Talvinen Mustion linna

 
Juhliaksemme synttäreitäni mieheni oli tänäkin vuonna järjestänyt yllätysohjelmaa. Eräänä tammikuisena perjantai-iltana arvuuttelin siis autossa Turun moottoritiellä, minne olimme matkalla. Edellisenä vuonna illastimme ja yövyimme Fiskarsin Wärdshusissa (joka muuten oli kaikin puolin mainio, myös talviaikaan), joten ainakin sen pystyin jättämään pois laskuista. Turussa tietenkin olisi ravintoloita vaikka mihin lähtöön, mutten uskonut että reissua olisi suunniteltu aivan niin pitkälle. Lohjalle käännyttyämme mielessä kävi Mustion linna. Ja sinne päädyimmekin.

Tämä oli minulle ensimmäinen vierailu linnan alueella (itse linna eli museo on talvella kiinni), mutta pidin paikasta niin paljon, että varmasti tulee mentyä myös kesällä. Illallisen nautimme Linnankrouvin takan ääressä. Päivä olikin niin hyisen kylmä, että arvostin suuresti myös huoneessamme ollutta takkaa. Linnankrouvissa on panostettu lähialueiden tuotteisiin, mikä näkyi sekä menussa että aamiaisella. Erityisen vaikuttunut olin Peltolan juustolan voista. Se oli parasta voita, mitä olen ikinä syönyt. Sitä on myös ostettavissa monista paikoista pääkaupunkiseudulla. Ihan must-ostos myös kotiin!

Alkuun nautimme blinejä ja mätiä. Blini oli täydellisesti paistettu ja lisukkeet raikkaita. Lasiin kaadettiin seuraksi Itävaltalaista Steiningerin Grüner Veltlineriä. Viini sopi annokseen hyvin ja oli muutenkin mieleeni.

Pääruoaksi valitsin marmoroitua häränfilettä, joka oli erinomaista myös. Valitsemamme punaviini on unohtunut minulta aivan totaalisesti, mutta sillä ei ole niin väliä, sillä viini ei ollut mitenkään erityistä vaikkakaan ei myöskään huonoa.

Kaiken tämän jälkeen olin aivan täynnä, mutta tilasimme kuitenkin vielä juustolautasen jaettavaksi. Lisukkeena tulleet selleriviipaleet olivat todella hyviä ja raikastivat suuta eri juustojen välissä. Tätä voisi kokeilla myös kotona.

Seuraavana aamuuna siirryimmekin aamiaiselle aivan upeissa maisemissa.

Ihana Rivoli

Erään talviperjantain iloksi menimme illalliselle Rivoliin. Tarkoituksena oli viettää perinteinen syömään ja leffaan -tyylinen ilta, mutta illallisen jälkeen pitkä työviikko alkoi jo painaa silmäluomia, joten leffa (alkutekstit*) katsottiinkin kotisoffalla.

Kävin Rivolissa ensimmäistä, mutta en varmasti viimeistä kertaa. Ravintolaan sisään astuttaessa tuntui kuin olisi mennyt muutama kymmenen vuotta ajassa taaksepäin ja tunnelma oli raukea. Useimmista lähipöydistä kuului itänaapurimme kieltä, joten voisin kuvitella Rivolia suositeltavan jossakin oppaassa. Syystäkin. Ruoka oli erinomaista.

Tyylilleni uskollisena olin jo aiemmin päivällä tarkastellut menua ja päättänyt, mitä söisin. Päädyin viskisavustettuun loheen, rapukastikkeeseen ja suppilovahverorisottoon. Annos kuulostaa mielestäni siltä, että samalle lautaselle olisi yritetty laittaa liikaa makuja. Siitä huolimatta päädyin tilaamaan sen, sillä jokainen komponentti houkutteli minua.

Valintani oli aivan nappi! Lisäksi annoksesta löytyi vielä herkkuani fenkolia, porkkanaa ja linssejä. Tarjoilijan ehdottama viini, Alsacelainen Gëwurztraminer-rypäleestä tehty, toimi myös mainiosti. Kyseinen alue kuuluukin lemppareihini. Samoin rypäle on noussut suosikikseni viimeisen vuoden sisällä, Grüner Veltlinerin ohella.

Normaalista poiketen päätin ateriani vielä makealla, mikä sinetöikin loppuillan suunnitelmat.

* Olen kuuluisa taidostani nukahtaa sohvalle kesken elokuvan - mielellään jo alkutekstien aikana. Kyky kulkee suvussa ja on peritty isältä :)

Uni

Joillakin tulevat uniin stressi ja työ-/ opiskeluasiat. Minulla, silloin harvoin kuin unia näen, tulee visioita seuraavan viikon ruoista. Perjantain ja lauantain välisenä yönä kokkasin saviruukussa marokkolaistyylistä kanapataa, johon tuli broilerin koipinuijien lisäksi appelsiiniviipaleita ja mustia oliiveja. On siis selvää, mitä maantain ruokakauppalistani sisältää. Käyttämiäni mausteita en muista, mutta eiköhän ainakin kanelia pataan mene.

