Pieni etelä-afrikka-suomi -sanasto turistille

Etelä-Afrikan lippu

Miksi etelä-afrikka-suomi -sanasto? Etelä-Afrikassahan puhutaan englantia, ei etelä-afrikkaa. Kyllä, aivan niin - ja sen englannin lisäksi 10 muuta virallista kieltä, joista puhutuimmat ovat afrikaans, zulu ja xhosa. Vain 9,6 % väestöstä puhuu englantia äidinkielenään.

Afrikaans on hollantilaisten jälkeläisten kieli ja siis pääasiassa valkoisten kieli. Se ei kuitenkaan ole aivan hollantia, vaan tarinan mukaan pikemminkin yksinkertaisempaa ns. keittiöhollantia, joka kehittyi (tai taantui) Etelä-Afrikkaan saapuneiden hollantilaisten kommunikoidessa palvelijoidensa eli mustien, täysin hollantia osaamattomien henkilöiden kanssa. Zulu ja xhosa ovat alkuperäiskieliä.

Tästä kielisekamelskasta johtuen Etelä-Afrikassa puhutussa englannissa on paljon lainasanoja ja muita vaikutteita (kuten normista poikkeavia lausumistapoja) toisista virallisista kielistä. Äidinkielenään englantia puhuvien pienestä määrästä huolimatta englanti toimii täällä lingua francana. Sillä tulee siis toimeen aivan kaikkialla.

Alla pieni sanasto, joka ei ole millään tavalla kattava, mutta sisältää hyödyllisiä, jokapäiväisiä sanoja.

Bill - lasku ravintolassa
Boerewors (a.) - mausteinen maalaismakkara (raakamakkara)
Braai (a.) - grilli, grillata (to braai)
Brinjal - munakoiso
Droëwors (a.) - kuivattu makkara
Garage - huoltoasema
Howzit? - Moi, miten menee?
Indaba - konferenssi
Ja (a.)- kyllä (lähes kaikki, myös englantia äidinkielenään puhuvat käyttävät; lausutaan afrikaanslaisittain jaaah)
Just now - kohta (now now = nopeammin kuin kohta, mutta ei kuitenkaan heti - afrikkalainen aikakäsitys :D)
Lekker (a.) - hyvä (myös ruoasta) tai cool-tyyppinen lausahdus
Mielie - maissi
Mzansi - Etelä-Afrikka
Naartjie (a.) - mandariini (lausutaan naatzie, ihmettelin aluksi kuinka kehtasivat puhua natseista :D)
Ou (a.) - vanha (ouma = isoäiti, oupa = isoisä), esiintyy usein ravintoloiden nimissä "De Oude..."
Pap - maissipuuro; perinteinen afrikaans-ruoka, nykyään erityisesti köyhien ruokaa
Robot - liikennevalot
Sosatie - vartaassa tarjottavat lihat; esim. chicken sosatie = kanavarras
Tomato sauce - ketsuppi
Yebo (x.) - kyllä

(a.) = alun perin afrikaansia
(x.) = alun perin xhosaa

Chef Bruce Robertson at The Boat House

Pieni helmi matkalla Kapin niemimaan (Cape Peninsula) kärkeen* on paikka nimeltä Scarborough. Se on pieni suojeltu kylä, jonka ranta on upea. Kylä on niin pieni, ettei siellä ole kuin yksi virallinen ravintola, kahvila ja pieni kioski. Ja jäätelömyyjä rannalla.

Maisema Scarborough'ssa

Maisemien, rannan ja yleisen rennon tunnelman lisäksi kylässä kannattaa pysähtyä sen toisen, epävirallisemman ravintolan takia. Huippukokki Bruce Robertson on nimittäin avannut paikan, jonka konsepti on totutusta poikkeava. The Boat Housen miljöö on Brucen oma koti eli upea merenrantahuvila.

Paikan lämminhenkisyyden ja rentouden aistii jo ensihetkestä, kun Bruce vastaanottaa vieraansa paljain jaloin terassillaan ja kysyy, maistuisiko aperitiiviksi paikallinen, méthode cap classique -menetelmällä valmistettu paikallinen kuohuviini, Miss Molly.

Bruce valmistaa annokset kotikeittiössään silmiesi edessä samalla kun nautit maisemista ja siemailet viiniä. Myös itse ateriointi on kovin kodinomainen; istut todennäköisesti ventovieraiden kanssa samassa pöydässä, jolloin heihin tulee tutustuttua väkisinkin.

