Aamiaissämpylät gluteenittomana

Näistä melko nopeista ja gluteenittomiksi sämpylöiksi aivan uskomattoman herkullisista sämpylöistä on tullut luottoreseptini. Sen ansiosta meillä tuoksuu tuoreille, vastapaistetuille sämpylöille nykyään parikin kertaa viikossa. Kaiken huipuksi, uunituoreina ne kelpaavat myös gluteenitoleranteille. Resepti on löytynyt Gluteenitonta leivontaa -blogista ja se on myös helposti muunneltavissa. Saatan hyvinkin käyttää 1/5 jauhoista kikherne- eli gramjauhoja. Myös erilaiset yrtit, esim. rosmariini sopivat sämpylätaikinaan hyvin.

Leivonnan työvaiheita on 3: taikina, nostatus ja paistaminen. Näihin uppoaa minimissään vain vajaa tunti. Itse käytän alkuperäistä reseptiä runsaammin öljyä, mikä mielestäni on avainasemassa rapean kuoren aikaansaamiseksi.

Gluteenittomat sämpylät:

- 2,5 dl lämmintä vettä

- 1 tl psylliumia

- 1 pussi kuivahiivaa

- 1 tl (kukkurallinen) sokeria

- 250 g gluteenittomia jauhoja

- pari rouhaisua suolaa myllystä

- 2 rkl oliiviöljyä.

Sekoita psyllium veteen ja anna turvota pari minuuttia. Sekoita joukkoon ensin hiiva ja sokeri, ja mittaa sitten keittiövaa'alla mukaan jauhot. Lisää suola ja öljy. Sekoita hyvin yhteen sähkövatkaimen leipäkoukuilla (reilu minuutti riittää). Taikinan kuuluu olla aika tahmeaa tässä vaiheessa.

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Kostuta kädet juoksevan veden alla ja jätä vesi valumaan. Muotoile taikinasta 6-7 sämpylää pellille aina välillä käsiä kostuttaen. Kun kädet ovat kosteat, taikina ei jää käsiin kiinni. Anna sämpylöiden kohota kuumenevan uunin päällä pellillä n. 30 minuuttia, ilman mitään kangasta päällä. Paista 20 minuuttia.

Kun otat sämpylät uunista, laita heti keittiöpyyhe päälle, jotta ne pehmenevät hieman ja anna jäähtyä hetki ennen tarjoamista. Jos olet käyttänyt gramjauhoja taikinassa, sämpylät ovat valmiina melko tummia (kuten kuvassa). Uskalla kuitenkin paistaa niitä koko 20 minuuttia, jotta kuori ehtii paistua rapeaksi.

Äitienpäivän mustapapusuklaakakku kookoskermakuorrutteella

Äitienpäivän suklaakakku

Meillä äitienpäivää juhlistettiin herkullisella suklaakakulla, joka sopi niin pienten kuin isompien juhlijoiden ruokavalioon. Kakku oli nimittäin gluteeniton, maidoton ja munaton - mutta kliseisesti pakko lisätä, ettei kuitenkaan mauton. 

Kakussa yhdistyivät jo aiemmin hyväksi havaittu mustapapubrownies-resepti sekä Chocochilin kookoskermakuorrute. Toimii! Kaikille skeptikoille lupaan käsi sydämellä, ettei kakku maistu papupadalta. Kaikkein paras, oikein mutakakkumainen koostumus siinä on jääkaappikylmänä. Tällöin myös kuorrute on parhaimmillaan. 

Kannattaa kokeilla vaikka kevään juhliin vaihtoehdoksi ruoka-aineallergikoille. Tämä sopii myös vegaaneille, kunhan hunajan vaihtaa johonkin vegaaniseen makeutusvaihtoehtoon ja varmistaa, että suklaa on maidotonta.

Kakkupohja:

- 3 dl keitettyjä mustapapuja (eli pahvinen säilyketölkillinen, esim. Pirkka)
- 3 rkl tummaa kaakaojauhetta

- 0,75 dl mantelijauhetta

- hyppysellinen sormisuolaa

- 0,5 dl kylmäpuristettua kookosöljyä

- 1 dl hunajaa

- 2 rkl tummaa sokeria

- 0,5 tl leivinjauhetta

- 100 g rouhittua tummaa suklaata.

Soseuta keitetyt mustapavut. Sekoita niiden joukkoon kaikki loput raaka-aineet, rouhittu suklaa viimeiseksi. Voitele pieni vuoka kookosöljyllä ja "jauhota" se mantelijauheella. Paista brownieseja 175-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Anna niiden jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista. Kauneimmat palat saa leikattua, kun browniesit ovat jääkaappikylmiä.

Kuorrute:

- 1 prk (250 ml) jääkaappikylmää kookoskermaa 

- 2 rkl kaakaojauhetta

- 3 rkl tomusokeria

- n. 50 g tummaa suklaata sulatettuna.

Vatkaa kevyesti kookoskerma, kaakaojauhe ja tomusokeri yhteen. Lisää sulatettu suklaa ja sekoita vielä kevyesti vatkaten tasaiseksi. Kuorrute on valmis käytettäväksi.

