Perheellisen vinkit sujuvaan arkeen

Arkea paossa Madridissa

Olen viime aikoina törmännyt (tai erinäisten google-hakujen myötä päätynyt) vinkkilistoihin terveellisemmästä elämästä. Ne sisältävät mm. kehotuksia juoda riittävästi vettä, harrastaa liikuntaa, syödä puhtaasti (clean eating), lievittää stressiä esim. meditoimalla sekä ennen kaikkea nukkua tarpeeksi. Pikkulapsivaihetta elävänä perheellisenä koen kuitenkin, että noinkin yksinkertaiselta kuulostavan listan noudattaminen on elämäntilanteessani vaativaa ja etenkin tuo levon tarve ja sen saaminen eivät aina ihan kohtaa.

VINKIT TASAPAINOISEEN ARKEEN

Seuraava vinkkilista on oikeastaan muistilista, jonka olen itselleni koostanut kaikista niistä lukemattomista (tai luetuista, heh) terveemmän elämän perusteista, joita lehdet ja life style -sivustot vilisevät. Nämä kuitenkin ovat oman elämäni puitteissa toteutettavissa.

Suunnittelu

Suunnittele suurpiirteisesti tulevan viikon ateriat ja sen pohjalta kauppalista. Suunnitelmallisuus on aikaavievää, mutta sen avulla välttyy turhalta stressiltä ja useilta kauppareissuilta arkena. Joka kerta, kun olen muistanut ja vaivautunut käyttämään aikaa etukäteen viikon ruokien suunnitteluun, olen jälkikäteen taputtanut itseäni olkapäälle tyytyväisenä säästyneestä ajasta, vaivasta ja kiukkunälässä tehdyistä turhista ostoksista. Yksi lisähyöty tässä suunnittelussa on, että kauppamenot pysyvät sen avulla kurissa.

Netti vilisee erilaisia meal planning -pohjia, ja varmasti myös käteviä appeja löytyy. Itse olen kuitenkin luottanut vanhaan kunnon Exceliin. Riittää, että luo sarakkeet viikonpäiville sekä rivit tarpeen mukaan vähintäänkin illalliselle, mutta miksei myös aamiaiselle, lounaalle ja välipalalle. Meillä syödään arkena yhdessä vain aamiaista ja illallista, joten meidän käytössä nämä rivit riittävät. Viikonloppuna on enemmän sijaa suunnitelmattomuudelle ja harvemmin niitä aterioita etukäteen mietitään.

Tasainen ateriaväli ja terveellinen ruoka

Tämä liittyy olennaisesti edelliseen kohtaan. Omat päivittäiset ateriat kannattaa ajoittaa ja ainakin suurpiirteisesti suunnitella etukäteen. Ainakin omalla kohdallani syöminen joskus unohtuu kiireessä ja saatan havahtua vasta pitkälti iltapäivällä kiljuvaan nälkään. Tästä syystä olisi tärkeää, että ateria on vähintäänkin valmiiksi mietittynä ja hankittuna, ellei jopa valmistettuna. Koska syön lounaan usein kotona, yritän aina valmistaa illallista niin, että siitä jää annos seuraavallekin päivälle. Näin ei tule jätettyä ateriaa välistä ja korvattua sitä myöhemmin huonoilla välipaloilla.

Tee se nyt -mentaliteetti

Jos voit tehdä sen nyt, älä jätä sitä myöhemmäksi. Tämä pätee varmaan kaikissa elämäntilanteissa, mutta erityisesti lapsen kanssa aikataulut muuttuvat ja venyvät itsestä riippumatta, joten on parasta olla työntämättä asioita tulevaisuuteen. Näin säästyy stressiltä, kun tekemättömät työt (olivat ne sitten koti- tai muita töitä) eivät kasaannu hallitsemattomaksi kokonaisuudeksi, josta ei enää tiedä mistä aloittaa. 

Mene ajoissa nukkumaan

Kun omaan heräämisaikatauluun ei voi vaikuttaa, on yritettävä venyttää nukkumisaikaa sen alkupäästä. Vaikka illalla ei nukuttaisi, ei kannata jäädä selaamaan Netflixin tarjontaa tai somea, vaan mennä vaikka kirjan kanssa sänkyyn. Minun väsymystasoni on ainakin sellainen, että kirjan lukeminen onnistuu noin kymmenen minuutin ajan, kunnes luomet alkavat painaa aivan liikaa. Tätä vinkkiä noudatan huonosti, mutta olen kuitenkin edistynyt asian kanssa. 

