytkään mitään lähteitä.

Kitupiikkisoppa

Kuva on harhaanjohtava, lautasella ei ole hernekeittoa.

Tämä keitto, kitupiikkisoppa sai nimensä mieheni tokaisusta, joka viittasi siihen, että keittoon käytettiin kaikkia jääkaapin jämiä. Tiedä sitten, kuvaako ruoan nimi enemmän sen keittäjää vai itse keittoa... Keitosta tuli kuitenkin erittäin makoisaa ja valmistan sitä mielelläni toistekin.

Thai-tyylinen parsakaali-purjososekeitto:

- loraus oliivi- tai seesamiöljyä
- pieni pala inkivääriä raastettuna
- 2 valkosipulinkynttä raastettuna
- pieni punainen chilipalko (siemenineen, jos haluat tulista)
- 1 parsakaali
- 1 iso purjo
- kourallinen punaisia linssejä
- 1 tölkki kookosmaitoa
- suolaa tai kalakastiketta maun mukaan

Kuullota raastettua inkivääriä ja valkosipulia sekä pilkottua chiliä öljyssä hetki. Lisää pannulle huolella pesty ja pilkottu purjo. Anna purjon kuullottua pehmeäksi.

Keitä kattilassa runsaassa vedessä muutamaan osaan pilkottu parsakaali. Kun parsakaali on kypsää, ota kattilasta talteen keitinvettä puolisen litraa. Kaada suurin osa lopusta keitinvedestä pois, mutta jätä sitä kattilan pohjalle muutama sentti. Lisää parsakaalin joukkoon kuullotetut purjot mausteineen. Soseuta.

Lisää soseutettuun keittopohjaan kookosmaito, kourallinen punaisia linssejä, ripaus suolaa, sekä keitinvettä sen mukaan, kuinka juoksevaksi haluat keiton. Keitä keittoa vielä n. 10 minuuttia, jotta linssit kypsyvät. (Huom! Jos jätät keiton kovin paksuksi, se kuplii helposti yli ja polttaa lähistöllä olevat kädet! T. Nimimerkki Kokemusta on) Tarjoa tuoreen korianterin kanssa.

Pieni etelä-afrikka-suomi -sanasto turistille

Etelä-Afrikan lippu

Miksi etelä-afrikka-suomi -sanasto? Etelä-Afrikassahan puhutaan englantia, ei etelä-afrikkaa. Kyllä, aivan niin - ja sen englannin lisäksi 10 muuta virallista kieltä, joista puhutuimmat ovat afrikaans, zulu ja xhosa. Vain 9,6 % väestöstä puhuu englantia äidinkielenään.

Afrikaans on hollantilaisten jälkeläisten kieli ja siis pääasiassa valkoisten kieli. Se ei kuitenkaan ole aivan hollantia, vaan tarinan mukaan pikemminkin yksinkertaisempaa ns. keittiöhollantia, joka kehittyi (tai taantui) Etelä-Afrikkaan saapuneiden hollantilaisten kommunikoidessa palvelijoidensa eli mustien, täysin hollantia osaamattomien henkilöiden kanssa. Zulu ja xhosa ovat alkuperäiskieliä.

Tästä kielisekamelskasta johtuen Etelä-Afrikassa puhutussa englannissa on paljon lainasanoja ja muita vaikutteita (kuten normista poikkeavia lausumistapoja) toisista virallisista kielistä. Äidinkielenään englantia puhuvien pienestä määrästä huolimatta englanti toimii täällä lingua francana. Sillä tulee siis toimeen aivan kaikkialla.

Alla pieni sanasto, joka ei ole millään tavalla kattava, mutta sisältää hyödyllisiä, jokapäiväisiä sanoja.

Bill - lasku ravintolassa
Boerewors (a.) - mausteinen maalaismakkara (raakamakkara)
Braai (a.) - grilli, grillata (to braai)
Brinjal - munakoiso
Droëwors (a.) - kuivattu makkara
Garage - huoltoasema
Howzit? - Moi, miten menee?
Indaba - konferenssi
Ja (a.)- kyllä (lähes kaikki, myös englantia äidinkielenään puhuvat käyttävät; lausutaan afrikaanslaisittain jaaah)
Just now - kohta (now now = nopeammin kuin kohta, mutta ei kuitenkaan heti - afrikkalainen aikakäsitys :D)
Lekker (a.) - hyvä (myös ruoasta) tai cool-tyyppinen lausahdus
Mielie - maissi
Mzansi - Etelä-Afrikka
Naartjie (a.) - mandariini (lausutaan naatzie, ihmettelin aluksi kuinka kehtasivat puhua natseista :D)
Ou (a.) - vanha (ouma = isoäiti, oupa = isoisä), esiintyy usein ravintoloiden nimissä "De Oude..."
Pap - maissipuuro; perinteinen afrikaans-ruoka, nykyään erityisesti köyhien ruokaa
Robot - liikennevalot
Sosatie - vartaassa tarjottavat lihat; esim. chicken sosatie = kanavarras
Tomato sauce - ketsuppi
Yebo (x.) - kyllä

