Chef Bruce Robertson at The Boat House

Pieni helmi matkalla Kapin niemimaan (Cape Peninsula) kärkeen* on paikka nimeltä Scarborough. Se on pieni suojeltu kylä, jonka ranta on upea. Kylä on niin pieni, ettei siellä ole kuin yksi virallinen ravintola, kahvila ja pieni kioski. Ja jäätelömyyjä rannalla.

Maisema Scarborough'ssa

Maisemien, rannan ja yleisen rennon tunnelman lisäksi kylässä kannattaa pysähtyä sen toisen, epävirallisemman ravintolan takia. Huippukokki Bruce Robertson on nimittäin avannut paikan, jonka konsepti on totutusta poikkeava. The Boat Housen miljöö on Brucen oma koti eli upea merenrantahuvila.

Paikan lämminhenkisyyden ja rentouden aistii jo ensihetkestä, kun Bruce vastaanottaa vieraansa paljain jaloin terassillaan ja kysyy, maistuisiko aperitiiviksi paikallinen, méthode cap classique -menetelmällä valmistettu paikallinen kuohuviini, Miss Molly.

Bruce valmistaa annokset kotikeittiössään silmiesi edessä samalla kun nautit maisemista ja siemailet viiniä. Myös itse ateriointi on kovin kodinomainen; istut todennäköisesti ventovieraiden kanssa samassa pöydässä, jolloin heihin tulee tutustuttua väkisinkin.

Mussel chowder

Bruce tarjoaa viiden ruokalajin lounaita (jollaiselta postauksen kuvitus on näpsitty) ja kolmen ruokalajin illallisia (jollaisella olemme myös olleet, mutta josta ei ole julkaisukelpoista kuva-aineistoa). Paikkaan on tehtävä varaus ja maksu suoritetaan etukäteen. Kuulemma seuraavat vapaat ajankohdat ovat vasta parin kuukauden päässä, mutta tietenkin kannattaa olla häneen yhteydessä, vaikka käyntisi olisi enemmän ex tempore -luontoinen. Meidät hän ainakin sai ängettyä yhdelle lounaalle vajaata viikkoa ennen, vaikka periaatteessa olikin täyteen buukattu.

Fish frikadelle

Bruce itse kertoi panostavansa enemmän lounaaseen. Illallinenkin on tietysti mainio, mutta vähemmän kunnianhimoinen ja rennompi kolmella ruokalajillaan. Kaikessa kuitenkin on teemana lähiruoka: 90 % aterioihin käytetyistä aineksista tulee alle 30 kilometrin säteeltä. Meren äärellä kun ollaan, tarjolla on pääasiassa kalaa ja mereneläviä (karttaen kuitenkin eteläisen Afrikan uhanalaisten kalojen listan, SASSI:n punaisella ja oranssilla merkittyjä lajeja).

Angelfish

Bruce Robertson on Etelä-Afrikan kokkiylpeys, joka on kiertänyt maailmaa ja kokannut kovassa seurassa, mm. Gordon Ramsay'n yhden Michelin-tähden Pétrus-ravintolassa Lontoossa. The Boat Housessa annokset ovat kuitenkin melko yksinkertaisia ja maut puhtaita, tuoden esille raaka-aineiden laadukkuuden ja raikkauden - pientä hifistelyä kuitenkin unohtamatta.

Jälkiruoka, jossa pannacottaa, fzozen creamia, malva puddingia (etelä-afrikkalainen erikoisuus), chocolate liquor saucea ja bee pollenia

Tämä ravintolakokemus (x2) oli kaikin puolin niin miellyttävä, että suosittelen sitä kaikille Cape Pointissa vieraileville.

Juustolautanen

* Oikeastaan voisi sanoa kärkiin, sillä niemen päästä löytyy sekä Cape of Good Hope (Hyväntoivonniemi) että Cape Point (Kapin niemimaan kärki).

