Sinisimpukat chili-kookosliemessä

Hieman tärähtänyt kuva, koska olin niin täpinöissä ja nälissäni.

Nyt on r-kuukausi eli hyvä aika syödä simpukoita. Tämän huomaa myös siitä, että kaupoissa on niitä aika hyvin tarjolla. Kuvista löytyvät yksilöt oli pyydetty Tanskassa ja uskaltauduin ostamaan ne ystäväni kanssa mökkipaikkakuntamme pienestä kaupasta. Riskinotto osoittautui kannattavaksi, sillä kyseiset simpukat menevät top 3 -listalle kaikista syömistäni simpukoista. 

Liemeen otimme inspiraation Glorian Ruoka & Viini -lehden jostakin melko äskettäin julkaistusta numerosta, mutta en tarkkaan muista miltä kuukaudelta. Siinä oli valmistettu herkullisen kuuloista äyriäis-kalakeittoa kookosliemeen. Nyt emme kuitenkaan kaivanneet niin ruokaisaa annosta, vaan enemmänkin herkuttelulounaan.

Chili-kookosliemi sinisimpukoille:

- oliiviöljyä

- 2-3 kynttä valkosipulia

- 1 punainen chilipalko (siemenineen)

- 2-3 shalottisipulia 

- 1,5 dl valkoviiniä 

- purkki kookoskermaa 

- suolaa/soijaa

- 1/2 -1 ruukku korianteria.

Kuullota sipulit ja chili öljyssä. Lisää valkoviini ja anna kiehua hetki. Lisää vielä kookoskerma ja suola, ja anna liemen hautua rauhassa sen aikaa kun tsekkaat* ja putsaat simpukat. Heitä simpukat kiehuvaan liemeen kattilaan, laita kansi päälle ja hauduta muutama minuutti, kunnes ne aukeavat. Liemen ei tarvitse peittää simpukoita, vaan simpukat höyrystyvät kypsiksi. Älä keitä liian pitkään, etteivät simpukat sitkisty.

Tarjoile runsaan silputun korianterin ja vaikka tuoreen leivän kanssa. Lasiin sopii hyvin liemessäkin käytetty viini.

 

* Kopauta auki olevia simpukoita ja heitä pois ne, jotka eivät sulkeudu.

On kahdenlaisia ihmisiä..

Niitä, jotka yksin ollessaan eivät viitsi valmistaa ruokaa; ja niitä, jotka yksin ollessaankin tekevät aterioista juhlahetkiä. Niitä, jotka syövät elääkseen; ja niitä, jotka elävät syödäkseen.


Sellossa oli eilen tuoreet sinisimpukat tarjouksessa, joten pitihän niitä ostaa. Valmistin ne lähes samaan tapaan kuin viimeksi, ainoana poikkeuksena lisäsin liemeen hieman chiliä. Se sopii siihen yllättävän hyvin.

Koska majoneesi oli päässyt loppumaan (omasta jääkaapista, ei kaupasta), eikä annos olisi ollut tarpeeksi autenttinen ilman sitä, ryhdyin (valkosipuli)majoneesin vatkaukseen. Monet pelkäävät majoneesin tekemistä, mutta turhaan. Siinä on suht helppo onnistua. Kaiken lisäksi itse tehty majoneesi on aivan eri planeetalta kuin kaupan valmis.

Tein todella pienen satsin:

- 1 keltuainen
- vajaa desi oliiviöljyä
- pieneksi hakattua valkosipulia
- teelusikallinen viinietikkaa
- suolaa
- pippuria.

Vatkaa huoneenlämpöistä keltuaista hetki itsekseen. Kun sen rakenne on rikkoutunut, ryhdy hiljalleen valuttamaan sekaan oliiviöljyä kapeana norona. Jatka koko ajan sekoittamista. Kun majoneesi alkaa olla konsistenssiltaan tarpeeksi paksua, lisää sekaan valkosipuli ja etikka. Sekoita edelleen koko ajan. Lisää vielä vähän oliiviöljyä. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.

Olen opetellut majoneesin valmistuksen perusteet (ja monta muuta valmistustapaa ja niksiä) klassikoksi muodostuneesta Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirjasta. Se on ihan helmi!

Ruokajuomana toimi yksi lempikuohuviineistä, ranskalainen Vouvray.

Oletko sinä todellinen herkkusuu? Viitsitkö valmistaa aikaa ja vaivaa vievän annoksen vain itsellesi?

Herkkuja isille

Isänpäivän menu ei ollut etukäteen kovin harkittu, mutta muodostui mielestäni aika onnistuneeksi kokonaisuudeksi. Lähtökohtana oli "mitäs kivaa kaupasta tänään löytyisi". Ostokset tein kylläkin ihan ajoissa, vaikka 24 h auki oleva lähi-ABC aina välillä pelastaa.

Alkuun oli hieman belgialaista tunnelmaa: Moules et frites

Sinisimpukoiden kanssa tarjosin perinteiseen tyyliin "belgialaisia perunoita" ja valkosipulimajoneesia.

Sinisimpukat valmistin ihan omasta päästä, mutta pyrin saamaan lopputulokseksi moules à la marinière (merimiehen rouvan tapaan). Freesasin ensin oliiviöljyssä valkosipulia ja salottisipulia. Lisäsin päälle valkoviiniä puoli pulloa. Mausteeksi lisäsin timjamia, suolaa ja pippuria. Liemen kiehauttamisen jälkeen laitoin simpukat* pataan. Annoin kiehua, kunnes kuoret olivat auenneet. Ennen tarjoamista, ripottelin päälle runsaasti tuoretta persiljaa.

Koska alkuruoka oli tuhti, pääruoka oli hieman kevyempää:

Ankan pikkufileitä rucolapedillä ja granaattiomenaa


Ennen rucolan asettelemista lautaselle, pyörittelin sitä kulhossa kastikkeessa (oliiviöljyä ja balsamicoa). Paistoin fileet nopeasti molemmin puolin (tässä kannattaa olla tosi tarkkana, jotta ankka jää roseeksi sisältä) ja maustoin suolalla ja pippurilla. Laitoin fileet rucolan päälle ja taputtelin vielä granaattiomenaa päälle. Käytän termiä taputella, sillä siemenet tulevat mahdollisimman vähällä sotkulla pois kuoresta siten, että halkaisee omenan ensin kahtia, kääntää sen ylösalaisin ja taputtelee sitten kuoren päältä vaikkapa lusikalla.

* Ennen pataan laittamista simpukat pitää tsekata seuraavasti: kopauta esim. pöydänreunaan ja heitä ne yksilöt pois, jotka eivät sulkeudu (sillä ne eivät ole enää elossa).