(a.) = alun perin afrikaansia
(x.) = alun perin xhosaa

Chef Bruce Robertson at The Boat House

Pieni helmi matkalla Kapin niemimaan (Cape Peninsula) kärkeen* on paikka nimeltä Scarborough. Se on pieni suojeltu kylä, jonka ranta on upea. Kylä on niin pieni, ettei siellä ole kuin yksi virallinen ravintola, kahvila ja pieni kioski. Ja jäätelömyyjä rannalla.

Maisema Scarborough'ssa

Maisemien, rannan ja yleisen rennon tunnelman lisäksi kylässä kannattaa pysähtyä sen toisen, epävirallisemman ravintolan takia. Huippukokki Bruce Robertson on nimittäin avannut paikan, jonka konsepti on totutusta poikkeava. The Boat Housen miljöö on Brucen oma koti eli upea merenrantahuvila.

Paikan lämminhenkisyyden ja rentouden aistii jo ensihetkestä, kun Bruce vastaanottaa vieraansa paljain jaloin terassillaan ja kysyy, maistuisiko aperitiiviksi paikallinen, méthode cap classique -menetelmällä valmistettu paikallinen kuohuviini, Miss Molly.

Bruce valmistaa annokset kotikeittiössään silmiesi edessä samalla kun nautit maisemista ja siemailet viiniä. Myös itse ateriointi on kovin kodinomainen; istut todennäköisesti ventovieraiden kanssa samassa pöydässä, jolloin heihin tulee tutustuttua väkisinkin.

Mussel chowder

Bruce tarjoaa viiden ruokalajin lounaita (jollaiselta postauksen kuvitus on näpsitty) ja kolmen ruokalajin illallisia (jollaisella olemme myös olleet, mutta josta ei ole julkaisukelpoista kuva-aineistoa). Paikkaan on tehtävä varaus ja maksu suoritetaan etukäteen. Kuulemma seuraavat vapaat ajankohdat ovat vasta parin kuukauden päässä, mutta tietenkin kannattaa olla häneen yhteydessä, vaikka käyntisi olisi enemmän ex tempore -luontoinen. Meidät hän ainakin sai ängettyä yhdelle lounaalle vajaata viikkoa ennen, vaikka periaatteessa olikin täyteen buukattu.

Fish frikadelle

Bruce itse kertoi panostavansa enemmän lounaaseen. Illallinenkin on tietysti mainio, mutta vähemmän kunnianhimoinen ja rennompi kolmella ruokalajillaan. Kaikessa kuitenkin on teemana lähiruoka: 90 % aterioihin käytetyistä aineksista tulee alle 30 kilometrin säteeltä. Meren äärellä kun ollaan, tarjolla on pääasiassa kalaa ja mereneläviä (karttaen kuitenkin eteläisen Afrikan uhanalaisten kalojen listan, SASSI:n punaisella ja oranssilla merkittyjä lajeja).

Angelfish

Bruce Robertson on Etelä-Afrikan kokkiylpeys, joka on kiertänyt maailmaa ja kokannut kovassa seurassa, mm. Gordon Ramsay'n yhden Michelin-tähden Pétrus-ravintolassa Lontoossa. The Boat Housessa annokset ovat kuitenkin melko yksinkertaisia ja maut puhtaita, tuoden esille raaka-aineiden laadukkuuden ja raikkauden - pientä hifistelyä kuitenkin unohtamatta.

Jälkiruoka, jossa pannacottaa, fzozen creamia, malva puddingia (etelä-afrikkalainen erikoisuus), chocolate liquor saucea ja bee pollenia

Tämä ravintolakokemus (x2) oli kaikin puolin niin miellyttävä, että suosittelen sitä kaikille Cape Pointissa vieraileville.

Juustolautanen

* Oikeastaan voisi sanoa kärkiin, sillä niemen päästä löytyy sekä Cape of Good Hope (Hyväntoivonniemi) että Cape Point (Kapin niemimaan kärki).

Auringonlasku The Boat Housen terassilla

Paluu joulutauolta

Joulutaukoni venähti vähän pitkäksi, mutta sen ansiosta takataskussa on mainioita elämyksiä ja kokemuksia sekä uutta intoa kokkailla kotikeittiössä.