Onko sinulla jotain timanttisia vinkkejä jakaa?

Paluumuutto

Kuten tarkkasilmäisimmät Instagram-seuraajani ovat päätelleet, La fille du vent on palannut Suomeen. Blogihiljaisuutta ovat selittäneet monet hyvät (teko)syyt, kuten kiinteän Internetin ulottuvilla olemattomuus touko-heinäkuussa, yleinen matkalaukkuelämä sekä lopulta elokuussa varsinainen muutto Helsinkiin.

Kaikin puolin elämä on ollut yhtä varsinaista myllerrystä, mutta ehkä se tästä hiljalleen rauhoittuu. Yhteenvetona voin summata, että oli suurempi kulttuurishokki palata Suomeen, kuin talvella 2012 muuttaa Etelä-Afrikkaan. Onneksi matkoja Afrikkaan on kuitenkin tiedossa tulevaisuudessakin.

Seuraa Instagramissa @lafilleduvent

Paluu joulutauolta

Joulutaukoni venähti vähän pitkäksi, mutta sen ansiosta takataskussa on mainioita elämyksiä ja kokemuksia sekä uutta intoa kokkailla kotikeittiössä.

Gordon's Bay

Siirryimme jo joulukuun puolivälissä sisämaan paahteesta raikkaan merituulen äären ja kiertelimme ahkerasti Kapkaupungin ympäristöä. Mukana matkassa oli taas vieras Suomesta, joten kävimme sekä vanhoissa, hyviksi todetuissa paikoissa (kylissä, viinitiloilla, ravintoloissa) että uusissa kohteissa tutustumassa.

Joulun jälkeen lähdimme kaveriporukassa matkaamaan takaisin kohti Johannesburgia. Kilometrejä matkattavana oli noin 1400, mutta road tripin matkustustahti oli rento ja joissakin kaupungeissa pysähdyimme jopa useammaksi päiväksi. Raukea eteneminen ja melko alhaiset päivittäiset kilometrimäärät tekivät matkasta viihtyisän. Liian tiukkaa aikataulua ei kannattaisikaan suunnitella, sillä Afrikan teillä pitää varautua kaikkeen. Tiet ovat huonokuntoisia ja kiertoreittejä saattaa joutua koluamaan syystä jos toisesta.

Hiekka pöllysi kiertotiellä

Tällä kertaa yhdellä etapillamme ajoimme n. 400 kilometrin matkaa 9,5 tuntia, sillä jouduimme poikkeamaan pääväylältä metsäpalon takia (ne ovat täällä yleisiä). Onneksi allamme oli neliveto, muuten meno kuoppaisilla hiekkateillä olisi saattanut olla hieman epämukavampaa.*

Kiertotiellä jossain Riversdalen ja Mossel Bayn välillä metsäpalon takia

Joulu- ja kesäloma on siis takana ja paluu normaaliin päiväjärjestykseen koittanut.

La fille du vent toivottaa 

herkullista uutta vuotta 2013 

kaikille lukijoilleen ja kanssabloggaajilleen!

*Tätä edeltävällä kerralla jouduttuamme kiertotielle, pääväylä oli suljettu mellakoiden, polttopullojen ja ruumiin (huomaa yksikkö) takia. Mukana oli tietenkin vieraita Suomesta, jotka saivat reissulleen eksotiikkaa koko rahan edestä. Mutta kaikki tänne kylään tulossa olevat ystävät ja sukulaiset; ei huolta, kyllä tänne on ihan turvallista tulla kylään :)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Karjalanpiirakat munavoilla ja persiljalla

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun vietän (tai asun) itsenäisyyspäivän muualla kuin Suomessa. Ensimmäistä kertaa kuitenkin panostan siihen "juhlaruokien" muodossa. Eilen leivoin karjalanpiirakoita (huh, mikä homma!) ja illaksi olen ostanut kylmäsavulohta. Erittäin suomalaista, eikö!

