Graavilohi

Tässä se vihdoin on, valmiina herkutteluun. Nautiskelin sitä eilen illalla yksikseni, punaviinilasi seurana. Olen jo parina viikonloppuna ostanut samaa viiniä; suosittelen kokeilemaan, jos tykkää täyteläisestä.

Tanskalaisvaikutteinen alkupala

Tällaista herkkua mieheni oli minulle valmistanut eräänä päivänä: graavilohta piparjuurituorejuustolla voidellun ruisleivän päällä. Koristeena cornichoneja (pikkusuolakurkkuja), jotka minun mielestäni sopisivat kyllä paremmin esim. paahtopaistin kanssa, sekä ruohosipulia.

Graavilohi on yksi lempiruoistani. Minulla on tosin ongelmia sen ostamisen kanssa. Yleensä mielihalut tulevat kuin "salama kirkkaalta taivaalta"; kaupassa alkaa tehdä mieli graavilohta, ja sitä pitää saada heti. Silloin ainoa vaihtoehto on ostaa valmista, joka on pöyristyttävän hintaista. Viimeksi 4 siivua maksoi n. 5 €! Järkevintä olisi graavata lohi itse, sillä se ei ole ollenkaan vaikeaa. Haastavinta siinä on malttaa odottaa. Tänään kauppareissulla aion ostaa palan lohta, ja laittaa sen heti graaviin.

Jouluna kokeilin balsamicograavausta. Se onkin ainoa perinteisestä poikkeava kokeiluni. Onko sinulla joku hyvä, hieman erilainen graaviresepti, jota voisit suositella?

Parempaa kuin Kosmoksessa!

Näin nälkäinen mieheni huudahti annostansa maistettuaan. Tämä annos, paistettua maksaa ja voissa kuullotettua sipulia lapin puikulaperunoista tehdyn muusin kanssa, tosin tarjoiltiin kotoisessa ruokapöydässä. Niinhän sitä sanotaan; mitä suurempi nälkä, sen paremmalta ruoka maistuu. Olin kyllä itsekin tyytyväinen maksaan, sillä olin onnistunut paistamaan sen juuri sopivasti niin, että se jäi sisältä roosaksi.

Laskiaislammasta

Valmistin sunnuntaipäivälliseksi lampaanpotkaa, sillä se valmistuu lähes itsekseen uunissa jättäen kokille aikaa nauttia harvinaisesta vapaapäivästä.

Rauhassa ja raukeasti vietetyn jazz-aamiaisen jälkeen paistoin potkat pikaisesti molemmin puolin. Laitoin niiden kanssa uunivuokaan

- vajaan litran lihalientä
- laakerinlehtiä
- valkosipulia
- suolaa ja pippuria.

Potkat saivat hautua 120 °C:ssa reilut kolme tuntia.

Lihan hautumisen aikana kävimme nauttimassa raikkaasta ulkoilmasta, ja ihmelimme Gallträskin jäällä valtavia määriä perheitä, pieniä lapsia, pulkkia, liukureita ja napakelkkaa; kyseessä oli laskiaisrieha.

Lisukkeeksi tuhdin lihan kanssa sopivat hyvin Pirkan grillatut pakastevihannekset.

Kosmetiikkakokkailua

Tämänkertainen postaukseni ei varsinaisesti liity ruoanlaittoon, vaan ihokarvojen traditionaaliseen ja luonnolliseen poistamiseen. Omien allergioiden ja muiden herkkyyksien takia pyrin käyttämään sekä sisäisesti että ulkoisesti mahdollisimman puhtaita ja luonnollisia aineita.

Kaupoista löytyy kaiken maailman tököttejä ihokarvojen poistoon, mutta itse olen löytänyt parhaaksi tavaksi sokeroimisen tai sokerivahaamisen. Sokerista ja sitruunamehusta keitetään seos, joka jäähtyessään kiinteytyy möykyksi, jonka pyörittely ja venyttely iholla vie mukanaan karvatkin. Vahaus ei siis tapahdu totutulla tavalla, sillä siinä ei tarvita kangassuikaleita tai muita vastaavia apuvälineitä vahan poistamiseen iholta. Vaha on niin kiinteää, että sitä pystyy helposti pyörittelemään sormissa ja venyttelemään iholla. Lisäksi tällaisessa sokerivahauksessa on se hyvä puoli, että se samalla kuorii hellävaraisesti ihoa. Ohje löytyy mm. täältä.

Joululahja

Sain paljon ruokaan liittyviä joululahjoja, joista yhtä kokeilimme eilen: silikoninen höyrytysrasia (Lékué).


Pilkoimme rasiaan zucchinia, keltaista paprikaa ja porkkanaa; maustoimme sitruunalla, inkiväärillä, suolalla ja pippurilla. Vihannekset toimivat lisukkeena valmiiksi marinoidulle Ahvenanmaalaiselle karitsalle (Reinin Liha, Hakaniemen hallista). Lisäksi paistoimme herkkusieniä karitsan kanssa pannulla.Tällainen oli lopputulos lautasella:

Herkullista uutta vuotta 2009!

Vuosi on lähtenyt käyntiin herkuttelun ja ystävien seurassa vietettyjen hetkien merkeissä. Tässä kuitenkin vielä satoa viime vuodelta.


Rakastan tuoreita viikunoita, mutta niiden hinta (ja saatavuus) hieman rajoittaa niistä nauttimista. Avon synttärit olivat hyvä syy hieman tuhlata, joten alkupalaksi valmistin balsamicolla maustettuja, sinihomejuustolla täytettyjä ja ilmakuivattuun kinkkuun käärittyjä viikunoita. Lopuksi käytin ne muutaman minuutin ajan kuumassa uunissa, jotta juusto hieman pehmeni (mutta ei sulanut). Tarjoilu rucola-salaatin päältä.

Ruokajuomana alkupalan kanssa shampanja, pääruoan (ulkofilé-pihvi ja salaattia) kanssa Valpolicella.