Gordon's Bay

Siirryimme jo joulukuun puolivälissä sisämaan paahteesta raikkaan merituulen äären ja kiertelimme ahkerasti Kapkaupungin ympäristöä. Mukana matkassa oli taas vieras Suomesta, joten kävimme sekä vanhoissa, hyviksi todetuissa paikoissa (kylissä, viinitiloilla, ravintoloissa) että uusissa kohteissa tutustumassa.

Joulun jälkeen lähdimme kaveriporukassa matkaamaan takaisin kohti Johannesburgia. Kilometrejä matkattavana oli noin 1400, mutta road tripin matkustustahti oli rento ja joissakin kaupungeissa pysähdyimme jopa useammaksi päiväksi. Raukea eteneminen ja melko alhaiset päivittäiset kilometrimäärät tekivät matkasta viihtyisän. Liian tiukkaa aikataulua ei kannattaisikaan suunnitella, sillä Afrikan teillä pitää varautua kaikkeen. Tiet ovat huonokuntoisia ja kiertoreittejä saattaa joutua koluamaan syystä jos toisesta.

Hiekka pöllysi kiertotiellä

Tällä kertaa yhdellä etapillamme ajoimme n. 400 kilometrin matkaa 9,5 tuntia, sillä jouduimme poikkeamaan pääväylältä metsäpalon takia (ne ovat täällä yleisiä). Onneksi allamme oli neliveto, muuten meno kuoppaisilla hiekkateillä olisi saattanut olla hieman epämukavampaa.*

Kiertotiellä jossain Riversdalen ja Mossel Bayn välillä metsäpalon takia

Joulu- ja kesäloma on siis takana ja paluu normaaliin päiväjärjestykseen koittanut.

La fille du vent toivottaa 

herkullista uutta vuotta 2013 

kaikille lukijoilleen ja kanssabloggaajilleen!

*Tätä edeltävällä kerralla jouduttuamme kiertotielle, pääväylä oli suljettu mellakoiden, polttopullojen ja ruumiin (huomaa yksikkö) takia. Mukana oli tietenkin vieraita Suomesta, jotka saivat reissulleen eksotiikkaa koko rahan edestä. Mutta kaikki tänne kylään tulossa olevat ystävät ja sukulaiset; ei huolta, kyllä tänne on ihan turvallista tulla kylään :)

Kulinaristin päivä Johannesburgissa

Johannesburg on monelle vain pikainen välilasku matkalla Kapkaupunkiin, safareille tai syvemmälle Afrikkaan. Älä kuitenkaan kiirehdi määränpäähäsi, vaan varaa ainakin vuorokausi tutustua kultaiseen kaupunkiin (eGoli zuluksi).

Johannesburg on historiaa huokuva, tiukasti nykyhetkessä elävä miljoonakaupunki. Se on ollut usein otsikoissa negatiivisista syistä, mutta älä anna sen asettaa liikaa ennakkoluuloja. Suurin osa rikoksista tapahtuu paikallisissa slummeissa eli townshipeissä, joihin turisteilla ei ole yksin asiaa.

Aamiainen

Suuntaa aamiaiselle Parkhurstin trendikkäälle 4th Avenuelle, jossa riittää kadulle levittyviä ravintoloita, kahviloita ja pikkuliikkeitä toinen toisensa jälkeen. Istahda vaikka Vovo Teloon tai Niceen. 

Aamukahvi Vovo Telossa

Lounas

Siirry lounaalle lauantaisin järjestettävälle Neighbourgoodsmarketille Braamfonteiniin, jossa voit ostaa yhdestä kojusta herkullisen ruoka-annoksen ja toisesta sen seuraksi paikallista viiniä. Sulattele ateriaa viereisessä 70 Juta Street –keskuksessa, joka pitää sisällään valokuvanäyttelyitä, muotia, designia, kahvilan ja työtiloja.

Ostereita ja kuohuvaa Neighbourgoodsmarketilla

Auringonlaskudrinkit

Sundownersit ovat suosittuja koko maassa ja upea tapa aloittaa ilta. Bongaa vihreä välähdys Westcliff-hotellin Polo Barin terassilta tai Hyde Parkin Sun-hotellin Pool Deckiltä. Mene ajoissa tai varaa pöytä etukäteen. Etenkin perjantai-iltaisin paikat ovat äärimmäisen suosittuja. Huomaa, että aurinko laskee Jozissa (kuten paikalliset sitä tuttavallisesti kutsuvat) aikaisin; keskitalvella eli kesäkuun lopussa viiden jälkeen ja keskikesällä eli joulukuun lopussa seitsemältä. 

