Huonon omantunnon porsasta

Eilen valmistin dijon-hunnutettua porsaan sisäfilettä, rosmariinilla maustettuja bataattiraneja ja sitruunaista pinaatti-avokadosalaatttia. Nautin illallisesta autuaan tietämättömänä porsaan syömisen vaikutuksista Itämeren happivajeeseen.

Tänään opin, että porsaanlihan suosiminen naudanlihan sijaan ei ole ilmastonmuutoksen kannalta kovin hyvä tai riittävä henkilökohtainen muutos, ainakaan Itämeren kannalta. Porsaiden kasvattaminen Tanskassa ja etenkin Puolassa (molemmat Itämeren rannalla, ja Puolan kaikki joet laskevat Itämereen) on yksi suurimmista negatiivisista tekijöistä Itämeren happivajeen kasvulle (josta meille maallikoille näkyvin seuraus on sinilevän lisääntyminen vuosi vuodelta). En ole asiantuntija tästä aiheesta puhumaan, mutta halusin hieman jakaa, sillä näistä asioista kuuleminen herätti.

Olen usein pohtinut lihan vähentämistä ruokavaliosta, enkä välttämättä syökään sitä joka päivä. Optimaalista varmasti olisi kaiken lihan (niin naudan, porsaan kuin kanan, tai siis tehotuotetun broilerin) jättäminen kokonaan pois ruokavaliosta.

Metsästystä

Olin etsimässä HY:n opiskelijakirjastosta paria opusta kesäkuun puolivälin jälkeen pidettävään kirjatenttiin. Vaikka tutkimuksen mukaan HY on opiskelijaympäristöjen ykkönen, mielestäni asiassa on jotain mätää, kun ensinnäkään tenttikirjoja ei löydy tarpeeksi kirjastoista ja toisekseen näitä kyseisiä kirjoja ei myöskään saa Suomesta ostettua. Amazon tai kirjojen kopioiminen (jota vältän) jää silloin ainoaksi vaihtoehdoksi.


Metsästysreissuni saalis, ainoa tarvitsemastani kirjasta kirjastossa ollut kappale, on ainakin kolmeen kertaan alleviivattu ja sisältää myös kaikenlaisia kommentteja ja suomennoksia. Ainakin minua se häiritsee; on hankalampi poimia itse tärkeimmät kohdat, kun välillä jää mietityttämään miksi joku on nähnyt jonkin kohdan alleviivaamisen arvoisena.

Kurssien lopussa täytettävissä palautteissa kysytään usein, toteutuiko tasa-arvo kurssilla. Mielestäni tasa-arvo ei toteudu siinä mielessä, että kurssi- tai tenttimateriaali on määrällisesti rajallista, eikä näin ollen kaikilla ole mahdollisuutta päästä siihen käsiksi. Jatkossa jo kurssien suunnitteluvaiheessa tulisi lähtökohtana olla sellaisen oheiskirjallisuuden kokoaminen, jonka hankkiminen on opiskelijoille mahdollista ilman suurta vaivannäköä (myös opiskelibudjetilla).