Näytetään tekstit, joissa on tunniste expat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste expat. Näytä kaikki tekstit

torstai 26. syyskuuta 2013

Paluumuutto

Kuten tarkkasilmäisimmät Instagram-seuraajani ovat päätelleet, La fille du vent on palannut Suomeen. Blogihiljaisuutta ovat selittäneet monet hyvät (teko)syyt, kuten kiinteän Internetin ulottuvilla olemattomuus touko-heinäkuussa, yleinen matkalaukkuelämä sekä lopulta elokuussa varsinainen muutto Helsinkiin.

Kaikin puolin elämä on ollut yhtä varsinaista myllerrystä, mutta ehkä se tästä hiljalleen rauhoittuu. Yhteenvetona voin summata, että oli suurempi kulttuurishokki palata Suomeen, kuin talvella 2012 muuttaa Etelä-Afrikkaan. Onneksi matkoja Afrikkaan on kuitenkin tiedossa tulevaisuudessakin.

Seuraa Instagramissa @lafilleduvent

lauantai 11. toukokuuta 2013

Liikenne ja autoilu Johannesburgissa

Johannesburgin valtavasta asukasmäärästä (n. 12 M laittomat maahanmuuttajat mukaan luettuna) ja autokannasta (valitettavasti en löydä tähän lukua) huolimatta autoilu täällä on mukavampaa kuin osaisi olettaa. Tottakai alkuun jännitti erityisesti vasemmanpuoleinen liikenne, ruuhkat ja varsinkin hullun ajotyylin ja kolarialttiuden maineessa olevat "taksikuskit".

Paikallinen "taksi" (kuva lainattu sivulta http://missearthsa.co.za/)
Paikallisessa sanastossa takseilla ei kuitenkaan tarkoiteta mittarein varustettuja yksittäisiä asiakkaita kuljettavia henkilöautoja, vaan useimmiten jo muutaman vuosikymmenen nähneitä Toyota Hiaceja, joihin on asennettu penkkejä neljään riviin ja jotka vetävät parisenkymmentä matkustajaa kerralla. Taksit toimivatkin bussien tavoin, vaikkakin hieman joustavammin reittien ja aikataulujen suhteen, hyvin heikon julkisen liikenteen tukena.

Taksin voi pysäyttää käsimerkein missä tahansa kadunkulmassa ja ne pysähtelevätkin täysin arvaamattomasti muusta liikenteestä välittämättä, useimmiten vain laittamalla hätävilkut päälle. Tätä signalointia ja sen havaitsemista tosin hankaloittaa se, että suurimmalla osalla näistä autoista on kaikki neljä kulmaa niin kolhuisia, että valot eivät enää toimi - jos niitä enää edes on matkassa mukana.

Paikallisten neuvot liikenteeseen olivatkin pyhässä yksinkertaisuudessaan: varo takseja. Peltivaurioita jo kärsineiden taksien kuskit eivät välitä mahdollisista lisänaarmuista ja -kolhuista, ja lisäksi he kunnon kolarin tullen liukenevat paikalta sen verran vikkelään, että vakuutuspapereiden täyttämisestä ei voi haaveillakaan.

Lisää päänvaivaa liikenteessä tuottavat jatkuvasti poissa toiminnasta olevat liikennevalot sekä teiden laatu. Niinkin lyhyellä matkalla kuin Killarneystä Sandtoniin (10 km eli täällä ei matka eikä mikään) laskin, että yhteen suuntaan oli neljät liikennevalot poissa toiminnasta. Kyse oli Oxford Roadista eli Jo'burgin pohjoisen keskusta-alueen toisesta pääväylästä.

Vesi suihkuaa Oxfordin ja Katherine Streetin kulmassa
Valojen toimimattomuus tietenkin hidastaa matkaa, mutta ei kuitenkaan aiheuta kaaosta, jonka voisin kuvitella kehittyvän Helsingissä esim. Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmassa. Täällä liikenne sujuu poikkeustilanteissakin hämmästyttävän joustavasti. Vaikka kyse olisi nelitasoristeyksestä, jossa on niin suoraan kuin kaikkiin mahdollisiin suuntiin kääntyviä kaistoja, pienen alkuhämmenyksen jälkeen kultakin suunnalta (kultakin kaistalta) pääsee ensimmäisenä jonossa olevat autot jatkamaan matkaansa yksi kerrallaan. Ja tämä etenee kellon kierron mukaan siten, että pääset etenemään aina oikealla puolellasi risteyksessä olleiden liikuttua.