Auringonlasku The Boat Housen terassilla

Paluu joulutauolta

Joulutaukoni venähti vähän pitkäksi, mutta sen ansiosta takataskussa on mainioita elämyksiä ja kokemuksia sekä uutta intoa kokkailla kotikeittiössä.

Gordon's Bay

Siirryimme jo joulukuun puolivälissä sisämaan paahteesta raikkaan merituulen äären ja kiertelimme ahkerasti Kapkaupungin ympäristöä. Mukana matkassa oli taas vieras Suomesta, joten kävimme sekä vanhoissa, hyviksi todetuissa paikoissa (kylissä, viinitiloilla, ravintoloissa) että uusissa kohteissa tutustumassa.

Joulun jälkeen lähdimme kaveriporukassa matkaamaan takaisin kohti Johannesburgia. Kilometrejä matkattavana oli noin 1400, mutta road tripin matkustustahti oli rento ja joissakin kaupungeissa pysähdyimme jopa useammaksi päiväksi. Raukea eteneminen ja melko alhaiset päivittäiset kilometrimäärät tekivät matkasta viihtyisän. Liian tiukkaa aikataulua ei kannattaisikaan suunnitella, sillä Afrikan teillä pitää varautua kaikkeen. Tiet ovat huonokuntoisia ja kiertoreittejä saattaa joutua koluamaan syystä jos toisesta.

Hiekka pöllysi kiertotiellä

Tällä kertaa yhdellä etapillamme ajoimme n. 400 kilometrin matkaa 9,5 tuntia, sillä jouduimme poikkeamaan pääväylältä metsäpalon takia (ne ovat täällä yleisiä). Onneksi allamme oli neliveto, muuten meno kuoppaisilla hiekkateillä olisi saattanut olla hieman epämukavampaa.*

Kiertotiellä jossain Riversdalen ja Mossel Bayn välillä metsäpalon takia

Joulu- ja kesäloma on siis takana ja paluu normaaliin päiväjärjestykseen koittanut.

La fille du vent toivottaa 

herkullista uutta vuotta 2013 

kaikille lukijoilleen ja kanssabloggaajilleen!

*Tätä edeltävällä kerralla jouduttuamme kiertotielle, pääväylä oli suljettu mellakoiden, polttopullojen ja ruumiin (huomaa yksikkö) takia. Mukana oli tietenkin vieraita Suomesta, jotka saivat reissulleen eksotiikkaa koko rahan edestä. Mutta kaikki tänne kylään tulossa olevat ystävät ja sukulaiset; ei huolta, kyllä tänne on ihan turvallista tulla kylään :)

Kulinaristin päivä Johannesburgissa

Johannesburg on monelle vain pikainen välilasku matkalla Kapkaupunkiin, safareille tai syvemmälle Afrikkaan. Älä kuitenkaan kiirehdi määränpäähäsi, vaan varaa ainakin vuorokausi tutustua kultaiseen kaupunkiin (eGoli zuluksi).

Johannesburg on historiaa huokuva, tiukasti nykyhetkessä elävä miljoonakaupunki. Se on ollut usein otsikoissa negatiivisista syistä, mutta älä anna sen asettaa liikaa ennakkoluuloja. Suurin osa rikoksista tapahtuu paikallisissa slummeissa eli townshipeissä, joihin turisteilla ei ole yksin asiaa.

Aamiainen

Suuntaa aamiaiselle Parkhurstin trendikkäälle 4th Avenuelle, jossa riittää kadulle levittyviä ravintoloita, kahviloita ja pikkuliikkeitä toinen toisensa jälkeen. Istahda vaikka Vovo Teloon tai Niceen. 

Aamukahvi Vovo Telossa

Lounas

Siirry lounaalle lauantaisin järjestettävälle Neighbourgoodsmarketille Braamfonteiniin, jossa voit ostaa yhdestä kojusta herkullisen ruoka-annoksen ja toisesta sen seuraksi paikallista viiniä. Sulattele ateriaa viereisessä 70 Juta Street –keskuksessa, joka pitää sisällään valokuvanäyttelyitä, muotia, designia, kahvilan ja työtiloja.

