Täyteläinen omenahillo

Alkutilanne

Törmäsin pieneksi hitiksi nousseen toffeeomenahillon reseptiin täällä, mistä päädyin tänne. Loistojuttu, sillä ihan perusomenasoseeseen olen jo kyllästynyt, mutta omenoita riittää vielä kilokaupalla käytettäväksi. Siispä ryhdyin hillon keittoon.

Perinteiseen tapaani en kuitenkaan noudattanut ohjetta, vaan sovelsin reseptiä sen mukaan, mitä kaapista löytyi. Se saattoi vaikuttaa lopputulokseen, sillä ainakaan lämpimänä hilloa maistaessa en huomannut toffeemaisuutta. Kylmänä kylläkin oli havaittavissa miellyttävä toffeemainen vivahde. Mielestäni tämä oli kuitenkin parasta omppuhilloa, mitä olen syönyt. Melko pienestä sokerimäärästä huolimatta lopputulos oli aika makea.

Täyteläinen omenahillo:

- 5 l kattilallinen kuorittuja ja pilkottuja omenoita siemenkodat poistettuna
- 2,5 dl vettä
- 1 dl fariinisokeria.

Keitä omenapalat vesitilkassa pehmeiksi. Soseuta ja sekoita sokeri joukkoon. Laita sose uuninkestävässä kattilassa uuniin 225 °C:een pariksi tunniksi. Sekoita muutaman kerran tänä aikana. Purkita huolella pestyihin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin. Nauti kansien plopahtelusta hillon jäähtyessä purkeissa :)

Lopputulos

Broilerpata

Vieraillessani Saarioisilla, sain myös mukaan tuotelahjakortteja, jotta voisin testailla ilmeeltän uudistuneita Jyväbroiler-tuotteita. Mieleni teki jotain luihin ja ytimiin hiipivän syksyisen koleuden taltuttavaa pataa, joten päädyin valmistamaan mauiltaan kanakeittoa muistuttavan padan.

Parhaita paloja niin liha- kuin broilerpataankin ovat luulliset, hieman rasvaisemmat lihapalat, mutta koipien tai rintaleikkeiden sijasta jouduin tyytymään rintafileisiin lähikauppamme valikoiman heikkouden vuoksi. Hauska sattuma oli, että paketin päällä hymyili sama henkilö, jota pääsimme kartanolla vierailtaessa jututtamaan.

Broilerpata:

- 2 porkkanaa
- 2 sipulia
- 3-4 valkosipulin kynttä
- punainen chili
- oliiviöljyä
- provencen yrttejä
- kokonainen broileri/ luullisia rintapaloja/ koipia
- vettä
- tomaatti/ tomaattipyrettä
- suolaa ja pippuria
- 2 laakerinlehteä
- parsakaali
- 2 kourallista pastaa
- nippu persijaa.

Kuullota sipulit öljyssä ja lisää pilkottu chili (siemenineen), pieneksi pilkottu porkkana sekä yrtit. Paista vielä hetki ja lisää vettä n. litra. Kiehauta liemi ja laita broilerin palat kypsymään siihen. Lisää tässä vaiheessa myös pilkottu tuore tomaatti tai tomaattipyre sekä suola, rouhittu pippuri ja laakerinlehdet. Kun broileri on kypsää, ota palat leikkuulaudalle ja riivi liha luusta pieniksi palasiksi haarukalla. Lisää sillä aikaa pasta ja pilkottu parsakaali kypsymään liemeen. Kun pasta ja parsakaali on kypsynyt, lisää liha pataan, mausta persiljalla ja tarjoa.

Sienitäytteiset savoijinkaalikääryleet

Syksy on mielestäni todella inspiroivaa aikaa etenkin ruoan suhteen. Sieniä kun on lähimetsästä löytynyt enemmän kuin tarpeeksi, niille on täytynyt keksiä paljon käyttöä. Nähtyäni kaupassa herkullisen näköisiä savoijinkaalikeriä, päätös illallisesta oli helppo. Muistelin myös lukeneeni jostain, että savoijinkaali on tavallista keräkaalia pehmeämpää ja ettei sitä siksi tarvitsisi aluksi keittää kääryleitä tehdessä. Kun tällaiset alkuvalmistelut jättää väliin, kääryleetkin valmistuvat melko nopeasti (jos nyt ei lasketa uunissa kypsymiseen menevää aikaa) ja vaivattomasti.

