Blogi-reality: arjen ruokapäiväkirja

Liemessä-blogin Jenni haastoi ruokabloggaajat raportoimaan yhden arkipäivän syömisistään totuudenmukaisesti ja kaunistelematta.

Tässä siis vastaukseni haasteeseen: La fille du ventin ruokapäiväkirja maanantaina 22.10.2012.

Aamiainen

Herään aina aamuisin niin myöhään kuin mahdollista, vaikka se olisikin pois aamiaiseen (hiusten laittoon ja meikkaamiseen) käytettävästä ajasta. Ehdin kuitenkin keittää meille kananmunat (5 minuutin), jotka hotkaisemme ennen kuin heitän mieheni toimistolle. Yhden auton taloudessamme sääntönä on, että jos haluan päivällä liikkua kodin ulkopuolella (mikä Johannesburgissa edellyttää autoa), on minun kuskattava mies töihin.

Palaan kotitoimistolle ennen yhdeksää ja laadin maanantain to do -listan. Lista on pitkä, joten ryhdyn heti töihin.

Välipala

Yhdentoista maissa havahdun kamalaan nälkään ja syön välipalan tai oikeastaan aamiaisen jatkeen eli banaanin ja manteleita.

Lounas

Nälkä ei oikeastaan mennyt välipalallakaan ohi, mutta työskentelen vielä niin pitkään, kunnes en enää kestä nälkääni. Kello on yli yhden. Jääkaapista löytyy onneksi edellisen päivän kanasalaatin rippeet, joten syön ne. Tehdäkseni lounaasta näennäisesti terveellisemmän, ripottelen salaatin päälle siemensekoitusta. Poikkeuksellisesti otan ruokajuomaksi lasin viikonlopulta jäänyttä Pepsi Maxia.

Lounaaseen kuluu puolisen tuntia, sillä luen samalla edellisen viikon Nytin. Nappaan myös viimeiset hedelmäkarkit kulhosta.

Välipala

Olemme sopineet mieheni kanssa menevämme illalla yhdessä kuntosalille. Jotta jaksaisin hyödyntää salikäynnin, on minun syötävä neljän maissa jotain välipalaa. En halua syödä jogurttia enkä toista banaania, joten kaivan kaapista kuivatun hedelmäpatukan (viikunaa ja aprikoosia).

Tajuan, etten ehdi enää tänään kauppaan tekemään illallisostoksia, sillä kaupat sulkevat ovensa täällä jo kuudelta. Pistän siis edellisenä päivänä paistetun, puoliksi syödyn kanan kiehumaan liemeen, jossa on sipuleita, valkosipulia, jeeraa, suolaa ja pippuria. Tarkoituksenani on tehdä kanaliemi, jota voisin hyödyntää linssikeiton pohjana.

Illallinen

Salin jälkeen tulemme nälkäisinä kotiin, mutta illallista varten on valmiina vasta kanaliemi. Pistän linssit kiehumaan ja käyn suihkussa. Suihkun jälkeen kuullotan voissa kevätsipulia ja paistan kesäkurpitsaviipaleita, jotka heitän linssien sekaan. Soseutan keittoa vähän, en kuitenkaan täysin samettiseksi, ja lisään sekaan eiliseltä jäänyttä kanaa (koipien lihan).

Kello on jo kahdeksan, kun pääsemme pöydän ääreen. Keitto maistuu oikein hyvältä, mutta näyttää ruskealta puurolta. Tämä johtuu siitä, että jouduin käyttämään sekä punaisia että ruskeita linssejä pelkkien punaisten sijasta, sillä niitä ei ollut tarpeeksi.

Iltapala

Illallisen jälkeen kaadumme sohvalle lötköttämään ja katsomme Good Wifen neljännen kauden ensimmäisen jakson. Yksi lempparisarjoistani. Napostelemme vähän karkkia telkkaria katsoessamme ja juomme kupit vihreää jasmiiniteetä.

Kello 10 olen jo niin väsynyt, että päätän mennä sänkyyn lukemaan. Havahdun, kun mieheni tulee myös nukkumaan. En tiedä mitä kello on, mutta huomaan nukahtaneeni sänkyyn valot päällä ja kirja avaamattomana kädessäni.