Ruuhka-aikoihin radiossa tiedotaan todella tarkasti (lähes) kaikista poissa toiminnasta olevista liikennevaloista sekä onnettomuuksista. Ja kuten kuvitella voi, niiden luettelemiseen saattaa päivästä riippuen mennä useampikin minuutti. (Ja voi sitä ylpeyttä, kun huomaa ensimmäisen kerran kykenevänsä paikallistamaan kaikki nämä mainitut tienristeykset!) Pahimpiin eli kaikkein ruuhkaisimpiin risteyksiin saapuu yleensä ruuhka-ajaksi liikenteenohjaajia mikäli liikennevalot on rikki.

Lisäksi teiden laatu on paikoitellen järkyttävä. Asfaltoituja ne toki ovat, mutta saattavat olla niin kuoppaisia, että ratista saa pitää tiukasti kaksin käsin kiinni, jotta auto pysyy kaistalla. Ja heti keskustan ulkopuolella teissä ei ole pientareita, vaan vain rosoinen asfalttireunus heti sentin päässä viivasta. Tämä tosin ei päde koko maahan, vaan esim. Kapkaupungin tiet ovat täysin eurooppalaisen standardin mukaisia - elleivät jopa parempia.

Aamupäiväruuhkassa M1:llä
Vielä yksi mainitsemisen arvoinen seikka Johannesburgin liikenteestä on se, että ruuhkat ovat aivan arvaamattomia. Ne eivät noudata orjallisesti kellonaikoja tai arkipäiviä, vaan joinain aamuina aivan tyypilliseen aikaan liikenteessä ollessa saattaa työmatkaan (n. 6 km) kulua 45 minuuttia jonossa madellen, mutta toisina vain vartin. Ja joskus taas moottoritie M1 (Kehä I:stä vastaava - tosin siinä on vähintään 3 kaistaa ja parhaimmillaan 7) seisoo arkitorstaina aamupäivällä klo 11, kun taas viikonlopun alkaessa perjantaina klo 16 ruuhkaa ei ole nimeksikään.

torstai 6. joulukuuta 2012

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Karjalanpiirakat munavoilla ja persiljalla
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun vietän (tai asun) itsenäisyyspäivän muualla kuin Suomessa. Ensimmäistä kertaa kuitenkin panostan siihen "juhlaruokien" muodossa. Eilen leivoin karjalanpiirakoita (huh, mikä homma!) ja illaksi olen ostanut kylmäsavulohta. Erittäin suomalaista, eikö!


Itse asiassa karjalanpiirakat ovat olleet to do -listalla jo pidemmän aikaa, mutta ruisjauhojen saatavuus on täällä heikohko, joten olen joutunut etsimään sitä useammasta paikasta. Eilen vihdoin löysin niitä yhdestä apteekista, jossa on todella suuri health food -osasto. Eikä hintakaan päätä huimannut, n. 3,2 €/2,5 kg.

Karjalanpiirakat ennen uunia
Piirakoiden teossa noudatin Nannan perusteellista ohjetta. Kuoritaikinaan tosin laitoin pari desiä vähemmän jauhoja, koska taikina vaikutti tarpeeksi kiinteältä ilmankin. Piirakat onnistuivat todella hyvin ensikertalaiselta, mutta olihan se kaulitseminen, täyttäminen ja rypyttäminen puuduttavaa hommaa yksin. Ensi kerralla otan ehdottomasti apulaisen tai ainakin juttuseuraa prosessiin.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Hapanjuuri

Ensimmäiset kuukaudet expattina julistin itsevarmasti, etten sitten kaipaa tai tule kaipaamaan Suomesta erityisesti mitään ruokia. Kuinkas sitten kävikään...

Kun sekä ensimmäisestä että toisesta tuliaislähetyksestä oli unohtunut 100% ruisleipä, alkoi ruisleivän himo käydä ylitsepääsemättömäksi. Epätoivoisena ryhdyin googlaamaan ruisleipäohjeita. Apu löytyi onneksi Jauhot suussa -blogista. Hapanjuureni on jo muhimassa ja sen pitäisi olla sunnuntaina käytettävissä.

Hapanjuuri neljäntenä päivänä
Nyt pitäisi enää keksiä, miten saan työstettyä leipätaikinan käsin sopivaksi, sillä en omista minkään sortin leipä- tai monitoimikonetta. Hyviä neuvoja otetaan vastaan!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...