Innolla odotan sitä päivää, kun en itse enää ole vastuussa kakun valmistuksesta, vaan voin vain odotella aamukahveja sänkyyn. Ehkä ensi vuonna jo?

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Karjalanpiirakat munavoilla ja persiljalla

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun vietän (tai asun) itsenäisyyspäivän muualla kuin Suomessa. Ensimmäistä kertaa kuitenkin panostan siihen "juhlaruokien" muodossa. Eilen leivoin karjalanpiirakoita (huh, mikä homma!) ja illaksi olen ostanut kylmäsavulohta. Erittäin suomalaista, eikö!

Itse asiassa karjalanpiirakat ovat olleet to do -listalla jo pidemmän aikaa, mutta ruisjauhojen saatavuus on täällä heikohko, joten olen joutunut etsimään sitä useammasta paikasta. Eilen vihdoin löysin niitä yhdestä apteekista, jossa on todella suuri health food -osasto. Eikä hintakaan päätä huimannut, n. 3,2 €/2,5 kg.

Karjalanpiirakat ennen uunia

Piirakoiden teossa noudatin Nannan perusteellista ohjetta. Kuoritaikinaan tosin laitoin pari desiä vähemmän jauhoja, koska taikina vaikutti tarpeeksi kiinteältä ilmankin. Piirakat onnistuivat todella hyvin ensikertalaiselta, mutta olihan se kaulitseminen, täyttäminen ja rypyttäminen puuduttavaa hommaa yksin. Ensi kerralla otan ehdottomasti apulaisen tai ainakin juttuseuraa prosessiin.

Ensimmäinen ruisleipäni

Uunituore ruisleipä

Juuri kupli oikeaoppisesti viidentenä päivänään, joten pääsin varsinaisen leivän tekoon. Ensin täytyi kuitenkin tehdä esitaikina ja antaa sen levätä lämpimässä ainakin 12 tuntia.

Esitaikina (yhteen ruislimppuun):

- 0,5 dl juurta
- 0,5 dl vettä
- 1,5 dl ruisjauhoja.

Pro-leipureista poiketen ilmoitan aineiden määrät grammojen sijaan desilitroissa. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että en halunnut yhtä leipäkokeilua varten ostaa vaakaa. Yllä oleviin mittoihin pääsin hyödyllisen konvertointisivun avulla.

Esitaikina

Sitten itse leipomiseen. Monelta taholta saadun blogikannustuksen rohkaisemana ryhdyin vaivaamaan taikinaa. Kuikuilin jälleen ohjeita Jauhot suussa -blogista, mutta joko konvertoin mitat aivan pieleen tai taikinani vain käyttäytyi täysin eri tavalla (onhan jauhoissakin eroja); jouduin nimittäin lisäämään jauhoja useaan otteeseen lisää - kokonaisuudessaan lähes tuplasti vesimäärään verrattuna.

Ruisleipä:
- esitaikina
- 1,5 dl vettä
- n. 3 dl ruisjauhoja
- kaksi hyppysellistä suolaa.

Yritin seurata taikinan käytöstä ja välttää liikaa jauhojen käyttöä. Lisäsin jauhoja vain niin kauan, että se oli jotenkuten käsin vaivattavaa, mutta kuitenkin vielä kosteaa. Lopulta vaivasin taikinaa vain vaivaiset (pun intended) 7 minuuttia ja laitoin taikinan lepäämään reiluksi tunniksi lämpimään paikkaan.

En tiennyt yhtään, minkälaista taikinan tulisi koostumukseltaan olla ja koska vaivaaminenkin jäi vähäiseksi, olin melko varma, että kokeilu ei olisi kovin onnistunut.

Taikinan noustua, paistoin sitä 200 asteisessa uunissa tunnin. Kesken paiston uunista alkoi tulvia herkullinen ruisleivän tuoksu - silloin tiesin, että olin tehnyt ainakin jotain oikein.

Leipä oli vielä tulikuumaa, kun leikkasin siitä kantapalan. Sivelin sille reilusti voita ja maistoin. Leipä maistui aivan oikealta ruisleivältä! Rakennekin oli oikeanlainen.

Terveiset kaikille tutuille, jotka ovat tulossa täällä käymään: pyyhkikää tuliaislistalta pois Ruis 100! :D

Hapanjuuri

Ensimmäiset kuukaudet expattina julistin itsevarmasti, etten sitten kaipaa tai tule kaipaamaan Suomesta erityisesti mitään ruokia. Kuinkas sitten kävikään...

Kun sekä ensimmäisestä että toisesta tuliaislähetyksestä oli unohtunut 100% ruisleipä, alkoi ruisleivän himo käydä ylitsepääsemättömäksi. Epätoivoisena ryhdyin googlaamaan ruisleipäohjeita. Apu löytyi onneksi Jauhot suussa -blogista. Hapanjuureni on jo muhimassa ja sen pitäisi olla sunnuntaina käytettävissä.

Hapanjuuri neljäntenä päivänä

Nyt pitäisi enää keksiä, miten saan työstettyä leipätaikinan käsin sopivaksi, sillä en omista minkään sortin leipä- tai monitoimikonetta. Hyviä neuvoja otetaan vastaan!