Talvinen Mustion linna

 
Juhliaksemme synttäreitäni mieheni oli tänäkin vuonna järjestänyt yllätysohjelmaa. Eräänä tammikuisena perjantai-iltana arvuuttelin siis autossa Turun moottoritiellä, minne olimme matkalla. Edellisenä vuonna illastimme ja yövyimme Fiskarsin Wärdshusissa (joka muuten oli kaikin puolin mainio, myös talviaikaan), joten ainakin sen pystyin jättämään pois laskuista. Turussa tietenkin olisi ravintoloita vaikka mihin lähtöön, mutten uskonut että reissua olisi suunniteltu aivan niin pitkälle. Lohjalle käännyttyämme mielessä kävi Mustion linna. Ja sinne päädyimmekin.

Tämä oli minulle ensimmäinen vierailu linnan alueella (itse linna eli museo on talvella kiinni), mutta pidin paikasta niin paljon, että varmasti tulee mentyä myös kesällä. Illallisen nautimme Linnankrouvin takan ääressä. Päivä olikin niin hyisen kylmä, että arvostin suuresti myös huoneessamme ollutta takkaa. Linnankrouvissa on panostettu lähialueiden tuotteisiin, mikä näkyi sekä menussa että aamiaisella. Erityisen vaikuttunut olin Peltolan juustolan voista. Se oli parasta voita, mitä olen ikinä syönyt. Sitä on myös ostettavissa monista paikoista pääkaupunkiseudulla. Ihan must-ostos myös kotiin!

Alkuun nautimme blinejä ja mätiä. Blini oli täydellisesti paistettu ja lisukkeet raikkaita. Lasiin kaadettiin seuraksi Itävaltalaista Steiningerin Grüner Veltlineriä. Viini sopi annokseen hyvin ja oli muutenkin mieleeni.

Pääruoaksi valitsin marmoroitua häränfilettä, joka oli erinomaista myös. Valitsemamme punaviini on unohtunut minulta aivan totaalisesti, mutta sillä ei ole niin väliä, sillä viini ei ollut mitenkään erityistä vaikkakaan ei myöskään huonoa.

Kaiken tämän jälkeen olin aivan täynnä, mutta tilasimme kuitenkin vielä juustolautasen jaettavaksi. Lisukkeena tulleet selleriviipaleet olivat todella hyviä ja raikastivat suuta eri juustojen välissä. Tätä voisi kokeilla myös kotona.

Seuraavana aamuuna siirryimmekin aamiaiselle aivan upeissa maisemissa.

Ihana Rivoli

Erään talviperjantain iloksi menimme illalliselle Rivoliin. Tarkoituksena oli viettää perinteinen syömään ja leffaan -tyylinen ilta, mutta illallisen jälkeen pitkä työviikko alkoi jo painaa silmäluomia, joten leffa (alkutekstit*) katsottiinkin kotisoffalla.

Kävin Rivolissa ensimmäistä, mutta en varmasti viimeistä kertaa. Ravintolaan sisään astuttaessa tuntui kuin olisi mennyt muutama kymmenen vuotta ajassa taaksepäin ja tunnelma oli raukea. Useimmista lähipöydistä kuului itänaapurimme kieltä, joten voisin kuvitella Rivolia suositeltavan jossakin oppaassa. Syystäkin. Ruoka oli erinomaista.

Tyylilleni uskollisena olin jo aiemmin päivällä tarkastellut menua ja päättänyt, mitä söisin. Päädyin viskisavustettuun loheen, rapukastikkeeseen ja suppilovahverorisottoon. Annos kuulostaa mielestäni siltä, että samalle lautaselle olisi yritetty laittaa liikaa makuja. Siitä huolimatta päädyin tilaamaan sen, sillä jokainen komponentti houkutteli minua.

Valintani oli aivan nappi! Lisäksi annoksesta löytyi vielä herkkuani fenkolia, porkkanaa ja linssejä. Tarjoilijan ehdottama viini, Alsacelainen Gëwurztraminer-rypäleestä tehty, toimi myös mainiosti. Kyseinen alue kuuluukin lemppareihini. Samoin rypäle on noussut suosikikseni viimeisen vuoden sisällä, Grüner Veltlinerin ohella.

Normaalista poiketen päätin ateriani vielä makealla, mikä sinetöikin loppuillan suunnitelmat.