Itse asiassa karjalanpiirakat ovat olleet to do -listalla jo pidemmän aikaa, mutta ruisjauhojen saatavuus on täällä heikohko, joten olen joutunut etsimään sitä useammasta paikasta. Eilen vihdoin löysin niitä yhdestä apteekista, jossa on todella suuri health food -osasto. Eikä hintakaan päätä huimannut, n. 3,2 €/2,5 kg.

Karjalanpiirakat ennen uunia

Piirakoiden teossa noudatin Nannan perusteellista ohjetta. Kuoritaikinaan tosin laitoin pari desiä vähemmän jauhoja, koska taikina vaikutti tarpeeksi kiinteältä ilmankin. Piirakat onnistuivat todella hyvin ensikertalaiselta, mutta olihan se kaulitseminen, täyttäminen ja rypyttäminen puuduttavaa hommaa yksin. Ensi kerralla otan ehdottomasti apulaisen tai ainakin juttuseuraa prosessiin.

Hapanjuuri

Ensimmäiset kuukaudet expattina julistin itsevarmasti, etten sitten kaipaa tai tule kaipaamaan Suomesta erityisesti mitään ruokia. Kuinkas sitten kävikään...

Kun sekä ensimmäisestä että toisesta tuliaislähetyksestä oli unohtunut 100% ruisleipä, alkoi ruisleivän himo käydä ylitsepääsemättömäksi. Epätoivoisena ryhdyin googlaamaan ruisleipäohjeita. Apu löytyi onneksi Jauhot suussa -blogista. Hapanjuureni on jo muhimassa ja sen pitäisi olla sunnuntaina käytettävissä.

Hapanjuuri neljäntenä päivänä

Nyt pitäisi enää keksiä, miten saan työstettyä leipätaikinan käsin sopivaksi, sillä en omista minkään sortin leipä- tai monitoimikonetta. Hyviä neuvoja otetaan vastaan!

Reissussa

Lempeä viidakon kuningatar

Ensimmäiset vieraat Johannesburgin kodissamme ovat nyt jo takaisin Suomessa ja varmaan edelleenkin pyörryksissä ohjelmantäyteisestä viikostaan. Suunnittelimme tekemistä nimittäin sen mukaan, mitä kaikkea Etelä-Afrikassa käydessä olisi meidän mielestä ehdottomasti nähtävä. Listasta tuli pitkä.

Tiukasta aikataulusta huolimatta ehdimme mm. käydä safarilla, tutustuttaa vieraamme Johannesburgiin, lentää Kapkaupunkiin, vierailla useammalla viinitilalla, nähdä valaita Hermanuksessa ja hylkeitä Kalk Bayssä (safarin villieläimistä puhumattakaan) sekä syödä ostereita, springbokia ja biltongia.

Nyt kuitenkin koittaa paluu arkeen.

Blogi-reality: arjen ruokapäiväkirja

Liemessä-blogin Jenni haastoi ruokabloggaajat raportoimaan yhden arkipäivän syömisistään totuudenmukaisesti ja kaunistelematta.

Tässä siis vastaukseni haasteeseen: La fille du ventin ruokapäiväkirja maanantaina 22.10.2012.

Aamiainen

Herään aina aamuisin niin myöhään kuin mahdollista, vaikka se olisikin pois aamiaiseen (hiusten laittoon ja meikkaamiseen) käytettävästä ajasta. Ehdin kuitenkin keittää meille kananmunat (5 minuutin), jotka hotkaisemme ennen kuin heitän mieheni toimistolle. Yhden auton taloudessamme sääntönä on, että jos haluan päivällä liikkua kodin ulkopuolella (mikä Johannesburgissa edellyttää autoa), on minun kuskattava mies töihin.

Palaan kotitoimistolle ennen yhdeksää ja laadin maanantain to do -listan. Lista on pitkä, joten ryhdyn heti töihin.

Välipala

Yhdentoista maissa havahdun kamalaan nälkään ja syön välipalan tai oikeastaan aamiaisen jatkeen eli banaanin ja manteleita.

Lounas

Nälkä ei oikeastaan mennyt välipalallakaan ohi, mutta työskentelen vielä niin pitkään, kunnes en enää kestä nälkääni. Kello on yli yhden. Jääkaapista löytyy onneksi edellisen päivän kanasalaatin rippeet, joten syön ne. Tehdäkseni lounaasta näennäisesti terveellisemmän, ripottelen salaatin päälle siemensekoitusta. Poikkeuksellisesti otan ruokajuomaksi lasin viikonlopulta jäänyttä Pepsi Maxia.

