Kesän ensimmäinen raparperipiirakka!

Kesä on alkanut! Raparperit olivat kasvaneet muutamassa viikossa valtavasti ja pääsin vihdoin keräämään satoa. Tätä juhlistettiin piirakan muodossa, johon löytyy ohje täältä. Taikinan jauhoseos koostui tällä kertaa kaurajauhoista, kauraleseistä sekä ruisjauhoista. Lisäksi maustoin sen kardemummalla.

Illallisen virkaa toimitti kesäinen mozzarella-persikkasalaatti - vain prosciutto puuttui.

Voyage de noces

Kurkistus Indonesialaiseen keittiöön kuvasikermän avulla.

Erikoinen hedelmä, jollaista en ole ennen nähnyt. Virallinen nimikin oli niin erikoinen, ettei se jäänyt mieleen, mutta hedelmää kutsuttiin käärmeennahkahedelmäksi. Kuori lähti helposti sormin pois, sisällä oli hieman omenan hedelmälihaa kovempi, melko hapokas hedelmä - ja sisällä iso kivi. (Minulla kävi jopa mielessä tuoda kivi kotiin ja yrittää kasvattaa siitä puu.) Tunteeko joku lukijoista hedelmän?


Aamiaisvaihtoehdot olivat tuhteja. Ensimmäisenä kuvassa fried rice balilaisittain - oikein herkullista!

Japanilainen aamiaisvaihtoehto oli myös tuhti; paistettua lohta, misokeittoa, riisiä, munarullia...

Sushi oli erittäin tuoretta ja herkullista. Hintakin oli mitä mainioin; illallinen, jonka jälkeen kierimme takaisin hotellille masut täynnä ja josta otimme mukaan myös doggy bagin, maksoi euroissa muutaman kympin viineineen ja muine juomineen. Taivaallista!



P.S. Huomenna on blogin vuosipäivä, mutta olen landella ihailemassa raparperisatoani, eli tiedossa ei ole mitään juhlallisuuksia. Kiitos kaikille lukijoille ja etenkin kaikille kommentoineille!

Hieman myöhäistä raporttia vappu-piknikistä

Ensimmäistä kertaa eläessäni pakenin vappuhulinaa maalle, enkä usko jääneeni paljosta paitsi. Vappupäivänä oli ihana herätä auringonpaisteeseen ja nauttia brunssi ulkona. Brunssimme koostui

- shampanjasta (Pol Rogeria, lemppariani)
- graavilohesta
- sillistä
- uusista perunoista
- voileivistä
- teestä
- pikkumunkeista.

Tässä vielä ennakkokatsaus tulevaan raparperisatoon; hyvältä näyttää. Tosin minulla on vielä pakkasessa viimevuotistakin.. Sille pitäisi keksiä hyvä käyttötapa - jotain muuta kuin kiisseliä, hilloa tai piirakkaa, sillä niitä on syöty enemmän kuin tarpeeksi.

Aasialaisvaikutteinen illallinen

Eilen oli rankka ja pitkä päivä, mutta oli piristävää päättää se illalliseen kotona ystävän kanssa. Halusin jotain nopeata, mutta täyttävää. Päädyin lopulta teriyaki-maustettuun uuniloheen ja Appelsiineja ja hunajaa -blogista bongattuun lisukkeeseen. Lisuke oli helppo ja nopea valmistaa. Lisäksi se sopi todella hyvin lohen kanssa (annoksessa sijoitettu lohen alle). Parsan yhdistäminen tähän annokseen oli ehkä hieman eksoottista, mutta ei hullumpaa.

TV-illallinen

"Jouduimme" syömään illallisen tv:n ääressä, sillä ruoka valmistui juuri kun Tanssii tähtien kanssa alkoi. (Myös kuva hieman tärähti siinä kiiressä.)
Salaattiin tuli:
- rucolaa
- lollo rossoa
- timjamilihapullia
- viinirypäleitä
- sinihomejuustoa
- oliiviöljyä
- balsamicoa.

Lihapullat valmistin itse. Sekoitin naudan paistijauhelihaan tuoretta timjamia, suolaa ja pippuria. Pyörittelin taikinasta normaalia pienempiä pyöryköitä, jotka paistoin ruskeiksi pannulla. Lihapullat saivat lopuksi kypsyä hetken uunissa 200 °C:ssa.

Palkintosalaatti

Rankan kirjoittamisprojektin ensimmäisen vaiheen valmistuttua, palkitsin itseni herkullisella salaatilla sekä muutamalla lasilla luomupunaviiniä. Mikäs sen parempi tapa palkita itseään kuin hyvä ruoka. Lisäksi valtava salaatti tuli todella (energia)tarpeeseen, sillä minulle on ominaista kiiressä unohtaa syödä.

Salaattiin tuli:

- rucolaa
- jääsalaattia
- mozzarella (buffalon maidosta valmistettua)
- ilmakuivattua kinkkua (Serranoa)
- nektariini
- basilikaa
- balsamicoa
- oliiviöljyä
- pippuria.

Millä sinä palkitset itsesi hyvästä työstä? Onko se ruokaa, juomaa, herkkuja vai jotain aivan muuta?

Pepino

Viitateen edelliseen kirjoitukseen, kyseessä on siis pepino. Kommentien vastaukset jakautuivat 50-50 pepinon ja thai-munakoison välille. Ei ihme, sillä niissä on todella harhaanjohtavaa yhdennäköisyyttä, etenkin jos niitä ei pääse konkreettisesti tutkailemaan.

Pepino, jota myös päärynämeloniksi kutsutaan (kuten Mimmi Mutikainen kommentissaan jo kertoi), maistuikin mielestäni juuri päärynän ja hunajamelonin yhdistelmältä. Aiemmassa postauksessa kuvailin hedelmän kuorta tomaatinkaltaiseksi, ja selvisikin että ne ovat samaa sukua. Hedelmä ei ollut kovin makea ja se sopisi mielestäni parhaiten hedelmäsalaattiin.