* Olen kuuluisa taidostani nukahtaa sohvalle kesken elokuvan - mielellään jo alkutekstien aikana. Kyky kulkee suvussa ja on peritty isältä :)

Jyväbroileri

Jyväbroiler-lehikäinen

Saarioinen kutsui muutama viikko sitten minut ja muutaman muun bloggarin vierailemaan kartanossaan Sahalahdessa sekä kuulemaan Jyväbroilerista. Meistä pidettiinkin hyvää huolta, kun tietoiskun lisäksi pääsimme nauttimaan Saarioisten asiakaskouluttaja, keittiömestari Jouni Kannisen valmistamista herkuista. Ei liene mikään yllätys, että jälkiruokaa lukuun ottamatta annoksissa oli käytetty broileria.

Alkupaloja

Erityisen antoisan iltapäivästämme teki broilerinkasvattajan tapaaminen ja kuuleminen, sillä siten sain entistä tarkemman kuvan broilerin matkasta munasta lautaselle. Saimme myös esittää kysymyksiä kasvattajalle. Broilerin tuotantoon liittyy tietenkin kyseenalaisia seikkoja, joita mediassa on viime aikoina ahkerasti tuotu esille. Tästä tapaamisesta minulle jäi kuitenkin kuva, että niitä käsitellään mahdollisimman hyvin saatavilla olevien resurssien rajoissa. Saattaa tietenkin olla, että tehtaalla vierailu olisi saanut minut toisiin aatoksiin.

Bataattisosekeitto

Uudistuneiden Jyväbroiler-pakkausten myötä Saarioinen haluaa painottaa tuotteidensa kotimaisuutta, puhtautta ja lihapitoisuutta. Kaikki Jyväbroilerit tulevat Suomesta ja oikeastaan todella läheltä, sillä kaikki Saarioisten sopimustilat sijaitsevat muutaman kymmenen kilometrin säteellä tehtaasta. Marinadeissa ei käytetä säilöntäaineita eikä turhia E-aineita. Ja Jyväbroiler-tuotteiden lihapitoisuus on suuri. Tämä viimeinen aspekti on tietenkin koomisen kuuloinen kuluttajalle, joka ostaa lihansa marinoimattomina. On itsestään selvää, että paketissa marinoimattomia broilerin koipia on 100 % lihaa!

Kantarelleilla täytettyä jyväbroilerin rintaa

Pakkausten uudistuksen myötä nykyään jokaisessa Jyväbroiler-pakkauksessa on kyseisten tuotteiden kasvattajien kuva. Tämä on mahdollista tarkan tuotteiden seurantajärjestelmän avulla. Mielestäni tämä on mukava lisä tuotteeseen. Vaikka broileria tuotetaankin tehokkaasti, niin ei persoonattomasti. Se tulee tiloilta, joilla työskentelevät ihan oikeat emännät ja isännät, jotka ovat valmiita edustamaan työtänsä kuvalla ja nimellä pakkauksen kannessa.

Täytetty lettu ja mango-jogurttijäätelö

Keskustelimme tapaamisessa myös marinadeista, jota sivusinkin jo aiemmin. Itse en erityisemmin perusta marinoiduista broilereista ja erityisesti olen kaivannut kokonaisia ja tuoreita marinoimattomia broilereita (tai kanoja) kauppoihin. Vaikka broileri on profiloitunut helpoksi arkiruoaksi, se sopii mielestäni myös kruunaamaan sunnuntaipäivällisen; kokonaisena paistettu, yrteillä maustettu ja pinnaltaan rapsakaksi paistettu broileri on herkkua! Sainkin Saarioisilta vinkin, että Stockan Herkusta näitä kokonaisia marinoimattomia löytyy. Iloinen yllätys oli, että Sellon Citymarketin (lähin järkevä kauppa minulle) tiskissä näin niitä myös.

Ensimmäinen Michelin-kokemus: Arbutus, London

Pääsin kesällä ensimmäistä kertaa elämässäni syömään Michelin-tähdellä palkittuun ravintolaan, Arbutukseen. (Tai no, olen kerran piipahtanut Chez Dominiquessa viinilasillisella ja macaronsilla, mutta sitä ei lasketa.) Päätimme Lontoon reissua varten varata pöydät illallisille etukäteen, ja ahkeran googlailun päätteksi varasin sunnuntai-illaksi pöydän Arbutukseen. Tosin vasta tehtyäni varauksen huomasin tähtiluokituksen. Mm. täältä löytyy muiden arvioita ravintolasta. Erityisesti se, että ravintolaa kehuttiin hinta-laatusuhteltaan Lontoon parhaaksi Michelin-ravintolaksi, asetti mukavia ennakko-odotuksia.