Tästä kuvamateriaalia myöhemmin.

P.S.
Piipahdin perjantaina Matkamessuilla Rantapallon blogiloungessa. Jos kiinnostaa nähdä, millainen rillipää tätä blogia pitää, voit vilkaista videohaastiksen bloggaajien lempimatkakohteista.

Pieni välipala

Pläräillessäni matkalukemista Osloon, kirjahyllystäni löytyi vuosi sitten syksyllä ostettu ruoka-aiheinen kirja, The Monday Night Cooking School, joka oli kuitenkin unohtunut muiden kirjojen väliin ja siten jäänyt lukematta. Kannen chic lit -tyylistä huolimatta kiinnostuin siitä, sillä takakansi lupasi Laura Esquivelin fanien pitävän myös tästä.

Ei tämä ihan Esquivelin tasolle päässyt, mutta ihan miellyttävä lukukokemus se silti oli. Tunnelma oli lämmin ja kotoisa, juuri sopiva lentokoneeseen, junaan ja pimeneviin syysiltoihin. Alla muutamia lainauksia romaanista.

"If you stop to think about it, every meal you eat, you eat time - the weeks it takes to ripen a tomato, the years to grow a fig tree."

""You know, I always think a holiday is a lot like a kitchen," Lillian noted. "What's important is what comes out of it."

Pestolohi

Uunilohta on kiva varioida eri tavoin. Tällä kertaa, mieheni ehdotuksesta, sitä maustoi pesto. Pesto tehdään perinteisesti basilikasta, parmesanista, oliiviöljystä ja pinjansiemenistä. Minulla on kuitenkin tapana muokata tätäkin reseptiä vähän sen mukaan, mitä kaapista löytyy.


Tällä kertaa pesto koostui:

- 1/2 ruukullisesta basilikaa
- reilusta lorauksesta oliiviöljyä
- pienestä kourallisesta kurpitsansiemeniä
- n. 50 grammasta pecorinoa
- ripauksesta suolaa ja pippuria.

Surauta ainekset tehosekoittimessa ja levitä lohifileen päälle. Paista lohi uunissa 200 °C:ssa, fileen koosta riippuen n. 30 minuuttia. Tarjoa esim. keitettyjen perunoiden ja ruusukaalien kanssa.

Pesto ja lohi sopivat erinomaisesti yhteen. Pienellä tuunauksella niinkin perinteisestä arkiruoasta kuin uunilohesta saa helposti vaikkapa vieraille tarjottavan illallisen.

Paras risottokokemus

Söin tähänastisen elämäni herkullisinta risottoa viikko sitten lauantaina Oslossa Trattoria Popolaressa. Kuulostaa ehkä hullulta sijainnilta, mutta toista sijaa top risotot -listassani pitää sentään Italiassa nautittu risotto.

 

Tämä risotto koostui yksinkertaisesti pancettasta, säästelemättä raastetusta parmesanista ja voista. Annokseni herätti myös kateutta seuralaisissa. Terkkuja ja kiitokset hostauksesta sinne!

Minne menimme: Quo Vadis, London

Kesäreissullamme Lontoossa emme syöneet ainoastaan Michelin-tähdillä palkituissa ravintoloissa. Toisenkin illan ravintolan olin kuitenkin etsinyt ja varannut etukäteen Googlea apuna käyttäen. Rajaavana tekijänä oli myös alue; halusimme illallispaikan kävelymatkan päässä hotellista.

Päädyimme monella eri taholla kehuttuun Quo Vadikseen. Paikan yläkerrassa toimii myös yksityisklubi, mutta alakerran ravintolaan on myös rahvailla pääsy. Ravintola kertoo tarjoavansa perinteistä brittiruokaa, mutta ainakaan alkupalaani en kuvaisi sellaiseksi.

Alkuun nautin artisokkaa vinaigrette-kastikkeen kanssa. Kastike oli enemmänkin majoneesityylinen, kuin pelkkä öljy-etikka. Yksinkertaista, mutta oikein hyvää.

Pääruoaksi Fish and Chips. Kala oli todella hyvää, mutta muuten annoksessa ei ollut mitään erityistä. Remoulade-kastike (henk.koht. inhokkini) ei ollut hyvää edes tämän tason raflassa.

Lopuksi pientä makeaa kahvin kanssa.

Vaikka ravintola tarjosikin "vain" perinteistä englantilaista ruokaa, eikä sillä ollut tähtiäkään, se oli huomattavasti Arbutusta jäykempi ilmapiiriltään. Muut(kin) seurueet olivat pukeutuneet erittäin siististi ja tarjoilijat kumartelivat melkein koomisuuteen asti. Ihan miellyttävä kokemus, mutta en kuitenkaan hakeutuisi samaan paikkaan uudestaan. Plussaa ehdottomasti siitä, että alkushampanja ja viinit osuivat todella nappiin.