TV-illallinen

"Jouduimme" syömään illallisen tv:n ääressä, sillä ruoka valmistui juuri kun Tanssii tähtien kanssa alkoi. (Myös kuva hieman tärähti siinä kiiressä.)
Salaattiin tuli:
- rucolaa
- lollo rossoa
- timjamilihapullia
- viinirypäleitä
- sinihomejuustoa
- oliiviöljyä
- balsamicoa.

Lihapullat valmistin itse. Sekoitin naudan paistijauhelihaan tuoretta timjamia, suolaa ja pippuria. Pyörittelin taikinasta normaalia pienempiä pyöryköitä, jotka paistoin ruskeiksi pannulla. Lihapullat saivat lopuksi kypsyä hetken uunissa 200 °C:ssa.

Palkintosalaatti

Rankan kirjoittamisprojektin ensimmäisen vaiheen valmistuttua, palkitsin itseni herkullisella salaatilla sekä muutamalla lasilla luomupunaviiniä. Mikäs sen parempi tapa palkita itseään kuin hyvä ruoka. Lisäksi valtava salaatti tuli todella (energia)tarpeeseen, sillä minulle on ominaista kiiressä unohtaa syödä.

Salaattiin tuli:

- rucolaa
- jääsalaattia
- mozzarella (buffalon maidosta valmistettua)
- ilmakuivattua kinkkua (Serranoa)
- nektariini
- basilikaa
- balsamicoa
- oliiviöljyä
- pippuria.

Millä sinä palkitset itsesi hyvästä työstä? Onko se ruokaa, juomaa, herkkuja vai jotain aivan muuta?

Pepino

Viitateen edelliseen kirjoitukseen, kyseessä on siis pepino. Kommentien vastaukset jakautuivat 50-50 pepinon ja thai-munakoison välille. Ei ihme, sillä niissä on todella harhaanjohtavaa yhdennäköisyyttä, etenkin jos niitä ei pääse konkreettisesti tutkailemaan.

Pepino, jota myös päärynämeloniksi kutsutaan (kuten Mimmi Mutikainen kommentissaan jo kertoi), maistuikin mielestäni juuri päärynän ja hunajamelonin yhdistelmältä. Aiemmassa postauksessa kuvailin hedelmän kuorta tomaatinkaltaiseksi, ja selvisikin että ne ovat samaa sukua. Hedelmä ei ollut kovin makea ja se sopisi mielestäni parhaiten hedelmäsalaattiin.

Tuntematon hedelmä

Mikä hedelmä tämä on, tunnetteko? Miltä se maistuu ja mihin sitä voisi käyttää? Arvauksia, tietoa ja ehdotuksia otetaan vastaan. Selvittelen itsekin hieman asiaa ja paljastan huomenna.

P.S. Hedelmä on ison pihvitomaatin kokoinen ja kuorikin aivan tomaatinkaltainen.

Huonon omantunnon porsasta

Eilen valmistin dijon-hunnutettua porsaan sisäfilettä, rosmariinilla maustettuja bataattiraneja ja sitruunaista pinaatti-avokadosalaatttia. Nautin illallisesta autuaan tietämättömänä porsaan syömisen vaikutuksista Itämeren happivajeeseen.

Tänään opin, että porsaanlihan suosiminen naudanlihan sijaan ei ole ilmastonmuutoksen kannalta kovin hyvä tai riittävä henkilökohtainen muutos, ainakaan Itämeren kannalta. Porsaiden kasvattaminen Tanskassa ja etenkin Puolassa (molemmat Itämeren rannalla, ja Puolan kaikki joet laskevat Itämereen) on yksi suurimmista negatiivisista tekijöistä Itämeren happivajeen kasvulle (josta meille maallikoille näkyvin seuraus on sinilevän lisääntyminen vuosi vuodelta). En ole asiantuntija tästä aiheesta puhumaan, mutta halusin hieman jakaa, sillä näistä asioista kuuleminen herätti.

Olen usein pohtinut lihan vähentämistä ruokavaliosta, enkä välttämättä syökään sitä joka päivä. Optimaalista varmasti olisi kaiken lihan (niin naudan, porsaan kuin kanan, tai siis tehotuotetun broilerin) jättäminen kokonaan pois ruokavaliosta.

Ruokaa aivoille

Lohta, ruusukaaleja, pinaattia ja fenkolia.

Eilen söin tällaisen illallisen, jotta selviäisin tästä päivästä; 4 tuntia tentissä, 4 tuntia töissä, 2 tuntia luennolla. Selvisin! Mutta nyt kaadun sänkyyn...

Ankanrintaa ja punajuuripaistosta

Viime viikolla herkuttelimme ankanrintaa ja punajuuripaistosta. Olen vasta tänä vuonna löytänyt punajuuren omaankin keittiöön. Ennen aina ajattelin, että punajuurien valmistaminen on niin sotkuista puuhaa, että punaisia jälkiä löytyisi sen jälkeen kaikkialta. Kokemukset ovat kuitenkin olleet hyviä, mikä ehkä johtuu siitä, että laitan punajuuret raakoina uuniin (sen sijaan, että esikeittäisin niitä ensin). Jotta punajuuret kypsyisivät siedettävässä ajassa uunissa, lisään aina vuoan pohjalle jotain nestettä, ja olen todennut että siiihen sopii erinomaisesti calvados.

Punajuuripaistokseen tuli:
- punajuuria
- timjamia
- sinihomejuustoa
- oliiviöljyä
- suolaa
- pippuria
- hunajaa
- loraus calvadosta.

Ankan paistoin ensin rasvapuoli alaspäin, kunnes rasva oli pääosin sulanut. Kaadoin ylimääräistä rasvaa aina välillä astiaan jäähtymään (sillä sitä ei saa kaataa viemäriin), ja siitä sitten roskikseen. Paistoin myös toisen puolen ruskeaksi. Käärin fileen folioon ja paistoin uunissa 150 C°:ssa n. 20 minuuttia. Uunista ottamisen jälkeen annoin ankan vielä "levätä" muutaman minuutin ennen leikkaamista.