Ostereita ja kuohuvaa Neighbourgoodsmarketilla

Auringonlaskudrinkit

Sundownersit ovat suosittuja koko maassa ja upea tapa aloittaa ilta. Bongaa vihreä välähdys Westcliff-hotellin Polo Barin terassilta tai Hyde Parkin Sun-hotellin Pool Deckiltä. Mene ajoissa tai varaa pöytä etukäteen. Etenkin perjantai-iltaisin paikat ovat äärimmäisen suosittuja. Huomaa, että aurinko laskee Jozissa (kuten paikalliset sitä tuttavallisesti kutsuvat) aikaisin; keskitalvella eli kesäkuun lopussa viiden jälkeen ja keskikesällä eli joulukuun lopussa seitsemältä. 

Auringonlasku Hyde Parkissa

Illallinen

Päätä päivä fine diningin merkeissä DW Eleven-13–ravintolassa. Suosittu ravintola on valittu maan kymmenen parhaan ravintolan joukkoon, joten muista tehdä pöytävaraus ainakin pari viikkoa etukäteen.

Jälkiruoka DW eleven-13:ssa

Teksti on tilaustyö Skyscanner-lentohakupalvelulle, josta se löytyy lyhyemmässä muodossa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Karjalanpiirakat munavoilla ja persiljalla

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun vietän (tai asun) itsenäisyyspäivän muualla kuin Suomessa. Ensimmäistä kertaa kuitenkin panostan siihen "juhlaruokien" muodossa. Eilen leivoin karjalanpiirakoita (huh, mikä homma!) ja illaksi olen ostanut kylmäsavulohta. Erittäin suomalaista, eikö!

Itse asiassa karjalanpiirakat ovat olleet to do -listalla jo pidemmän aikaa, mutta ruisjauhojen saatavuus on täällä heikohko, joten olen joutunut etsimään sitä useammasta paikasta. Eilen vihdoin löysin niitä yhdestä apteekista, jossa on todella suuri health food -osasto. Eikä hintakaan päätä huimannut, n. 3,2 €/2,5 kg.

Karjalanpiirakat ennen uunia

Piirakoiden teossa noudatin Nannan perusteellista ohjetta. Kuoritaikinaan tosin laitoin pari desiä vähemmän jauhoja, koska taikina vaikutti tarpeeksi kiinteältä ilmankin. Piirakat onnistuivat todella hyvin ensikertalaiselta, mutta olihan se kaulitseminen, täyttäminen ja rypyttäminen puuduttavaa hommaa yksin. Ensi kerralla otan ehdottomasti apulaisen tai ainakin juttuseuraa prosessiin.

Ensimmäinen ruisleipäni

Uunituore ruisleipä

Juuri kupli oikeaoppisesti viidentenä päivänään, joten pääsin varsinaisen leivän tekoon. Ensin täytyi kuitenkin tehdä esitaikina ja antaa sen levätä lämpimässä ainakin 12 tuntia.

Esitaikina (yhteen ruislimppuun):

- 0,5 dl juurta
- 0,5 dl vettä
- 1,5 dl ruisjauhoja.

Pro-leipureista poiketen ilmoitan aineiden määrät grammojen sijaan desilitroissa. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että en halunnut yhtä leipäkokeilua varten ostaa vaakaa. Yllä oleviin mittoihin pääsin hyödyllisen konvertointisivun avulla.

Esitaikina

Sitten itse leipomiseen. Monelta taholta saadun blogikannustuksen rohkaisemana ryhdyin vaivaamaan taikinaa. Kuikuilin jälleen ohjeita Jauhot suussa -blogista, mutta joko konvertoin mitat aivan pieleen tai taikinani vain käyttäytyi täysin eri tavalla (onhan jauhoissakin eroja); jouduin nimittäin lisäämään jauhoja useaan otteeseen lisää - kokonaisuudessaan lähes tuplasti vesimäärään verrattuna.

Ruisleipä:
- esitaikina
- 1,5 dl vettä
- n. 3 dl ruisjauhoja
- kaksi hyppysellistä suolaa.