Mussel chowder

Bruce tarjoaa viiden ruokalajin lounaita (jollaiselta postauksen kuvitus on näpsitty) ja kolmen ruokalajin illallisia (jollaisella olemme myös olleet, mutta josta ei ole julkaisukelpoista kuva-aineistoa). Paikkaan on tehtävä varaus ja maksu suoritetaan etukäteen. Kuulemma seuraavat vapaat ajankohdat ovat vasta parin kuukauden päässä, mutta tietenkin kannattaa olla häneen yhteydessä, vaikka käyntisi olisi enemmän ex tempore -luontoinen. Meidät hän ainakin sai ängettyä yhdelle lounaalle vajaata viikkoa ennen, vaikka periaatteessa olikin täyteen buukattu.

Fish frikadelle

Bruce itse kertoi panostavansa enemmän lounaaseen. Illallinenkin on tietysti mainio, mutta vähemmän kunnianhimoinen ja rennompi kolmella ruokalajillaan. Kaikessa kuitenkin on teemana lähiruoka: 90 % aterioihin käytetyistä aineksista tulee alle 30 kilometrin säteeltä. Meren äärellä kun ollaan, tarjolla on pääasiassa kalaa ja mereneläviä (karttaen kuitenkin eteläisen Afrikan uhanalaisten kalojen listan, SASSI:n punaisella ja oranssilla merkittyjä lajeja).

Angelfish

Bruce Robertson on Etelä-Afrikan kokkiylpeys, joka on kiertänyt maailmaa ja kokannut kovassa seurassa, mm. Gordon Ramsay'n yhden Michelin-tähden Pétrus-ravintolassa Lontoossa. The Boat Housessa annokset ovat kuitenkin melko yksinkertaisia ja maut puhtaita, tuoden esille raaka-aineiden laadukkuuden ja raikkauden - pientä hifistelyä kuitenkin unohtamatta.

Jälkiruoka, jossa pannacottaa, fzozen creamia, malva puddingia (etelä-afrikkalainen erikoisuus), chocolate liquor saucea ja bee pollenia

Tämä ravintolakokemus (x2) oli kaikin puolin niin miellyttävä, että suosittelen sitä kaikille Cape Pointissa vieraileville.

Juustolautanen

* Oikeastaan voisi sanoa kärkiin, sillä niemen päästä löytyy sekä Cape of Good Hope (Hyväntoivonniemi) että Cape Point (Kapin niemimaan kärki).

Auringonlasku The Boat Housen terassilla

Paluu joulutauolta

Joulutaukoni venähti vähän pitkäksi, mutta sen ansiosta takataskussa on mainioita elämyksiä ja kokemuksia sekä uutta intoa kokkailla kotikeittiössä.

Gordon's Bay

Siirryimme jo joulukuun puolivälissä sisämaan paahteesta raikkaan merituulen äären ja kiertelimme ahkerasti Kapkaupungin ympäristöä. Mukana matkassa oli taas vieras Suomesta, joten kävimme sekä vanhoissa, hyviksi todetuissa paikoissa (kylissä, viinitiloilla, ravintoloissa) että uusissa kohteissa tutustumassa.

Joulun jälkeen lähdimme kaveriporukassa matkaamaan takaisin kohti Johannesburgia. Kilometrejä matkattavana oli noin 1400, mutta road tripin matkustustahti oli rento ja joissakin kaupungeissa pysähdyimme jopa useammaksi päiväksi. Raukea eteneminen ja melko alhaiset päivittäiset kilometrimäärät tekivät matkasta viihtyisän. Liian tiukkaa aikataulua ei kannattaisikaan suunnitella, sillä Afrikan teillä pitää varautua kaikkeen. Tiet ovat huonokuntoisia ja kiertoreittejä saattaa joutua koluamaan syystä jos toisesta.

Hiekka pöllysi kiertotiellä

Tällä kertaa yhdellä etapillamme ajoimme n. 400 kilometrin matkaa 9,5 tuntia, sillä jouduimme poikkeamaan pääväylältä metsäpalon takia (ne ovat täällä yleisiä). Onneksi allamme oli neliveto, muuten meno kuoppaisilla hiekkateillä olisi saattanut olla hieman epämukavampaa.*

Kiertotiellä jossain Riversdalen ja Mossel Bayn välillä metsäpalon takia

Joulu- ja kesäloma on siis takana ja paluu normaaliin päiväjärjestykseen koittanut.