Lounaaseen kuluu puolisen tuntia, sillä luen samalla edellisen viikon Nytin. Nappaan myös viimeiset hedelmäkarkit kulhosta.

Välipala

Olemme sopineet mieheni kanssa menevämme illalla yhdessä kuntosalille. Jotta jaksaisin hyödyntää salikäynnin, on minun syötävä neljän maissa jotain välipalaa. En halua syödä jogurttia enkä toista banaania, joten kaivan kaapista kuivatun hedelmäpatukan (viikunaa ja aprikoosia).

Tajuan, etten ehdi enää tänään kauppaan tekemään illallisostoksia, sillä kaupat sulkevat ovensa täällä jo kuudelta. Pistän siis edellisenä päivänä paistetun, puoliksi syödyn kanan kiehumaan liemeen, jossa on sipuleita, valkosipulia, jeeraa, suolaa ja pippuria. Tarkoituksenani on tehdä kanaliemi, jota voisin hyödyntää linssikeiton pohjana.

Illallinen

Salin jälkeen tulemme nälkäisinä kotiin, mutta illallista varten on valmiina vasta kanaliemi. Pistän linssit kiehumaan ja käyn suihkussa. Suihkun jälkeen kuullotan voissa kevätsipulia ja paistan kesäkurpitsaviipaleita, jotka heitän linssien sekaan. Soseutan keittoa vähän, en kuitenkaan täysin samettiseksi, ja lisään sekaan eiliseltä jäänyttä kanaa (koipien lihan).

Kello on jo kahdeksan, kun pääsemme pöydän ääreen. Keitto maistuu oikein hyvältä, mutta näyttää ruskealta puurolta. Tämä johtuu siitä, että jouduin käyttämään sekä punaisia että ruskeita linssejä pelkkien punaisten sijasta, sillä niitä ei ollut tarpeeksi.

Iltapala

Illallisen jälkeen kaadumme sohvalle lötköttämään ja katsomme Good Wifen neljännen kauden ensimmäisen jakson. Yksi lempparisarjoistani. Napostelemme vähän karkkia telkkaria katsoessamme ja juomme kupit vihreää jasmiiniteetä.

Kello 10 olen jo niin väsynyt, että päätän mennä sänkyyn lukemaan. Havahdun, kun mieheni tulee myös nukkumaan. En tiedä mitä kello on, mutta huomaan nukahtaneeni sänkyyn valot päällä ja kirja avaamattomana kädessäni.

Aamiainen uudessa kodissa

Mangoa, vadelmia, viikunoita ja jogurttia. Täydellinen aamiainen.

Olen muuttanut maahan, jossa

- voi nauttia aamiaista ulkona auringossa
- avocadot ovat kypsiä ostettaessa ja ne pitää laittaa kotona viileään, jotta eivät kypsyisi liikaa
- viikunoiden satokausi on juuri nyt
- kaupoista ei löydy valmiiksi marinoitua lihaa
- saa paikallisia vihreitä papuja.

Muutamia ihanuuksia mainitakseni.

Kuka arvaa? Vihje: maassa on 11 virallista kieltä ja se sijaitsee samalla aikavyöhykkeellä kuin Suomi.

Talvinen Mustion linna

 
Juhliaksemme synttäreitäni mieheni oli tänäkin vuonna järjestänyt yllätysohjelmaa. Eräänä tammikuisena perjantai-iltana arvuuttelin siis autossa Turun moottoritiellä, minne olimme matkalla. Edellisenä vuonna illastimme ja yövyimme Fiskarsin Wärdshusissa (joka muuten oli kaikin puolin mainio, myös talviaikaan), joten ainakin sen pystyin jättämään pois laskuista. Turussa tietenkin olisi ravintoloita vaikka mihin lähtöön, mutten uskonut että reissua olisi suunniteltu aivan niin pitkälle. Lohjalle käännyttyämme mielessä kävi Mustion linna. Ja sinne päädyimmekin.