Suppilovahvero-jauhelihatäytteiset kaalikääryleet:

- voita/öljyä/molempia paistamiseen
- 1,5 l suppilovahveroita
- 1 iso tai 2 pientä sipulia
- 400 g paistijauhelihaa
- suolaa & pippuria
- yrttejä (esim. tuoretta timjamia tai kuivattuja provencen yrttejä)
- savoijinkaali
- voita
- siirappia.

Paista sienet voissa kovalla lämmöllä ja annan nesteen haihtua. Lisää sitten sipulit ja pian perästä jauheliha. Paista liha kypsäksi ja mausta. Kuori savoijinkaalista lehtiä yksi kerrallaan ja poista niistä kovin ruotikohta. Täytä lehdet sieni-jauhelihaseoksella ja kääri kääryleiksi. Laita kääryleiden päälle nokareet voita ja valuta siirappia. Paista 175 °C:ssa n. tunti. Tarjoa puolukkasurvoksen kanssa.

Jyväbroileri

Jyväbroiler-lehikäinen

Saarioinen kutsui muutama viikko sitten minut ja muutaman muun bloggarin vierailemaan kartanossaan Sahalahdessa sekä kuulemaan Jyväbroilerista. Meistä pidettiinkin hyvää huolta, kun tietoiskun lisäksi pääsimme nauttimaan Saarioisten asiakaskouluttaja, keittiömestari Jouni Kannisen valmistamista herkuista. Ei liene mikään yllätys, että jälkiruokaa lukuun ottamatta annoksissa oli käytetty broileria.

Alkupaloja

Erityisen antoisan iltapäivästämme teki broilerinkasvattajan tapaaminen ja kuuleminen, sillä siten sain entistä tarkemman kuvan broilerin matkasta munasta lautaselle. Saimme myös esittää kysymyksiä kasvattajalle. Broilerin tuotantoon liittyy tietenkin kyseenalaisia seikkoja, joita mediassa on viime aikoina ahkerasti tuotu esille. Tästä tapaamisesta minulle jäi kuitenkin kuva, että niitä käsitellään mahdollisimman hyvin saatavilla olevien resurssien rajoissa. Saattaa tietenkin olla, että tehtaalla vierailu olisi saanut minut toisiin aatoksiin.

Bataattisosekeitto

Uudistuneiden Jyväbroiler-pakkausten myötä Saarioinen haluaa painottaa tuotteidensa kotimaisuutta, puhtautta ja lihapitoisuutta. Kaikki Jyväbroilerit tulevat Suomesta ja oikeastaan todella läheltä, sillä kaikki Saarioisten sopimustilat sijaitsevat muutaman kymmenen kilometrin säteellä tehtaasta. Marinadeissa ei käytetä säilöntäaineita eikä turhia E-aineita. Ja Jyväbroiler-tuotteiden lihapitoisuus on suuri. Tämä viimeinen aspekti on tietenkin koomisen kuuloinen kuluttajalle, joka ostaa lihansa marinoimattomina. On itsestään selvää, että paketissa marinoimattomia broilerin koipia on 100 % lihaa!

Kantarelleilla täytettyä jyväbroilerin rintaa

Pakkausten uudistuksen myötä nykyään jokaisessa Jyväbroiler-pakkauksessa on kyseisten tuotteiden kasvattajien kuva. Tämä on mahdollista tarkan tuotteiden seurantajärjestelmän avulla. Mielestäni tämä on mukava lisä tuotteeseen. Vaikka broileria tuotetaankin tehokkaasti, niin ei persoonattomasti. Se tulee tiloilta, joilla työskentelevät ihan oikeat emännät ja isännät, jotka ovat valmiita edustamaan työtänsä kuvalla ja nimellä pakkauksen kannessa.

Täytetty lettu ja mango-jogurttijäätelö

Keskustelimme tapaamisessa myös marinadeista, jota sivusinkin jo aiemmin. Itse en erityisemmin perusta marinoiduista broilereista ja erityisesti olen kaivannut kokonaisia ja tuoreita marinoimattomia broilereita (tai kanoja) kauppoihin. Vaikka broileri on profiloitunut helpoksi arkiruoaksi, se sopii mielestäni myös kruunaamaan sunnuntaipäivällisen; kokonaisena paistettu, yrteillä maustettu ja pinnaltaan rapsakaksi paistettu broileri on herkkua! Sainkin Saarioisilta vinkin, että Stockan Herkusta näitä kokonaisia marinoimattomia löytyy. Iloinen yllätys oli, että Sellon Citymarketin (lähin järkevä kauppa minulle) tiskissä näin niitä myös.