La fille du vent toivottaa 

herkullista uutta vuotta 2013 

kaikille lukijoilleen ja kanssabloggaajilleen!

*Tätä edeltävällä kerralla jouduttuamme kiertotielle, pääväylä oli suljettu mellakoiden, polttopullojen ja ruumiin (huomaa yksikkö) takia. Mukana oli tietenkin vieraita Suomesta, jotka saivat reissulleen eksotiikkaa koko rahan edestä. Mutta kaikki tänne kylään tulossa olevat ystävät ja sukulaiset; ei huolta, kyllä tänne on ihan turvallista tulla kylään :)

Fairview

Vierailimme toukokuussa Fairview'n tilalla, joka tunnetaan täällä sekä juustoistaan että viineistään. Suomessa vain viinejä on päässyt myyntiin, ymmärrettävistä syistä. Tilasta on kehittynyt melko suosittu turistikohde tehokkaan brändäyksen johdosta, joten aivan autenttinen etelä-afrikkalainen viinitila se ei ole. Ravintolansa, The Goatshed, takia se on kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen. Ravintolaa suositellaan myös Rossouw's Restaurants -ravintolaoppaassa. Muista kuitenkin tehdä pöytävaraus etukäteen.

Emme olleet ennakoineet varauksella, mutta meillä kävi tuuri ja tarjoilija löysi yhden vapaan pöydän muuten aivan täpötäydestä ravintolasta. Täytyy myöntää, että sinnikkyydelläkin oli osansa; ohitimme nimittäin päättäväisesti ulko-oveen liimatun "we are fully booked" -lapun ja koitimme kepillä jäätä - kerrankin onnistuneesti.

Ruoka on konstailematonta, mutta laadukkaista raaka-aineista huolella tehtyä. Ainakin oma kevyt (heh) lounasannokseni eli (valtava vati) ankanmaksapateeta, salaattia, grillatuja vihanneksia ja mustaherukkahyytelöä oli aivan suussasulava. Ja lähes kaikkia tilan viinejä saa ravintolasta laseittain!

Fairview'n juustovalikoima

Tilalla on myös erillinen myymälä- ja maistelurakennus. Sieltä voi ostaa juustojen ja/tai viinien maistelun erittäin houkuttelevaan hintaan (en muista enää tarkasti, mutta ei maksanut montaa euroa) ja etelä-afrikkalaiseen tapaan maistiaiset ovat runsaita. Maistattajat myös samalla kertovat tuotteiden ominaisuuksista ja valmistuksesta, joten varaa tähän tarpeeksi aikaa. Maistiaisten perusteella ostoskoriimme kertyi useampia juustoja ja viinejä. Fairview'n juustot ovat ihan kelvollisia, vaikkakin hieman kevyitä ja nuoria tällaisen voimakkaampien juustojen ystävän makuun.

Paras risottokokemus

Söin tähänastisen elämäni herkullisinta risottoa viikko sitten lauantaina Oslossa Trattoria Popolaressa. Kuulostaa ehkä hullulta sijainnilta, mutta toista sijaa top risotot -listassani pitää sentään Italiassa nautittu risotto.

 

Tämä risotto koostui yksinkertaisesti pancettasta, säästelemättä raastetusta parmesanista ja voista. Annokseni herätti myös kateutta seuralaisissa. Terkkuja ja kiitokset hostauksesta sinne!

Minne menimme: Quo Vadis, London

Kesäreissullamme Lontoossa emme syöneet ainoastaan Michelin-tähdillä palkituissa ravintoloissa. Toisenkin illan ravintolan olin kuitenkin etsinyt ja varannut etukäteen Googlea apuna käyttäen. Rajaavana tekijänä oli myös alue; halusimme illallispaikan kävelymatkan päässä hotellista.

Päädyimme monella eri taholla kehuttuun Quo Vadikseen. Paikan yläkerrassa toimii myös yksityisklubi, mutta alakerran ravintolaan on myös rahvailla pääsy. Ravintola kertoo tarjoavansa perinteistä brittiruokaa, mutta ainakaan alkupalaani en kuvaisi sellaiseksi.