Tämä oli minulle ensimmäinen vierailu linnan alueella (itse linna eli museo on talvella kiinni), mutta pidin paikasta niin paljon, että varmasti tulee mentyä myös kesällä. Illallisen nautimme Linnankrouvin takan ääressä. Päivä olikin niin hyisen kylmä, että arvostin suuresti myös huoneessamme ollutta takkaa. Linnankrouvissa on panostettu lähialueiden tuotteisiin, mikä näkyi sekä menussa että aamiaisella. Erityisen vaikuttunut olin Peltolan juustolan voista. Se oli parasta voita, mitä olen ikinä syönyt. Sitä on myös ostettavissa monista paikoista pääkaupunkiseudulla. Ihan must-ostos myös kotiin!

Alkuun nautimme blinejä ja mätiä. Blini oli täydellisesti paistettu ja lisukkeet raikkaita. Lasiin kaadettiin seuraksi Itävaltalaista Steiningerin Grüner Veltlineriä. Viini sopi annokseen hyvin ja oli muutenkin mieleeni.

Pääruoaksi valitsin marmoroitua häränfilettä, joka oli erinomaista myös. Valitsemamme punaviini on unohtunut minulta aivan totaalisesti, mutta sillä ei ole niin väliä, sillä viini ei ollut mitenkään erityistä vaikkakaan ei myöskään huonoa.

Kaiken tämän jälkeen olin aivan täynnä, mutta tilasimme kuitenkin vielä juustolautasen jaettavaksi. Lisukkeena tulleet selleriviipaleet olivat todella hyviä ja raikastivat suuta eri juustojen välissä. Tätä voisi kokeilla myös kotona.

Seuraavana aamuuna siirryimmekin aamiaiselle aivan upeissa maisemissa.

Ihana Rivoli

Erään talviperjantain iloksi menimme illalliselle Rivoliin. Tarkoituksena oli viettää perinteinen syömään ja leffaan -tyylinen ilta, mutta illallisen jälkeen pitkä työviikko alkoi jo painaa silmäluomia, joten leffa (alkutekstit*) katsottiinkin kotisoffalla.

Kävin Rivolissa ensimmäistä, mutta en varmasti viimeistä kertaa. Ravintolaan sisään astuttaessa tuntui kuin olisi mennyt muutama kymmenen vuotta ajassa taaksepäin ja tunnelma oli raukea. Useimmista lähipöydistä kuului itänaapurimme kieltä, joten voisin kuvitella Rivolia suositeltavan jossakin oppaassa. Syystäkin. Ruoka oli erinomaista.

Tyylilleni uskollisena olin jo aiemmin päivällä tarkastellut menua ja päättänyt, mitä söisin. Päädyin viskisavustettuun loheen, rapukastikkeeseen ja suppilovahverorisottoon. Annos kuulostaa mielestäni siltä, että samalle lautaselle olisi yritetty laittaa liikaa makuja. Siitä huolimatta päädyin tilaamaan sen, sillä jokainen komponentti houkutteli minua.

Valintani oli aivan nappi! Lisäksi annoksesta löytyi vielä herkkuani fenkolia, porkkanaa ja linssejä. Tarjoilijan ehdottama viini, Alsacelainen Gëwurztraminer-rypäleestä tehty, toimi myös mainiosti. Kyseinen alue kuuluukin lemppareihini. Samoin rypäle on noussut suosikikseni viimeisen vuoden sisällä, Grüner Veltlinerin ohella.

Normaalista poiketen päätin ateriani vielä makealla, mikä sinetöikin loppuillan suunnitelmat.

* Olen kuuluisa taidostani nukahtaa sohvalle kesken elokuvan - mielellään jo alkutekstien aikana. Kyky kulkee suvussa ja on peritty isältä :)

Erilainen kesä

Tästä kesästä tulikin paljon odotettua synkempi; menetin kaksi rakkaintani. Toisen elämä oli vasta alkamassa ja toinen oli saanut elää upean ja täyden, yli 90 vuoden elämän.

Kroppani reagoi suruun ruokahalun puutteena, joten luonnollisesti myös (ruoka)blogaaminen on jäänyt. Kerään vähitellen itseäni, voimiani sekä ruokahaluani. Ja palaan, kun lautaselta löytyy jotain.

Melkein-paella

Juhannuksena meillä oli espanjalainen teema: aamiaisella peruna-makkaratortillaa, päivällä sangriaa ja illalla paellaa. Paellasta tosin jäi puuttumaan kaikkein tärkein eli sahrami, sillä epähuomiossa unohdin sen kotiin. Risotto oli silti erittäin maukasta.