Alkupalaksi söin talon pateeta. Tykkään yleisesti ottaen todella paljon pateista, joten en edes miettinyt muita alkupalavaihtoehtoja. Valintani osui todella nappiin. Patee oli rakenteeltaan juuri sellaista, kuin sen mielestäni tulee olla; samettisen pehmeää ja suussa sulavaa, mutta seassa mureita ja lihaisia paloja. Maku oli pehmeä ja sopivan yrttinen. Muutamia kertoja elämässäni olen saanut kokea niin upeita makunautintoja, että ne ovat tuoneet spontaanisti hymyn huulilleni. Tämä oli yksi sellainen kokemus. Myös tarjoilijan ehdottama viini sopi erinomaisesti annokseen, valitettavasti vain sen nimi ei jäänyt mieleeni. Mieheni nautti alkuun crisp pig's head -annoksen, mikä sekin kuulemma oli hyvää.

Pääruoaksi valitsin hieman tylsästi pihvin, sillä muuten olin syönyt matkalla paljon kalaa. Periaatteessa annoksessa ei ollut mitään vikaa, mutta olisin odottanut jotain hieman mielikuvituksellisempaa, ainakin esillepanon suhteen. Liha oli kuitenkin aivan erinomaista, samoin lisukkeena olleet kasvikset (pinaattia, punajuurta ja salaattisikuria).

Lopuksi nautimme juustolautasen, jolta löytyi ainakin Pont l'Evequeä ja Bleu des Caussesia. Näistä erityisesti jälkimmäinen oli minun makuuni. Espressot siirryimme nauttimaan samalla kadulla sijainneeseen pieneen italialaiskahvilaan/ -baariin, josta olisi myös saanut erittäin herkullisen näköistä tiramisua, jos vain olisi jaksanut sitä syödä.

Kaiken kaikkiaan Michelin-kokemus oli todella positiivinen. Palvelu oli formaaliudesta huolimatta rentoa. Lisäksi kaikki toimi ripeästi ja miellyttävästi; tarjoilijaan ei tarvinnut kuin ottaa katsekontakti, niin hän jo tiesi, mitä halusin. Ja tarjoilijoita todellakin oli riittävästi; seurasimme heidän työskentelyä ja huomasimme kaikilla olevan jonkun erityistehtävän. Erityisesti silmiini pisti ja myötätuntoni herätti tarjoilija, jonka tehtävänä oli selvästi vain tuoda annokset keittiöstä ylös ja ojentaa ne pöytään vievälle tarjoilijalle. Lisäksi hän myös kuljetti likaiset astiat takaisin alas keittiöön. Positiivista oli myös se, että tarjoilijamme ehdotti miettimämme viinin tilalle annoksiin paremmin sopivaa ja hintaluokaltaan hieman alhaisempaa viiniä. Se olikin aivan nappi.

Ihmetyksen aihe oli kanssasyöjien pukeutuminen; useammallakin (miehellä) oli lenkkarit jalassa ja trikoinen Puman tai Niken t-paita. Vaikkakin se on minulle aivan sama, miten muut pukeutuvat, haluan ainakin itse laittaa jotain siistimpää päälle ravintolaan syömään mennessä. Pikkutakkia en miehellä välttämättä vaatisi, mutta ehkä kauluspaidan kuitenkin. Tiedä sitten, oliko kyseessä kulttuuri- vai vain henkilöiden väliset erot. Muistaakseni ainakin Hans Välimäki pitää tiettyä vaatimustasoa asiakkaidensa pukeutumiselle tähtiravintolassaan, mutta koko ilmapiiri on siellä muutenkin jäykempi.

Illallinen Café Adassa

Rankan viikon päätteeksi viime perjantaina ajattelimme pistäytyä illallisella Knipanilla. Muistelen vieläkin kaiholla heidän viime kesän listalla ollutta kevyesti savustettua lohiannosta ja toivoin saavani jonkun vastaavanlaisen annoksen illalliseksi. Roikuimme kuitenkin ovenrivassa kiinni aivan turhaan, paikka oli kiinni.

Onneksi Tammisaaresta löytyy muitakin vaihtoehtoja. Suuntasimme siis Café Adaan. Aurinkoisesta säästä ja perjantai-illasta huolimatta sielläkin oli aika hiljaista. Menu on lyhyt, mutta houkutteleva. Mikä tahansa annoksista olisi varmasti herkullinen.