Alkuun nautin artisokkaa vinaigrette-kastikkeen kanssa. Kastike oli enemmänkin majoneesityylinen, kuin pelkkä öljy-etikka. Yksinkertaista, mutta oikein hyvää.

Pääruoaksi Fish and Chips. Kala oli todella hyvää, mutta muuten annoksessa ei ollut mitään erityistä. Remoulade-kastike (henk.koht. inhokkini) ei ollut hyvää edes tämän tason raflassa.

Lopuksi pientä makeaa kahvin kanssa.

Vaikka ravintola tarjosikin "vain" perinteistä englantilaista ruokaa, eikä sillä ollut tähtiäkään, se oli huomattavasti Arbutusta jäykempi ilmapiiriltään. Muut(kin) seurueet olivat pukeutuneet erittäin siististi ja tarjoilijat kumartelivat melkein koomisuuteen asti. Ihan miellyttävä kokemus, mutta en kuitenkaan hakeutuisi samaan paikkaan uudestaan. Plussaa ehdottomasti siitä, että alkushampanja ja viinit osuivat todella nappiin.

Ensimmäinen Michelin-kokemus: Arbutus, London

Pääsin kesällä ensimmäistä kertaa elämässäni syömään Michelin-tähdellä palkittuun ravintolaan, Arbutukseen. (Tai no, olen kerran piipahtanut Chez Dominiquessa viinilasillisella ja macaronsilla, mutta sitä ei lasketa.) Päätimme Lontoon reissua varten varata pöydät illallisille etukäteen, ja ahkeran googlailun päätteksi varasin sunnuntai-illaksi pöydän Arbutukseen. Tosin vasta tehtyäni varauksen huomasin tähtiluokituksen. Mm. täältä löytyy muiden arvioita ravintolasta. Erityisesti se, että ravintolaa kehuttiin hinta-laatusuhteltaan Lontoon parhaaksi Michelin-ravintolaksi, asetti mukavia ennakko-odotuksia.

Alkupalaksi söin talon pateeta. Tykkään yleisesti ottaen todella paljon pateista, joten en edes miettinyt muita alkupalavaihtoehtoja. Valintani osui todella nappiin. Patee oli rakenteeltaan juuri sellaista, kuin sen mielestäni tulee olla; samettisen pehmeää ja suussa sulavaa, mutta seassa mureita ja lihaisia paloja. Maku oli pehmeä ja sopivan yrttinen. Muutamia kertoja elämässäni olen saanut kokea niin upeita makunautintoja, että ne ovat tuoneet spontaanisti hymyn huulilleni. Tämä oli yksi sellainen kokemus. Myös tarjoilijan ehdottama viini sopi erinomaisesti annokseen, valitettavasti vain sen nimi ei jäänyt mieleeni. Mieheni nautti alkuun crisp pig's head -annoksen, mikä sekin kuulemma oli hyvää.

Pääruoaksi valitsin hieman tylsästi pihvin, sillä muuten olin syönyt matkalla paljon kalaa. Periaatteessa annoksessa ei ollut mitään vikaa, mutta olisin odottanut jotain hieman mielikuvituksellisempaa, ainakin esillepanon suhteen. Liha oli kuitenkin aivan erinomaista, samoin lisukkeena olleet kasvikset (pinaattia, punajuurta ja salaattisikuria).

Lopuksi nautimme juustolautasen, jolta löytyi ainakin Pont l'Evequeä ja Bleu des Caussesia. Näistä erityisesti jälkimmäinen oli minun makuuni. Espressot siirryimme nauttimaan samalla kadulla sijainneeseen pieneen italialaiskahvilaan/ -baariin, josta olisi myös saanut erittäin herkullisen näköistä tiramisua, jos vain olisi jaksanut sitä syödä.

Kaiken kaikkiaan Michelin-kokemus oli todella positiivinen. Palvelu oli formaaliudesta huolimatta rentoa. Lisäksi kaikki toimi ripeästi ja miellyttävästi; tarjoilijaan ei tarvinnut kuin ottaa katsekontakti, niin hän jo tiesi, mitä halusin. Ja tarjoilijoita todellakin oli riittävästi; seurasimme heidän työskentelyä ja huomasimme kaikilla olevan jonkun erityistehtävän. Erityisesti silmiini pisti ja myötätuntoni herätti tarjoilija, jonka tehtävänä oli selvästi vain tuoda annokset keittiöstä ylös ja ojentaa ne pöytään vievälle tarjoilijalle. Lisäksi hän myös kuljetti likaiset astiat takaisin alas keittiöön. Positiivista oli myös se, että tarjoilijamme ehdotti miettimämme viinin tilalle annoksiin paremmin sopivaa ja hintaluokaltaan hieman alhaisempaa viiniä. Se olikin aivan nappi.