Ankan rintafilettä ja vihreä salaatti

Ankka on herkullinen lintu ja sen rintafileistä saa helposti yksinkertaisen mutta maukkaan perjantai-illallisen. Sen maku on hienostunut ja esim. broileriin verrattuna riistainen. Viereen sopii hyvin perinteinen vinaigrettellä maustettu vihreä salaatti.

Ota ankan rintafileet huoneenlämpöön seisomaan ajoissa, mielellään pari tuntia ennen paistamista. Tee fileen rasvapuolelle viillot lihaan asti. Aloita paistaminen rasvapuoli alaspäin ja paista kunnes rasvan pinta on ruskistunut ja rapea. Tässä vaiheessa, ennen fileen kääntämistä, kaada pannulta ylimääräinen rasva esim. kahvikuppiin (ei kuitenkaan viemäriin tai muovirasiaan; viemäri voi tukkeutua kovettuvasta rasvasta ja muovi sulaa). Paista vielä rasvattomalta puolelta muutama minuutti. Paistamisen jälkeen kääri fileet yksittäin folioon ja anna levätä noin vartti. Voit tänä aikana kääntää filettä muutaman kerran ylösalaisin, jotta lämpö leviää ja file kypsyy tasaisesti. Tällä tekniikalla file jää sisältä roseeksi, mikä on mielestäni sille paras kypsyysaste. Mausta lopuksi sormisuolalla ja pippurilla.

Fileiden levätessä voi valmistella salaatin. Sekoita kulhossa eri salaattilajeja ja vinaigrette. Voit myös vuolla sekaan parmesanista lastuja, jos jääkapista sattuu sitä löytymään (tai vaikka pecorinoa).

Vinaigrette:
- 2/3 oliiviöljyä
- 1/3 vaaleaa balsamicoa
- 1 tl dijonia
- suolaa & pippuria.

Omenamehu

Raahasin viime viikolla 88 kg omenoita mökiltä mehuasemalle. Mehua tästä määrästä tuli 42 litraa eli koko talveksi. Mehumme on pastöroitua ja c-vitaminoitua, joten se säilyy jääkaappiolosuhteissa kevyesti kevääseen saakka. Mehun maku on kuin eri planeetalta verrattuna kaupan mehuihin, paljon täyteläisempää, melkeinpä nektarimaista. Ja koska omenat ovat omista puista, tiedämme niiden olevan puhtaita torjunta- ym. ikävistä aineista.

Koska omenasatomme on joka vuosi enemmän tai vähemmän valtava, mehustaminen on loistava tapa säilöä. Harmi vain, että lähimehustamollamme taitavat hinnat nousta vuosi vuodelta samalla kun palvelun taso vain laskee. Siksi olenkin harkinnut omien puristuslaitteiden hankkimista. Ne ovat kyllä tyyriitä, mutta vuosien saatossa varmasti maksaisivat itsensä takaisin. Tästä syystä olenkin pitänyt silmäni auki mahdollisia käytettyjä rouhimis-, puristamis- ja pastöroimislaitteita varten. Vinkatkaahan, jos teillä on tällaisista käyttökokemuksia tai muuta tietoa!

Guacamole

Guacamole-reseptistä löytyy versioita vaikka kuinka. Muutamia lueskeltuani päädyin tekemään tällaisen oman, joskaan en omaperäisen version. Lopputulokseen vaikutti myös se, että unohdin ostaa korianteria ;) Kerrankin muuten löytyi valmiiksi kypsiä, muhevia avocadoja!

Guacamole (kahdelle):

- yksi iso tai kaksi pientä kypsää avocadoa
- puolikas punainen chilipalko siemenineen
- valkosipulin kynsi
- shalottisipuli
- tomaatti
- lime
- suolaa ja pippuria.

Aja chili, sipulit ja tomaatti karkeaksi tahnaksi tehosekoittimessa. Lisää avocado ja limen mehu, ja murskaa avocado haarukalla. Avocadon voi myös surauttaa tehosekoittimen avulla, mutta haarukalla tulee mukavan chunky lopputulos. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla. Anna maustua hetki ennen tarjoamista.