Päädyimme molemmat kuitenkin paistettuun siikaan. Lisukkeena oli kukkakaali-perunakakun lisäksi parsaa, porkkanaa sekä fenkolimuhennosta. Ruoka oli taivaallisen hyvää! Suosittelen ravintolaa ehdottomasti ruoan puolesta. Tarjoilukin oli ihan ok, mutta hieman ihmetytti, että tarjoilija toi pöytään vesikarahvin, mutta ei kaatanut vettä laseihin. Ei se silti pilannut kokemusta.

Blogitapaaminen, osa 1

Eilisilta hujahti mukavassa seurassa ja herkullisten ruokien sekä viinien ääressä Rantapallon järjestämässä tilaisuudessa ravintola G18:ssa.

Aluksi maistelimme viinejä ja muita juomia eri mantereilta. Illan teemana nimittäin oli juomamatka maailman ympäri. Näistä kuitenkin lisää toisessa postauksessta. Tässä vaiheessa nälkää pitivät kuvassakin näkyvät maukkaat cocktail-palat, joissa päällä oli mm. karitsan paahtopaistia ja punasipulia.

Viinitastingin päätteeksi nautimme vielä erittäin maittavan illallisen. Eteemme kannettiin Limousine-härän tartarpihvit ja ranskalaisia perunoita. Kuvassa näkyvät pihvin päällä olevat friteeratut jutut ovat sipulia ja ranskalaiset tuotiin erillisissä kulhoissa.

Annos oli todella hyvä ja liha erinomaista, kuulemma jopa kotimaista. Vaikka annosta kuvattiinkin grillatuksi, odotin saavani hieman raaempaa lihaa eteeni, sillä miellän tartar-pihvin perinteisesti raa'aksi tai korkeintaan pannulla pikaisesti käyneeksi. Tämä pihvi oli punaista kuitenkin ainoastaan aivan pihvin keskeltä, mutta siitä huolimatta maistui erinomaisesti. Kuitenkin, kun kyse on korkealaatuisesta lihasta, sen voisi aivan hyvin uskaltaa jättää enemmänkin raa'aksi. Plussaa myös siitä, että lisukkeet olivat perinteisestä keltuaisesta, kapriksista ja sipulihakkeluksesta poikkeavia. Kuvaavampi nimi annokselle olisi ehkä steak haché et frites, joka on yksi ranskalaisten lempiannoksista ravintoloissa ja joka koostuu hyvinkin usein juuri kuvassa näkyvistä komponenteista.

Jälkiruoaksi saimme suklaamoussea ja vadelmasorbettia. Ne ovat mielestäni yhdistelmä, jossa ei vaan voi mennä pieleen. Usein ulkomailla jäätelökojuista palloja ostaessani päädynkin yhdistämään (tummaa) suklaajäätelöä ja vadelmasorbettia. Mieheni sanookin minun olevan ennalta-arvattava tilatessani ruokaa, mutta miksi vaihtaa jotain toimivaksi todettua makuyhdistelmää?

Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut ja erityisen mukavaksi siitä tekivät kanssablogaajat seuraavista osoitteista: Sillä sipuli (Merituuli), Unelias kokki ja Avec Sofié.

Lounas keväisessä Hangossa

Sunnuntain lounaspaikka oli helppo valita kevätreissulla Hangossa, sillä rannan ravintoloista ainoana oli auki Origo. Aurinkoisella terassilla oli muutama uskalias aloittelemassa jo terassikautta, mutta me söimme mieluummin sisällä. Myöhäisestä lounasajankohdasta huolimatta ravintolassa riitti asiakkaita muutaman seurueellisen verran, jopa valtiovarainministerimme perheineen.

Suurin osa asiakkaista näytti valitsevan saaristolaispöydän, joka kieltämättä näytti houkuttelevalta. Itse päädyin paahdettuun nieriään, jonka seurana oli peruna-parsakroketti, pinaatti-punasipulipaistosta sekä miellyttävä kermainen kastike (joka raaka-aineet eivät ikävä kyllä jääneet mieleen). Annos oli maukas ja raikas. Tämän kokemuksen perusteella menisin mielelläni toisenkin kerran Origoon.

Arkea

Aika paljon ruokia jää blogaamatta, vaikka kyllä meilläkin ihan joka päivä syödään. Joskus ruoat ovat mielestäni liian arkisia blogattavaksi, joskus taas samoja, joista olen jo aiemmin kirjoittanut. Kiireessä tulee helposti turvauduttua hyviksi havaittuihin luottoruokiin.