Ihmetyksen aihe oli kanssasyöjien pukeutuminen; useammallakin (miehellä) oli lenkkarit jalassa ja trikoinen Puman tai Niken t-paita. Vaikkakin se on minulle aivan sama, miten muut pukeutuvat, haluan ainakin itse laittaa jotain siistimpää päälle ravintolaan syömään mennessä. Pikkutakkia en miehellä välttämättä vaatisi, mutta ehkä kauluspaidan kuitenkin. Tiedä sitten, oliko kyseessä kulttuuri- vai vain henkilöiden väliset erot. Muistaakseni ainakin Hans Välimäki pitää tiettyä vaatimustasoa asiakkaidensa pukeutumiselle tähtiravintolassaan, mutta koko ilmapiiri on siellä muutenkin jäykempi.

Rapuja

Nämä kaunottaret syötiin jo heinäkuussa Ruotsissa. Tuoreita ja herkullisia. Hunnebostrandissa kokeilemisen arvoista myös ravintola Kanten, etenkin lankkupiffi!

Onnistunut munakoisokokeilu

Lomailu Kreikassa jätti jälkensä - himon raikkaaseen tsatsikiin ja munakoisoruokiin (kuvassa Imaami pyörtyy). Ihaninta kreikkalaisessa ruoassa on sen yksinkertaisuus - sovellettavissa siis myös kotikeittiössä :)

Monet ovat tuskailleet, että rakastavat muiden tekemiä munakoisoruokia, mutta eivät oikein onnistu niissä itse. Minä ainakin. Nyt olen kuitenkin kehitellyt yhden tavan valmistaa munakoisoa siten, että lopputulos on loistava. Salaisuus on siinä, että käyttää tarpeeksi oliiviöljyä (=paljon) ja antaa munakoison kypsyä rauhassa ja pitkään miedolla lämmöllä.

Marinoidut munakoisot (ohjeen määrät riippuvat omasta mausta ja siitä kuinka monelle olet ruokaa tekemässä):

- munakoiso
- oliiviöljyä
- valkosipulia
- yrttejä (tuoreita tai kuivattuja, maun mukaan - taisin itse käyttää kuivattua timjamia)
- persiljaa
- suolaa ja pippuria.

Paloittele munakoiso viipaleiksi pitkittäin tarpeeksi ohuiksi siivuiksi (jos munakoiso on iso, siivut kannattaa vielä laittaa kahteen tai neljään osaan pituussuunnassa). Ei tarvitse itkettää. Paista siivuja runsaassa oliiviöljyssä yrttien ja pilkotun valkosipulin kanssa miedolla lämmöllä niin pitkään, kunnes munakoisot on pehmeitä, hajoamispisteessä. Maltti on valttia. Kun munakoiso on pehmeää, mausta suolalla ja pippurilla sekä ripottele päälle runsaasti persiljaa. Nauti tuoreen leivän kanssa.

Edit. 13.8.09 klo 16.54
Ai niin, kandee kuoria munakoiso ihan ekaksi.

Katkarapuleivät

Göteborgissa lähes jokaisen ravintolan listalla on katkarapuleipä. Ne ovat aina valtavia - niissä ei säästellä koossa eikä katkarapujen tai majoneesin määrässä. (Ehkä näin ei tosiasiassa ole, mutta meidän seurueen otanta antoi näin ymmärtää.)

Kotiin palatessa emme olleet vielä saanet näistä mauista tarpeeksi, vaan tein oman, hieman vaatimattomamman version.



Patongin päällä aiolia, romainesalaattia, katkarapuja, kananmunaviipaleita ja tilliä. Kyytipojaksi sopisi hyvin akvaviitti, parhaiten ehkä tillillä maustettu. Juomana toimi hyvin myös Citronelle.