Yritin seurata taikinan käytöstä ja välttää liikaa jauhojen käyttöä. Lisäsin jauhoja vain niin kauan, että se oli jotenkuten käsin vaivattavaa, mutta kuitenkin vielä kosteaa. Lopulta vaivasin taikinaa vain vaivaiset (pun intended) 7 minuuttia ja laitoin taikinan lepäämään reiluksi tunniksi lämpimään paikkaan.

En tiennyt yhtään, minkälaista taikinan tulisi koostumukseltaan olla ja koska vaivaaminenkin jäi vähäiseksi, olin melko varma, että kokeilu ei olisi kovin onnistunut.

Taikinan noustua, paistoin sitä 200 asteisessa uunissa tunnin. Kesken paiston uunista alkoi tulvia herkullinen ruisleivän tuoksu - silloin tiesin, että olin tehnyt ainakin jotain oikein.

Leipä oli vielä tulikuumaa, kun leikkasin siitä kantapalan. Sivelin sille reilusti voita ja maistoin. Leipä maistui aivan oikealta ruisleivältä! Rakennekin oli oikeanlainen.

Terveiset kaikille tutuille, jotka ovat tulossa täällä käymään: pyyhkikää tuliaislistalta pois Ruis 100! :D

Hapanjuuri

Ensimmäiset kuukaudet expattina julistin itsevarmasti, etten sitten kaipaa tai tule kaipaamaan Suomesta erityisesti mitään ruokia. Kuinkas sitten kävikään...

Kun sekä ensimmäisestä että toisesta tuliaislähetyksestä oli unohtunut 100% ruisleipä, alkoi ruisleivän himo käydä ylitsepääsemättömäksi. Epätoivoisena ryhdyin googlaamaan ruisleipäohjeita. Apu löytyi onneksi Jauhot suussa -blogista. Hapanjuureni on jo muhimassa ja sen pitäisi olla sunnuntaina käytettävissä.

Hapanjuuri neljäntenä päivänä

Nyt pitäisi enää keksiä, miten saan työstettyä leipätaikinan käsin sopivaksi, sillä en omista minkään sortin leipä- tai monitoimikonetta. Hyviä neuvoja otetaan vastaan!

Pehmeä sosekeitto paahdetusta kukkakaalista ja valkosipulista

Ihastuin Honest Cookingista lukemaani ideaan paahdetusta kukkakaali-valkosipulikeitosta. Makeaksi paahdettu valkosipuli on niin herkkua, että pitihän tällaista keittoa kokeilla. Honest Cookingin reseptistä en vienyt muuta kuin idean paahtamisesta, muuten keiton keittely meni ihan omilla linjoilla.

Kukkaali-valkosipulikeitto (kahdelle lounaaksi/ neljälle alkupalaksi):

- 1 kukkakaali
- 1 kokonainen valkosipuli
- oliiviöljyä
- 2 dl kermaa
- 25 g parmesaania
- 1/2 sitruunan mehu
- suolaa & pippuria.

Pilko kukkakaali nupuiksi ja leikkaa valkosipulista päältä ihan ohuesti pieni siivu pois siten, että kynsien päät leikkaantuvat. Laita kukkakaali ja valkosipuli uunipellille tai uunivuokaan, lorauta päälle oliiviöljyä ja paista 150 asteessa noin 45 minuuttia. Vahdi kuitenkin, etteivät ne ruskistu liikaa.

Laita paahtamasi kukkakaali ja kuoritut valkosipulinkynnet kattilaan, kaada vettä päälle siten, että ne juuri ja juuri peittyvät, ja keitä n. 10 minuuttia. Lisää kerma ja anna keiton vielä kiehahtaa kevyesti. Soseuta ja mausta suolalla, pippurilla, parmesaaniraasteella sekä sitruunamehulla.

Jostain syystä tämä keitto vaati mielestäni hieman normaalia enemmän suolaa, joten tarkista suolan määrä maistelemalla ennen tarjoamista.