Auringonlasku Hyde Parkissa

Illallinen

Päätä päivä fine diningin merkeissä DW Eleven-13–ravintolassa. Suosittu ravintola on valittu maan kymmenen parhaan ravintolan joukkoon, joten muista tehdä pöytävaraus ainakin pari viikkoa etukäteen.

Jälkiruoka DW eleven-13:ssa

Teksti on tilaustyö Skyscanner-lentohakupalvelulle, josta se löytyy lyhyemmässä muodossa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Karjalanpiirakat munavoilla ja persiljalla

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun vietän (tai asun) itsenäisyyspäivän muualla kuin Suomessa. Ensimmäistä kertaa kuitenkin panostan siihen "juhlaruokien" muodossa. Eilen leivoin karjalanpiirakoita (huh, mikä homma!) ja illaksi olen ostanut kylmäsavulohta. Erittäin suomalaista, eikö!

Itse asiassa karjalanpiirakat ovat olleet to do -listalla jo pidemmän aikaa, mutta ruisjauhojen saatavuus on täällä heikohko, joten olen joutunut etsimään sitä useammasta paikasta. Eilen vihdoin löysin niitä yhdestä apteekista, jossa on todella suuri health food -osasto. Eikä hintakaan päätä huimannut, n. 3,2 €/2,5 kg.

Karjalanpiirakat ennen uunia

Piirakoiden teossa noudatin Nannan perusteellista ohjetta. Kuoritaikinaan tosin laitoin pari desiä vähemmän jauhoja, koska taikina vaikutti tarpeeksi kiinteältä ilmankin. Piirakat onnistuivat todella hyvin ensikertalaiselta, mutta olihan se kaulitseminen, täyttäminen ja rypyttäminen puuduttavaa hommaa yksin. Ensi kerralla otan ehdottomasti apulaisen tai ainakin juttuseuraa prosessiin.

Ensimmäinen ruisleipäni

Uunituore ruisleipä

Juuri kupli oikeaoppisesti viidentenä päivänään, joten pääsin varsinaisen leivän tekoon. Ensin täytyi kuitenkin tehdä esitaikina ja antaa sen levätä lämpimässä ainakin 12 tuntia.

Esitaikina (yhteen ruislimppuun):

- 0,5 dl juurta
- 0,5 dl vettä
- 1,5 dl ruisjauhoja.

Pro-leipureista poiketen ilmoitan aineiden määrät grammojen sijaan desilitroissa. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että en halunnut yhtä leipäkokeilua varten ostaa vaakaa. Yllä oleviin mittoihin pääsin hyödyllisen konvertointisivun avulla.

Esitaikina

Sitten itse leipomiseen. Monelta taholta saadun blogikannustuksen rohkaisemana ryhdyin vaivaamaan taikinaa. Kuikuilin jälleen ohjeita Jauhot suussa -blogista, mutta joko konvertoin mitat aivan pieleen tai taikinani vain käyttäytyi täysin eri tavalla (onhan jauhoissakin eroja); jouduin nimittäin lisäämään jauhoja useaan otteeseen lisää - kokonaisuudessaan lähes tuplasti vesimäärään verrattuna.

Ruisleipä:
- esitaikina
- 1,5 dl vettä
- n. 3 dl ruisjauhoja
- kaksi hyppysellistä suolaa.

Yritin seurata taikinan käytöstä ja välttää liikaa jauhojen käyttöä. Lisäsin jauhoja vain niin kauan, että se oli jotenkuten käsin vaivattavaa, mutta kuitenkin vielä kosteaa. Lopulta vaivasin taikinaa vain vaivaiset (pun intended) 7 minuuttia ja laitoin taikinan lepäämään reiluksi tunniksi lämpimään paikkaan.

En tiennyt yhtään, minkälaista taikinan tulisi koostumukseltaan olla ja koska vaivaaminenkin jäi vähäiseksi, olin melko varma, että kokeilu ei olisi kovin onnistunut.

Taikinan noustua, paistoin sitä 200 asteisessa uunissa tunnin. Kesken paiston uunista alkoi tulvia herkullinen ruisleivän tuoksu - silloin tiesin, että olin tehnyt ainakin jotain oikein.

Leipä oli vielä tulikuumaa, kun leikkasin siitä kantapalan. Sivelin sille reilusti voita ja maistoin. Leipä maistui aivan oikealta ruisleivältä! Rakennekin oli oikeanlainen.

Terveiset kaikille tutuille, jotka ovat tulossa täällä käymään: pyyhkikää tuliaislistalta pois Ruis 100! :D