Mitkä ovat sinun luottoruokia/ -reseptejä, jotka pelastavat kiireisinä arki-iltoina? Minun taitaa olla kana-kookoskeitto, sillä se valmistuu nopeasti, on herkullista ja siitä riittää useammaksi päiväksi.

Seuraavat ansaitsisivat varmasti oman postauksen, mutta pääsevät nyt vain kuvina inspiroimaan teitä lukijoita. Jos joku kiinnostuu ja haluaa tarkempaa selostusta, niin voin palata asiaan. Nauttikaa!

Yrteillä ja sitruunalla täytettyä ja pekonilla peiteltyä kevätkananpoikaa. Herkullista!

Paistettua maksaa pippuri-kermakastikkeessa, lisukkeena perunoita sekä paistettua sipulia ja herkkusieniä. Vain puolukkasurvos puuttuu!

Flunssaisen pelastaja

Mitä syön, kun flunssa on kaatanut sänkyyn ja jääkaappi on tyhjä?
Instant misokeittoa tukevoitettuna riisinuudeleilla. Ei ehkä täysin oikeaoppinen yhdistelmä, mutta toimii - nyt ilma kulkee myös nenän kautta!

Lomaruokia

Loma kului pääasiassa ulkomailla, ja muiden valmistamia ruokia nauttiessa. Se on aina tiettyyn rajaan asti ihanaa, mutta omaan keittiöön on mukava palata kokeilemaan kaikkia matkoilla kerättyjä ideoita.

Tässä kuvakavalkadia Göteborgin herkuista...

Perjantain gourmet-illallinen

Perjantaina sain nauttia erittäin tyylikkään illallisen kotona, mutta poikkeuksellisesti niin, että kauhan varressa oli pääasiallisesti joku muu kuin minä.
Alkupalaksi nautimme paistettua siikaa kurkkusalaatin kera. Juomana oli kuiva kuohuviini ja akvaviittisnapsi.

Ennakkosuunnitelmista huolimatta minäkin osallistuin illallisen valmistamiseen; paistoin pääruoaksi sisäfilepihvit Aura Goldin kanssa (Auran mainoksesta bongatun reseptin mukaan, päärynä-balsamico-konjakkikastikkeen kera). Yhdistelmä oli taivaallinen ja suussa sulava. Pihvin kanssa nautittiin Baroloa.

Jälkiruoaksi oli sitruunasorbettia, espressoa ja calvadosta.

Illallisen jälkeisiä tunnelmia...

Etelän auringon alla

Olen viettänyt kesälomaa ihanan aurinkoisissa merkeissä (l. muualla kuin Suomessa...). Matkailun ainoa huono puoli on, että turhaudun yleensä jo muutamassa päivässä ravintolaruokaan ja odotan kotikeittiöön pääsyä, sillä eri maiden ruokakulttuureista saa valtavasti uusia vaikutteita ja inspiraatiota. Lähiaikoina aion kokeilla eräässä ravintolassa syömääni taivaallisen hyvää fenkolirisottoa.

Tällä kertaa valmistin kotiinpaluun kunniaksi perinteisen suomalaista jälkkäriä - raparperi-kaurapaistosta:

- raparperia 0,5 dl
- kanelia 2 rkl
- voita 50 g
- sokeria 1 dl
- kauraleseitä 1 dl
- kaurahiutaleita 2 dl

Levitä raparperipalat uunivuokaan ja ripottele kaneli niiden päälle. Sulata voi ja sekoita siihen sokeri sekä kauraleseet ja -hiutaleet. Levitä seos uunivuokaan raparperipalojen päälle. Paista uunissa 200 °C:ssa noin 30 minuuttia. Nauti vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.















Seuraavien viikkojen aikana postaukseni muuttuvat raparperipainotteisista viinimarja- ja (etenkin) omenapainotteisiksi, sillä mökillämme on tulossa aivan valtava omenasato. Toivottavasti metsistä löytyy tänä syksynä hyvin myös mustikoita ja kantarelleja.