Toinen kommellus risottoon liittyen oli, että sitruunalohkojen sijasta lautaselle päätyikin appelsiinilohkoja :) Olin antanut apukokilleni (rakkaalle ystävälleni) tehtäväksi leikata sitruunasta lohkoja ja nauroin katketakseni, kun hän ihmetteli illastaessamme ettei ollut "ikinä maistanut näin makeaa sitruunaa" - silloin vasta maistoin itsekin näitä sitruslohkoja ja aika makeita ne olivatkin.

Melkein-paella:

- oliiviöljyä
- 2 pientä salottisipulia
- 4 valkosipulinkynttä
- mieleisiä kuivattuja yrttejä
- hyppysellinen kuivattua peperoncinoa
- 2,5 dl risottoriisiä
- pieneksi pilkottu punainen paprika
- 2 dl valkoviiniä
- kuumaa vettä
- yrteillä maustettua tomaattimurskaa

- pakastettuja vihreitä herneitä
- mereneläviä (itse käytin valmista mixiä pakasteesta)
(- kanaa)
- suolaa
- pippuria
- kuorellisia katkarapuja

Kuumenna öljy ja freesaa siinä pieneksi pilkotut sipulit sekä mausteet ja kuullota riisi. (Tässä vaiheessa voisi lisätä mukaan myös sahramin). Laita sekaan myös paprika. Ennen kuin sipuli ruskistuu liikaa laita sekaan 1 dl valkoviiniä. Anna viinin imeytyä riisiin ja lisää loppu viini vasta sitten. Lisää koko ajan vähitellen, noin desi kerrallaan nestettä - tomaattimurska mukaanlukien, kunnes riisi alkaa olla kypsää. Lisää loppuvaiheessa herneet ja merenelävät. Kypsennä varovasti vain pari minuuttia, jotta herneet pysyvät väriltään kirkkaina ja etteivät merenelävät kypsy sitkeiksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Koristele annokset katkaravuilla ja sitruuna- tai appelsiinilohkoilla.

Juhannuspäivän brunssi

Juhannusaaton lavatanssien jälkeisenä aamuna suolainen brunssi maistui. Pöydässä oli espanjalaisen tortillan tyylinen munakas, hedelmiä, uusia perunoita, sillejä, Malaxin limppua sekä Fresitaa. Munakkaan sisällä oli perunoiden lisäksi savupekoni-Kabanossia, ja sen kanssa tarjottiin herkullista ja koukuttavaa Jim Beam -bbq-kastiketta.

Upean aurinkoisen aamun jälkeen rankkasade pakotti meidät nauttimaan brunssin ulkoeteisessä. Se ei onneksi laskenut tunnelmaa ollenkaan - päinvastoin.

Sushi-illallinen

Ensimmäistä hääpäivää juhliaksemme nautimme molempien lempiruokaa sushia. Illallinen valmistettiin itse ja nautittiin kotona takkatulen ääressä - romanttista.

Wasabi-herneitä. Näihin jää helposti koukkuun :)

Lohi- ja tunanigireitä sekä makeja, joissa lohta, tonnikalaa, avocadoa ja kurkkua varioivin yhdistelmin. Tarkoituksena oli laittaa johonkin rullaan lisäksi seesaminsiemeniä, mutta se unohtui. Lisänä tarjottiin tietenkin soijaa, wasabia ja garia.

Juhlajuoma.

Lisäksi Gekkeikan sakea lämmitettynä.

P.S.
Jos menette Berliiniin ja haluatte nauttia hyvän sushi-illallisen, suosittelen lämpimästi Kuchia, tuota Mittessä sijaitsevaa. Söin siellä joulun alla yhdet elämäni parhaat sushit! Kannattaa kuitenkin tehdä varaus (muutama päivä etukäteen riittää), sillä se on supersuosittu.

Huomio, huomio: raparperimehureseptejä kaivataan!

Viime viikonlopun saldo on, muutamien juhlien ohella, sylillinen raparperia. Ensi viikonloppuna juhlapaikkana on kotimme, ja tarjottavaksi ajattelin valmistaa raparperimehua ensimmäistä kertaa elämässäni. Tämä Hesarin resepti vakuutti minut yksinkertaisuudellaan, joten aion kokeilla sitä tällä viikolla, ellei teillä ole jotain kokeneiden mehunkeittäjien vinkkejä jakaa. Huom! En omista Mehumaijaa, mutta mehua pitäisi tulla kerralla useampi litra (muutamalle kymmenelle juhlijalle).