Lomaruokia

Loma kului pääasiassa ulkomailla, ja muiden valmistamia ruokia nauttiessa. Se on aina tiettyyn rajaan asti ihanaa, mutta omaan keittiöön on mukava palata kokeilemaan kaikkia matkoilla kerättyjä ideoita.

Tässä kuvakavalkadia Göteborgin herkuista...

Voyage de noces

Kurkistus Indonesialaiseen keittiöön kuvasikermän avulla.

Erikoinen hedelmä, jollaista en ole ennen nähnyt. Virallinen nimikin oli niin erikoinen, ettei se jäänyt mieleen, mutta hedelmää kutsuttiin käärmeennahkahedelmäksi. Kuori lähti helposti sormin pois, sisällä oli hieman omenan hedelmälihaa kovempi, melko hapokas hedelmä - ja sisällä iso kivi. (Minulla kävi jopa mielessä tuoda kivi kotiin ja yrittää kasvattaa siitä puu.) Tunteeko joku lukijoista hedelmän?


Aamiaisvaihtoehdot olivat tuhteja. Ensimmäisenä kuvassa fried rice balilaisittain - oikein herkullista!

Japanilainen aamiaisvaihtoehto oli myös tuhti; paistettua lohta, misokeittoa, riisiä, munarullia...

Sushi oli erittäin tuoretta ja herkullista. Hintakin oli mitä mainioin; illallinen, jonka jälkeen kierimme takaisin hotellille masut täynnä ja josta otimme mukaan myös doggy bagin, maksoi euroissa muutaman kympin viineineen ja muine juomineen. Taivaallista!



P.S. Huomenna on blogin vuosipäivä, mutta olen landella ihailemassa raparperisatoani, eli tiedossa ei ole mitään juhlallisuuksia. Kiitos kaikille lukijoille ja etenkin kaikille kommentoineille!

Flunssan karkoittavaa soppaa

Flunssan ensioireiden ilmaannuttua (rankan viikonloppureissun jälkeen) päätin tehdä illaksi siskonmakkarasoppaa - mutta en kovin perinteisellä tavalla. Keittoon tuli paljon valkosipulia, salottisipulia sekä purjoa; makua antoivat lisäksi yrttimaustettu tomaattimurska, laakerinlehdet, kuivattu basilika sekä tuore persilja.

Siskonmakkarasoppa:
- valkosipulia ( 3-4 kynttä)
- salottisipuli
- purjo
- öljyä (sipuleiden kuullottamiseen)
- 2 pussia keittovihanneksia (pakaste)
- 6 perunaa
- tölkki yrttimaustetettua tomaattimurskaa
- kuivattua basilikaa
- 2-3 laakerinlehteä
- mustapippuria, suolaa
- 500 g siskonmakkaroita
- päälle persiljaa

Loppukevennykseksi kuva viikonlopun antimista - arvaatteko missä olimme? :)

Etelän auringon alla

Olen viettänyt kesälomaa ihanan aurinkoisissa merkeissä (l. muualla kuin Suomessa...). Matkailun ainoa huono puoli on, että turhaudun yleensä jo muutamassa päivässä ravintolaruokaan ja odotan kotikeittiöön pääsyä, sillä eri maiden ruokakulttuureista saa valtavasti uusia vaikutteita ja inspiraatiota. Lähiaikoina aion kokeilla eräässä ravintolassa syömääni taivaallisen hyvää fenkolirisottoa.

Tällä kertaa valmistin kotiinpaluun kunniaksi perinteisen suomalaista jälkkäriä - raparperi-kaurapaistosta:

- raparperia 0,5 dl
- kanelia 2 rkl
- voita 50 g
- sokeria 1 dl
- kauraleseitä 1 dl
- kaurahiutaleita 2 dl

Levitä raparperipalat uunivuokaan ja ripottele kaneli niiden päälle. Sulata voi ja sekoita siihen sokeri sekä kauraleseet ja -hiutaleet. Levitä seos uunivuokaan raparperipalojen päälle. Paista uunissa 200 °C:ssa noin 30 minuuttia. Nauti vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.















Seuraavien viikkojen aikana postaukseni muuttuvat raparperipainotteisista viinimarja- ja (etenkin) omenapainotteisiksi, sillä mökillämme on tulossa aivan valtava omenasato. Toivottavasti metsistä löytyy tänä syksynä hyvin myös mustikoita ja kantarelleja.