Kiireinen viikko ja zucchini-pastaa

Huh! Superkiireinen viikko eli pitkät ja työntäyteiset työpäivät, railakkaat ja erittäin uuvuttavat firman kesäjuhlat sekä kirjatentti ovat takana. Vaikka en ole ehtinyt kokkailla, niin olen syönyt sitäkin enemmän. Nytkin bloggauksen vauhdittajana on Sellon Wrong noodle barista haettu fried rice shrimpeillä. Ainoa panostus keittiön puolella tapahtui eilen, kun totesin, että viime viikolla ostettu zucchini veteli viimeisiään ja siitä piti valmistaa jotain. Saku Tuomisen Aglio & Olio -kirjasta olen ottanut opikseni että kuivat pastat (ei siis kuivapasta, vaan kastikkeeton pasta) ovat hyviä. Niinpä pyhässä yksinkertaisuudessaan valmistin pastani näin:

Zucchini-pasta:
- 1 pieni zucchis
- oliiviöljyä
- valkosipulia mielen mukaan
- salottisipuli
- kuivattuja yrttejä (tuoreetkin käyvät, jopa paremmin)
- pippuria
- suolaa
- pastaa

Freesaa oliiviöljyssä sipulit ja kuivatut yrtit. Lisää sekaan raastettu zucchis. Keitä pasta. Lisää "kastikkeeseen" hieman pastan keitinvettä ja pasta. Sekoita, nauti! Jos jääkapistasi löytyy myös parmesania, se sopii loistavasti pastan päälle. Meilläkin piti olla, mutta en löytänyt sitä - se on siis mennyt parempiin suihin, hmpf.

Ainiin, lisäksi ehdin kokeilla uudestaan niitä sitruunamuffareita. Tällä kertaa muistin laittaa taikinaan kaikki aineet, mutta muffinssivuoat olivat loppuneet, joten jouduinkin tekemään kakun. Maku oli kohdallaan, mutta ulkonäkö valju. Aion jossain vaiheessa testata tätä vielä uudestaan - kolmas kerta toden sanoo!

Nyt kun elämä hieman rauhoittuu, niin voinkin keskittyä juhannuksen menun miettimiseen.

Lounas töissä (osa 4)

Lupaan, että tämä on viimeinen työlounasraportti (tällä viikolla, hih). Toisaalta, jos joku tykkää näitä lueskella, laittakoon kommenttia, sillä lisää lounaita (=töitä) on tiedossa.

Tänään oli alkupalan vuoro loistaa kirkkaimmin; sahramilla maustettu sinisimpukkakeitto. Keitto oli erinomaista, sillä sahrami ei ollut liian dominoiva maku keitossa. Itse käytän yleensä liikaa sahramia, jolloin tuloksena on pelkälle sahramille maistuva ruoka. Lisäksi sahrami ja äyriäiset sopivat hyvin yhteen, muutenkin kuin paellassa, espanjalaisten pyttipannussa. Pääruoaksi oli porsaan noisetteja, suolapähkinäpolentaa sekä haudutettua kevätkaalia ja linssejä. Suolapähkinän käyttö polentan seassa oli hieman omituista - niin omituista, että minulta jäi siitä suurin osa syömättä. Harmiksi annos ei vetänyt vertoja ollenkaan alkuviikon annoksille. Jälkiruoaksi oli valkosuklaapannacottaa ja marjoja. Se oli perushyvää, mutta ehkä hieman mielikuvituksettoman tylsää. Annan lounaskokonaisuudelle kuitenkin hyvän arvosanan, sillä alkukeitto oli mielestäni niin hienostuneen herkullista.

Nyt pitäisi vielä keksiä illaksi jotain ihanaa ruokaa. Sen pitäisi olla myös järkevän hintaista, terveellistä ja nopeasti valmistettavaa. Juuri nyt minun tekisi mieli syödä jotain raikasta eli luultavasti teen jonkin salaatin. Täytyy ehkä hakea myös pieni pullo viiniä, onhan nyt kyse romanttisesti viikon ensimmäisestä yhteisestä illallisesta perheen toisen herkkusuun kanssa (joka muuten toivoi uudestaan vaniljaista raparperikiisseliä, sillä se oli kuulemma parempaa kuin mamman tekemä - ja se on jo jotain se!). Rapsaan myöhemmin mihin pääädyin illallis- ja viinivalinnoissa.

Aurinkoista ja helteistä torstaita kaikille!

Tillilihaa

Tilliliha kuulostaa pahalta. Ennakkoluuloni sitä kohtaan ovat suuret, sillä edes ravintola Palacessa syöty tilliliha joskus 90-luvulla ei ollut hyvää. Tänään kuitenkin yllätyin positiivisesti lounaalla. Alkusalaatti oli samanlainen vihersalaatti kuin maanantaina, ihan perushyvää. Pääruoaksi oli siis rapeaksi paahdettua häränrintaa, tummaa tillikastiketta, perunasosetta sekä vihreitä papuja. Annoksen tuoksusta jo tunnistin tillin - eikä mieleeni tullut positiivisia ajatuksia. Kuitenkin, nautin paljon heti ensimmäisestä haarukallisesta ja lopulta söin lautaseni (poikkeuksellisesti) ihan tyhjäksi. Jälkiruoka oli tänäänkin hyvää, muttei mitenkään erityistä; marjoja (kirsikoita, mansikoita, vadelmia) ja Snickers-jäätelöä.