Lisäksi otan mielelläni vastaan ehdotuksia raparperimehudrinkeistä!


Loppukevennykseksi kuva karviaispensaasta.

Voyage de noces

Kurkistus Indonesialaiseen keittiöön kuvasikermän avulla.

Erikoinen hedelmä, jollaista en ole ennen nähnyt. Virallinen nimikin oli niin erikoinen, ettei se jäänyt mieleen, mutta hedelmää kutsuttiin käärmeennahkahedelmäksi. Kuori lähti helposti sormin pois, sisällä oli hieman omenan hedelmälihaa kovempi, melko hapokas hedelmä - ja sisällä iso kivi. (Minulla kävi jopa mielessä tuoda kivi kotiin ja yrittää kasvattaa siitä puu.) Tunteeko joku lukijoista hedelmän?


Aamiaisvaihtoehdot olivat tuhteja. Ensimmäisenä kuvassa fried rice balilaisittain - oikein herkullista!

Japanilainen aamiaisvaihtoehto oli myös tuhti; paistettua lohta, misokeittoa, riisiä, munarullia...

Sushi oli erittäin tuoretta ja herkullista. Hintakin oli mitä mainioin; illallinen, jonka jälkeen kierimme takaisin hotellille masut täynnä ja josta otimme mukaan myös doggy bagin, maksoi euroissa muutaman kympin viineineen ja muine juomineen. Taivaallista!



P.S. Huomenna on blogin vuosipäivä, mutta olen landella ihailemassa raparperisatoani, eli tiedossa ei ole mitään juhlallisuuksia. Kiitos kaikille lukijoille ja etenkin kaikille kommentoineille!

Aasialaisvaikutteinen illallinen

Eilen oli rankka ja pitkä päivä, mutta oli piristävää päättää se illalliseen kotona ystävän kanssa. Halusin jotain nopeata, mutta täyttävää. Päädyin lopulta teriyaki-maustettuun uuniloheen ja Appelsiineja ja hunajaa -blogista bongattuun lisukkeeseen. Lisuke oli helppo ja nopea valmistaa. Lisäksi se sopi todella hyvin lohen kanssa (annoksessa sijoitettu lohen alle). Parsan yhdistäminen tähän annokseen oli ehkä hieman eksoottista, mutta ei hullumpaa.

Jazz-aamiainen

Sunnuntaisin meillä on tapana nauttia aamiaista rauhassa, ajan kanssa, lehtien ja Grooven jazz-aamiaisen kera. Tänään toiselta lautaselta löytyi scrambled eggs ja makkaraa (A-luokan, tietenkin) ja toiselta tuoretta, erittäin makeaa ja mehukasta ananasta. Lisäksi teetä ja myöhemmin lattea (miehelle) ja cappucinoa (minulle).


Nyt jaksaakin tehdä koulutöitä sekä käydä lastenkutsuilla (= meidät on siis kutsuttu, vaikka emme ole lapsia, eikä meillä ole lapsia - johtopäätöksenä voi vetää, että olemme lapsellisia :), hih)

Paljastus!!!

En tiedä, mitä jääkaapin sisältö kertoo sen omistajasta, mutta paljastan sen tässä kuitenkin.

Ovessa vasemmalta oikealle ja ylhäältä alaspäin:
- dijon-sinappia
- soijakastiketta
- valkosipuli-soijakastiketta
- red thai curry pastea
- sitruuna-tagine-tahnaa
- riisiviinietikkaa (3 erilaista pulloa, älkää kysykö miksi..)