Kotikokkailu on jäänyt tällä viikolla vähän vähemmälle runsaiden lounaiden ja harrastuksen parissa ulkona (siis oikeasti ulkoilmassa, ei baarissa) vietettyjen iltojen takia. Aion kuitenkin kunnostautua huomenna, sillä olemme pitkästä aikaa (siis kolmeen päivään - tuntuu ikuisuudelta) avon kanssa illalla kotona yhdessä. Kuten huomata voi, minun tapani rakastaa ja hemmotella on tehdä rakkaalle herkkuruokia :)

"Tavallinen" lounas töissä

Sain taas nauttia aivan erinomaisen työpaikkalounaan. Alkupalaksi oli tryffelillä maustettua valkopapukeittoa. Pavut oli soseutettu, joten keitto oli samettisen pehmeää. Pääruoaksi oli haudutettua ahventa ja beurre blanc -kastiketta, lisukkeina uusia perunoita ja haudutettua pinaattia. Kala oli todella hyvää ja annos erinomainen myös siksi, että se ei ollut liian raskas, joten en iltapäivällä nuukahda. Jälkiruoka oli taas suussa sulavaa; suklaamarkiisi (tummasta suklaasta tehty paksun suklaamoussen oloinen jauhoton "leivos") sekä vadelmasorbettia - taivaallista! Suklaan ja vadelman liitto on "match made in heaven". Jäätelökiskoilla usein otan suklaajäätelöä ja vadelmasorbettia, mutta pitäisi itsekin kokeilla tehdä hienostuneempia jälkiruokia näitä makuja yhdistellen (kunhan vaan keksin miten, niin bloggaan siitä tänne).

Niille, jotka ihmettelevät näin ruhtinaallisia lounaita, voin lohduttaen kertoa, että työskentelen vain opiskelun ohessa, enkä siis syö päivittäin näin. Tällä tahdillahan sitä kertyisi jo jotain ylimääräistä vyötärölle. Ja kun näin hyvän lounaan lisäksi saan aamupalan ja iltapäiväpullan sekä hedelmiä, ei illalla enää tarvitse juurikaan syödä (täydellinen diili opiskelijan kukkarolle). En paljasta kuitenkaan, missä syön, sillä siitä voisivat nokkelimmat päätellä työpaikkani sekä minut! Sen voin kuitenkin paljastaa, että ravintolat joissa syön lounasta eivät aina ole samoja.

Viikunajäätelöä sekä tuoreita mansikoita ja vadelmia

Olipa hyvä lounas! Työni hyviin puoliin kuuluvat ehdottomasti erinomaiset ja ilmaiset lounaat. Harmiksi minulla ei ollut kamera mukana, mutta kerron kuitenkin mitä söin. Alkupalaksi söin raikkaan vihersalaatin, jossa oli erilaisia salaatteja, retiisejä, vihreitä papuja, tuoretta viikunaa ja perusvinaigrette. Pääruoaksi sain haudutettua lohta, uusia perunoita ja korvasienimuhennosta, herkullista! Jälkiruoka loisti tänään kuitenkin kaikkein kirkkaimmin; viikunajäätelöä, tuoreita mansikoita ja tuoreita vadelmia. Viikunajäätelö on minulle uusi tuttavuus; en ole aiemmin maistanut tai nähnyt sitä minkään jäätelökojun tai ravintolan valikoimissa, en edes ulkomailla. Olen aina ajatellut, että jäätelökoneen omistaminen olisi täysin turhaa, mutta tänään tulin toisiin aatoksiin; sillähän voisi valmistaa jäätelöitä kaikenlaisista marjoista ja hedelmistä (ja ilman lisäaineita).


Mitkä ovat teidän lempijäätelömakuja?

P.S.
On ollut hauska huomata, että olen saanut lukijoita myös muualta kuin Suomesta. Siispä paljon terveisiä muutamille lukijoilleni Brysseliin, Kathmanduun ja Miamiin! Toivottavasti nautitte blogini välityksellä suomalaisesta ruoasta ja kesästä.