- pieni pullo tummaa rommia (odottamassa ananasjälkiruokia)
- 2 erilaista pateeta

- vaniljakastiketta
- taco-kastiketta
- tölkki tonicia
- säilyke-litsejä

- rasvatonta maitoa
- tiivistemehua
- ketsuppia
- omenamehua

Kaapissa vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas:
- vihreitä kivettömiä oliiveja
- olutta
- folioon kääritty makkara (joka pitäisi jo heittää roskikseen)
- maustamatonta jogurttia
- calamata-oliiveja

- puolukkahilloa
- yrttituorejuustoa
- laktoositonta vispikermaa
- 4 marjan hilloa

- säilykepunajuuria
- pestoa (kupissa folion alla)
- appelsiinimarmeladia
- ruohosipulimaksamakkaraa
- jauhelihakastiketta (pitäisi jo heittää pois, sekin)

- moscatel-viiniä
- Actimel-juomia
- meetwurstia
- tomaattikeittoa purkki
- Oivariinia
- palvikinkkua


- valkosipuliperunoita
- kananmunia

- tomaatti
- 2 erikoisolutta
- roséviini
- maitorahkaa

- vesimelonia
- Camembertia (laatikossa ja foliossa - avokki ei muuten antaisi säilyttää..)
- banaaneja (tiedän, ettei saisi säilyttää kylmässä)
- Pol Roger-sampanjaa

- vihanneslaatikossa salaatteja, kurkkua ja perunoita

Mitä teidän jääkapeistanne löytyy? Haastan kaikki postaukseni lukeneet bloggarit avaamaan jääkaappinsa lukijoilleen.

Lisäys 29.5.08
Ainakin Oona Kaikilla mausteilla -blogista on ottanut haasteeni vastaan. Käykää katsomassa!

Täydellinen viikonloppu

Viikonloppu saaristossa oli kaikin puolin täydellinen; sää oli aurinkoinen ja lämmin, seura maailman parasta ja ruoka herkullista. Jo matkalla saareen saimme nauttia Suomen upeasta luonnosta, sillä näimme peuran tiellä. Onneksi se ymmärsi loikkia metsään eikä aiheuttanut vaaratilannetta. Myöhemmin lauantaina kolme joutsenpariskuntaa tuli tervehtimään meitä rantaan. Ja sunnuntaina aamiaisen jännitysmomentti oli terassin vieressä puskassa rapistellut kyyn poikanen, joka aiheutti minulle lähes sydänkohtauksen. Haimme kirveen, mutta emme enää löytäneet käärmettä, joten se varmaan tänäänkin paistattelee auringossa jollakin rantakivellä.

Lauantaipäivänä teimme veneretken hiekkarannalle, jossa pelailimme mölkkyä ja nautimme viiniä. Palasimme sieltä saunomaan vasta illan viiletessä ja pimeän tultua aloitimme grillauksen. Tässä kyseisessä porukassa tapaamisillemme on ominaista äärimmäisen myöhäinen illallinen - tällä kertaa tosin olimme hieman edellisen kerran aikataulua edellä ja nautimme jälkiruoan ja kahvin (ja calvadoksen) jo kello 2 yöllä ;) Yö kului musiikkia kuunnellessa ja keskustellessa. Aurinko ehti nousta ennen kuin menimme nukkumaan. Aamiaiseksi sunnuntaina (iltapäivällä) söimme grillimakkaroita (Tapolan aura-makkaroita - uusi tuttavuus), tuoretta ananasta, kahvia, teetä ja voileipiä yrittäessämme toipua edellisestä yöstä. Terassilla aurinko lämmitti ja rusketti kauniisti.


Tämä viikko on täysin vapaa, sillä minulta peruuntui eräs iso työprojekti (useita kymmeniä työtunteja). Viikko alkaa kuitenkin kunnianhimoisesti ja työntäyteisesti, sillä aion pestä ikkunat. Kotona on kaikenlaista muutakin puuhaa, jota en ole ehtinyt talvella hoitaa luentojen ja töiden lomassa. Tai olisin varmasti ehtinyt, mutta en ole jaksanut. Illaksi aion valmistaa itse pestoa pastaan. Tässä perinteisestä hieman muokattu pesto-ohjeeni, jossa pinjansiementen sijaan käytän auringonkukansiemeniä:

- basilikaa 1 ruukku
- valkosipulia muutama kynsi
- oliiviöljyä n. 1 dl
- parmesaania sopivan kokoinen pala (eli sen verran kuin kaapista löytyy) raastettuna
- auringonkukansiemeniä muutama kourallinen
- mustapippuria

Pyöräytä kaikki edellä mainitut aineet karkeaksi massaksi morttelissa tai tehosilppurissa.

Helppoa ja hyvää! Ja jos pestoa jää yli, sitä voi laittaa seuraavana päivänä leivän väliin esim. mozzarellan ja tomaatin kanssa.